26.7.2010

Viimeinen patikkareissu


Tärkeimmät yhteistyökumppanit pääsevät lepoon

Tässä piilokuvassa on varsinkin meitä kiinnostava yksityiskohta...
Löydätkö sen? Klikkaa ja zoomaa.

Mutta onneksi ja toivottavasti ei kokonaan vaan pelkästään tämän kesän matkalla. Keskiviikkona joudutaan lähtemään täältä Mayrhofenista, joten huominen päivä menee pakkaushommissa. Pari päivää tasataan paineita Münchenissä kuten sukeltajat ennen pintaan nousua ja perjantaina palataan kotiin. Eli tänään oli meidän viimeinen patikkapäivämme tällä lomalla.


Vastapäätä Hippachin kylä ja sen takana pyöräilyvuoremme Schwendberg

Meteo oli luvannut vaihtelevaa ja etenkin iltapäiväksi varmaa sadetta. Mutta kai se tuo Zillertalin ilmojen haltija oli sen verran katsellut tätä päkerrystämme täällä ja ehkä jopa arvostanut sitä, että päätti olla kastelematta meitä sateella.


Ahornilla n. 2500m on sade tullut lumena
Ihan bonuspäivä ilmojen puolesta, kun oltiin varauduttu sateeseen ja kaikki sadevarusteet oli reissussa mukana. Aurinkoa ja puolipilvistä säätä, mutta pilvetkin oli niin korkealla, että nähtiin niitä maisemia, joiden vuoksi täällä lomaillaan.


Kotikylä Ramsbergin suunnasta

Puoli yhdeksän bussilla lähdetiin aamulla Ramsaun kylään, joka sijaitsee tässä lähellä. Huonon sääennusteen vuoksi ei viitsitty tälle päivälle ladata mitään ihan mahdotonta reissua tai kaukaista ja korkeaa kohdetta. Valittiin sellainen perusvarma reissu. Ramsausta noustiin kuitenkin kaikkiaan noin 1200 metriä Zillertalin Panoramawegille ja nousu kesti reilut pari tuntia. Muutaman välipäivän jälkeen oli hieno tunne vuodattaa reissun viimeiset hikipisarat Zillertalin vuorten rinteille vaikka välillä tunnelma oli haikea. Tässä se on tältä vuodelta.


Jylhän Brandberg Kolmin juurella vierailimme myös Kolmhausin reissulla
Patikan alkupätkä oli uutta reittiä, mutta Panoramawegiltä kohti Mayrhofenia olemme kulkeneet aiemminkin. Viimeksi Juuson ja Maaritin kanssa pari viikkoa sitten. Matka taittui ja tuttujen Almien kautta saavuimme viimeiselle kohteelle ennen kotikylään laskeutumista eli Steinerkogelhausille. Nakeltiin sieltä viimeiset silmäykset korkeuksista Mayrhofeniin ja lasketeltiin kotiin. Reissu kesti noin 5 tuntia ja välillä seisoskeltiin pitkiä pätkiä vaan katselemassa maisemia. Paljon iloisempiakin patikkareissuja tällä matkalla on tehty, mutta kuitenkin tänään oli paljon parempi päivä sään puolesta kuin odotimme. Ollaan siis tyytyväisiä siihen .
Tässä vihje ensimmäisen kuvan arvoitukseen. Livenä tämän näki tietty paremmin.


No tämä tullipäällikköhän se vahti herkeämättä vaeltajien liikennöintiä omasta tähystyspaikastaan. Pääsimme ohi ilman tarkastusta.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on siinä!!! Hyvä te! Kyllä on ollut kivat viikot seurata teidän retkiä ja kertomuksia ja kun vielä sai viikon elää siellä mukana, ihan haikea olo tulee. Pakatkaa nyt hyvin ja punnitkaa KAIKKI suuret ostokset, ettei Air Baltic vie teidän loppuja rahoja.
Kivaa toipumislomaa Münchenissä.
-Leena-
ps. paapee lähti jo klo 7.30 golfaamaan...

Jaaskarit kirjoitti...

Aamupäivä on pakattu ja ei tässä kaikkein iloisimmat fiilikset ole. Mutta kyllä se sitä kun matkaan pääsee ja mehän kyllä Münchenissäkin viihdytään. Käydään tänään vielä ostamassa zillertalilaista humppaa, jotta päästään tunnelmaan kun taas tavataan teidät!

satu kirjoitti...

Teillä on ollut hieno reissu, mutta silti: Tervetuloa kotiin!
Ja toi kattilankasijuttu oli ratkiriemukas. Nähdään! s&t

Jaaskarit kirjoitti...

Hyvä naantalilainen kaverimme kuvaisi reissua sanalla: MAHTIHOMMA. Tuohon sanaan sisältyy kaikki yleisesti tunnetut superlatiivit. Ollaan yhteydessä kun palataan ja Naantalin pyöräily on suunnitelmissa ennen Janen töiden alkua.