8.9.2013

Mozartin kuulat

Kaikkien salzburgilaisten sankari ja mies Mozartin kuulien takana: 
Wolfgang Amadeus Mozart. Nuo kuulathan eivät ole juurikaan makeita. Miten muuten pelkkä suklaankeksijä on kohonnut noin merkittävään asemaan?

Sunnuntai Salzburgissa voi olla monenlainen. Voit istua jokirannassa ja syödä neljä rasiaa lähes rasvattomia ja jokaisen vegaanin perusruokavalioon kuuluvia Mozartin kuulia tai sitten kävellä kohtuullisen lenkin ja nautiskella itävaltalaisesta pyhäaamusta. Valitsimme jälkimmäisen.

Schloss Mirabell Garten

Samat kulissit.

K nakkaa kolikon toivomuslähteeseen. 
"Toivoisin pääseväni valokuvaan joskus yksin ilman yhtään lierihattuista japanilaista". Tuosta toiveesta ei kannattanut 1 centtiä enempää maksaa. 
Rakkauslukkoja Salzachin sillalla.
Hohensalzburg Festung ja kirkontornit.
Pikkuisia ovat Salzburgin nyppylät.
 Vastapäätä Kapuzinerberg.
Fiakerkyytiä eli vossikkamatkaa löytyy niille,
jotka haluavat säästää jalkojaan.
Wolfie syntyi täällä. Talenttikisaa ei tarvittu. Isänsä Leopold Mozart kaupallisti
Wolfien ja Nannerln-siskonsa ja kuljetti heitä lapsena ympäri Eurooppaa.
Poika harjoitteli pianon sormiharjoituksia vaunukyydissä.
Sunnuntain päiväkävely suunnattiin kohti Hellbrunnin linnaa. Sen rakensi 1600-luvun alussa arkkipiispa Markus Sittikus, jolla oli leikkisä luonne ja jäynänteko pikkumielessään jatkuvasti. Linna rakennettiin kesähuvilaksi kuuden kilometrin päähän kaupungista. Siellähän siihen aikaan saattoi kalastaa ja metsästää ja tietty viettää lystikkäitä juhlia. Markus rakennutti pikkuisen linnan tönön ja päätyi suunnittelemaan jekkuja vierailleen.

Matkalla Hellbrunniin kuljettiin kilometrien pituista puistokujaa
Arkkipiispa keksi käyttää vuorilta virtaavaa kylmää vettä ja loi ihmeellisen taikapuiston, jonka vekottimet toimivat vesivoimalla. Vielä tänä päivänä nuo suihkulähteet ja niihin liittyvät vekkulit salaruiskautukset toimivat samaan tapaan kuin neljäsataa vuotta sitten.
Hellbrunnin biergarten.
Ken on nähnyt the Sound of Music -leffan, muistaa varmaan
kohtauksen paviljongissa: "I am sixteen going on seventeen".
Tämä on se huvimaja, jossa kohtaus filmattiin.
Tästä lähdettiin Trick Fountains -kierrokselle.
Koko päivän olemme yrittäneet miettiä suomennusta ilmaisulle Wasserspiele tai Trick Fountains. Ehkäpä leikkisät suihkulähteet olisi lähinnä oikeaa tulkintaa. Arkkipiispalla oli todennäköisesti huumoria ymmärtäviä vieraita, sillä puistosta tuskin pääsi kuivana ulos silloin 1600-luvullakaan.

Tässä istuu itse arkkipiispa selin meihin.
Kaikkien muiden penkeistä ruiskuaa vettä suoraan takamuksiin
sekä selkään. Keskellä pöytää pysyivät viinit kylminä 
lähdeveden ansiosta. Sentään pieni lohdutus nolosta kastumisesta.
 Nämäkin peijakkaat ruiskuttivat meidät märäksi
äkkiarvaamatta.

Kruunu (paino 1,5kg), joka nousee veden paineesta kohti kattoa
kuvastaa valtaa ja alta suihkuava vesi aikaa.
Valta kasvaa ja pienenee ajan vaihtuessa.

Vesikujan läpi piti juokseman päästäkseen jatkamaan
matkaan. Juuri kun luuli päässeensä suojaan tuli
vielä jostain tehokkaat ruiskautukset persuuksiin.
 Vaatteita oli mukava kuivatella kierroksen jälkeen
Schloss Hellbrunnin puistossa.
Päiväkävelylle kertyi mittaa 14km ja se päättyi
viehättävään Salzburgin vanhaan keskustaan.
Sunnuntaina oli useimmat paikat kiinni,
mutta porukkaa riitti silti. Lämmin sää on suosinut
meitä koko reissumme.

Edessä on bloggaushistoriamme pisin tauko. K joutuu leikkauspöydälle ja lokakuun matka Berliiniin meni siinä. Näillä näkymin palataan asiaan seuraavan kerran joulun aikoihin legendaarisesta Las Palmasista!

7.9.2013

Kuinka kauan kestää japanilainen valokuvailta?

Ramsaun parkkipaikka oli näin vähäkukkaisen talon vieressä. 
Kukkakauppiailla on täällä kissan päivät.
Jaahas, taas ollaan ihan pikkasen surullisia.  Upea vaellusviikko on ohi ja synkkä talvi on edessä. Vaikka eipä käy valittaminen: meillä oli enempi kuin tuuria kun saimme näin upean loppukesän viikon viettää täällä supermaisemissa.

Schladmingin Feisterehof on viimeisen patikkamme lähtöpaikka.
Unelmavaelluksia tuli jo viikon mittaan tehdyksi. Miten voisi kruunata tämän kaiken? Vaikea vastata ja vaikeaa toteuttaa. Meillä oli hieman rajoituksia sillä olisi mukava päästä pakkaamaan ajoissa, joten kovin pitkälle reitille ei ollut lähteminen. Päätimme autoilla naapurikylään Ramsau am Dachsteiniin ja nousimme sieltä edestakaisen reitin Guttenberghausille.

Täällä mentiin. Nousua lähtöpaikasta tuli reilu 1000m.
Guttenberghausille menevä reitti oli alkumatkaltaan metsätietä. Isot sepelimölökyrät jalan alla ei olleet ihan kivaa nousumaastoa. Puolessa välissä nousua tie kapeni poluksi. Se teki laajoja siksakkeja ja sillä saatiin ainakin pari kilometriä lisää matkaan. Alastullessa rikottiin lakia ja oikaistiin. Hiukka ihmetyttää miksi ihmisen luontainen alastuloväylä yritetään estään kieltokylteillä ja pakotetaan kävelemään "ylimääräiset" mutkat.
Hei! Vielä löytyi yksi puhdas paita viimeiselle vaellukselle!
Guttenberghaus 2147m. Täällä sai ripustaa paitansa
narulle ja äkkiä se kuivuikin myöhäiskesän porotteessa. 
Terassilla itävaltalaista äijäenergiaa.
 Tonni nousumetrejä takana. Onko magnesiumtankkauksen
ansiota, että vielä jaksaa painaa? Suomalaista rouvaenergiaa.
 Guttenberghaus yläpuolelta.
Hiihtoniilojen Schladming alapuolella.
Guttenberghausin takana on n. 50m:n nousun jälkeen
näköalat pohjoisen puolelle Am Stein -vuoristoon.
  
Miksi Filzmoos valittiin? Halusimme kylän, josta pääsee suoraan vaelluksille ja joka olisi itsessään kompakti. Aikansa nettiä ja Google Earthia selattuaan voi näköjään päätyä aivan optimaaliseen vaelluspaikkaan. Käytettävissämme olisi ollut kattava vaellusbussiverkostokin, johon nyt emme niin perehtyneet. Filzmoosin kylä on kyllä aivan SUPER!  Kukkaparvekkeita ja kaikki palvelut. Vaikea pistää nättiydessä paremmaksi.
Noh, olkoon vielä kerran menneeksi. Almjausen maistuu
varsinkin kun muutama hikipisara valui ylämäessä.

Haus Dorfblick a great place to stay.
The breakfast is Super!
Lauantaina palasimme Salzburgiin. Heti reagoimme suureen määrään mukavia japanilaisia ja heidän ilmeisen myötäsyntyiseen taipumukseensa valokuvaamiseen. Se porukka tykkää oikeasti valokuvata! Kaikille on varmaan tuttuja vaivaannuttavat illat kavereiden lomakuvien parissa ja aloimme pohtia, että kuinka kauan japanilainen lomakuvailta kestää? Halki Euroopan viidessä päivässä ja vain 20000 erityistä ja ainutlaatuista valokuvaa, joista jokainen ansaitsee pienen suusanallisen selvityksen. Jos et tykkää matkustaa, mutta haluat nähdä miltä Eurooppa näyttää, hanki kaveriksi japanilainen!
 Takaisin sivilisaatioon, Salzburgiin. Suurin haaste reissulla tähän saakka?  
Saada kuva Salzburgissa ilman yhtään lierihattuista japanilaista.
Nyt on sitten taas globaali matkailu tullut määritellyksi. Lähdemme muuten juuri seuraavalla minuutilla varaamaamme pöytään japanilaiseen ravintolaan. Sushi ja tempura odottavat.

5.9.2013

Totes Gebirge!


 Torstain kohteemme Rötelstein 

Ei jäänyt torstai keskiviikkoa huonommaksi Filzmoosissa. Kiipesimme Rötelstein (2245m) (Rettelstein)-nimiselle vuorelle, johon pääsee lähtemään ihan tästä kylän keskustasta. Huippusää suosi odotustemme mukaan ja maisemat olivat sen mukaisia. Upeaa kerta kaikkiaan!

Jane:"Mitä siinä lukee"? K: "Ei mittään tärkeetä. 
Olis hyvä jos olis ollu joskus aiemminkin vuorella eikä olis hirveen hutera askel. 
Sitte meinaavat, että kauhian korkianpaikan kammoiset vois harkita toista reittiä." 

 Tuossa olisi ehkä tarpeen se trittsicherheit.
Rötelstein-nimi tulee vuoren punertavasta kivilajista.
Ensimmäiset askeleet nelivedolla.
Nyt ollaan mustalla reitillä.
Ehkä tuossa tarvittiin Alpine Erfahrungia eli alppikokemusta?
 Hyvä, että lehtimyyjä ei soittanut.
Välillä tasaisempaa. Huippu häämöttää.
Reitillä oli paljon kulkijoita, monet
heistä ilmeisen kokeneita.

Reitti oli aika vaihteleva ja asfalttitien jälkeen pääsimme nousemaan ihan oikeita kivisiä vuoria. Piti laittaa jopa sauvat reppuun ja ruveta aikuisten oikeasti kiipeämään vuorta ylöspäin nelivedolla. Opasteissa reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi ja oli se fyysisesti paikoin vähän raskas. Ei kuitenkaan tarvinnut pelätä putoamista alas laaksoon kuten joskus on ollut ja sehän ei ole erityisen kiva tunne. Eikä varmaan itse putoaminenkaan.

Sitten yhtäkkiä olimmekin huipulla.
Vaikein nousuosuus oli ennen varsinaista gipfeliä.

K poseeraa Torsteinin kanssa

Pähkinää ja rusinaa poskeen, opiskelijanrehua.
Filzmoos alla.

Huipulla. Rötelstein 2245m.

Dachsteinin etelärinteet ja K.
 Huikeet maisemat.
 Hei pysähdy! Jopa Suomessa olet ehkä törmännyt turisteihin, 
joista yksi kuvaa ja muut poseeraa. Milloin olet tarjoutunut valokuvaamaan, 
jotta kaikki pääsevät kuvaan? Älä ole suomalainen!

Mies menee alamäkeen. 
Tässä ollaan tarkkana
kuin ketunpesällä.

Rötelsteinilta laskeuduimme toiselle puolelle ja päädyimme tutulle Sulzenhalsille, jossa kolme päivää sitten olimme matkalla Dachstein Südwandhüttelle. Kivikkoisen ja erittäin jyrkän gipfel-laskun jälkeen oli kiva laskeutua mukaville Sulzenalmin hütteille. Täällä on panostettu ihmisten viihtyvyyteen upeissa maisemissa ja kauniille almeille ja hütteille pääset kävellen, autolla tai vaellusbussilla. Me laskeuduimme tänään eri paikkaan kuin lähtöpiste ja käytimme paluuseen vaellusbussia. Bussiin oli tunkua. Onneksi matka oli lyhyt eikä siinä ajassa ehtinyt vielä naapurivaeltajan kainalohiki tainnuttamaan. Vaikka tämä kaikki kuuluu tähän harrastukseen.

Kaunis Wallehenhütte. Rötelstein taustalla.

Julbomies otti Gipfelschnapsin.
Perjantaina on viimeinen vaelluspäivämme ja lauantaina siirrymme Salzburgiin. Vähän harmittaa, sillä täällä on ollut niin hienot ilmat ja Dachsteinin vuoret ovat upeat. Mutta huomenna vielä vuorille!!

Ehkä Ibizalla olisi mukavampaa, mutta
saisiko siellä ylittää tuollaisia vuoria?

K menee, näetkö?
Mihin otsikko viittaa? Rötelsteinilta näkyi kauas aina Gosau-vuoristoon saakka, jossa olimme ensimmäisellä alppilomallamme vuonna 2008. Altaussee-nimisessä kylässä olimme pari yötä ja satuimme stübeen, jossa pöydällinen iäkkäitä horsteja viettivät pyhäpäivää aika kosteissa merkeissä. Kuultuaan, että saavumme Suomesta vuorille herrat saivat legendaarisen humalaisen joukkonaurukohtauksen ja hokivat joka väliin "Totes Gebirge" eli kuolleet vuoret. (Altausseen vuoret ovat Totes Gebirgen alueella). Tuon jälkeen sanoilla "Totes Gebirge" on ollut meille erityinen merkitys ja tänään näimme ne uudelleen kaukaa. Sitä emme nähneet olivatko herrat yhä baarissa, mutta hyvinkin saattoivat olla.

Oberhofalmilla odotimme vaellusbussia.
 Hanuri soi. Das ist Österreich!