8.5.2013

Bologna

Bolognan värimaailmaa ja esimakua pylväskäytävistä.

Bologna sijaitsee Emilia-Romagnan maakunnassa, joka on jäänyt lapsipuolen asemaan Firenzen hallitessa markkinoita matkailijoiden houkuttelemisessa. Täälläkin löytää upeita keskiaikaisia rakennuksia ja kilometreittäin sokkeloisia kujia, joita pitkin vaeltaa. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota tyypilliseen sienan sävyiseen rakennuspintaan, joka miellyttää silmää.

 Ja näitä porticoe-käytäviä piisaa...

Bolognaan saavuimme junalla Firenzestä ja saimme heti matkalla hotellille vaikutelman, mitä tarkoittaa se, että tämä on pylväskäytävien kaupunki. Jos olisi satanut tai ollut porottava helle, olisimme säästynyt näiltä vastuksilta, sillä koko kilometrin matkan saimme kävellä porticoa, katettua pylväskäytävää, pitkin. Näitä käytäviä on tässä kaupungissa joku laskenut olevan 60 kilometriä yhteensä. Täällä eivät sateenvarjokauppiaat menesty.

 Piazza Neptuno on esimakua SUURELLE torille eli
Piazza Maggiorelle.

 Palazzo Communale Piazza Maggiorella.
Punaiset liput oli laskettu ikkunoista keskiviikkoiltapäivänä.

Bolognassa oli keskiaikana sen verran varakkaita aatelisia, että niiden piti keksiä eri tapoja osoittaa mahtavuuttaan. He rakennuttivat toinen toistaan korkeampia torneja, joihin säilöivät aarteensa ja akkansa. Yli sadasta keskiajan tornista on Bolognassa jäljellä enää kaksi kaltevaksi painunutta majakkaa, joista pitempi hujottaa 96:n metrin korkeuteen. 

Due Torri

Bolognan historiallinen keskusta on laajin koskematon kaupunkiydin maailmassa. Meille normimatkaajille jäi varmaan tuhatmäärin "tärkeitä" roomalaisaikaisten muurien yksityiskohtia ja portteja näkemättä, sillä täällä todella riittää katsottavaa joka suunnassa.

 Bolognan campus. Ei hassumpi opiskelumiljöö.

Bolognan kaupungissa autoilu on rajoitettua. Mopoilla
pääsee muutenkin näppärästi liikkumaan kapeilla kujilla.

Täällä opiskeltiin yliopistossa jo 1000-luvulla eli ensimmäisenä Euroopassa. Yliopiston korttelit ovatkin mielenkiintoista nähtävää. Kliinisen näköiset tiedekuntarakennukset eivät kuulu kuvaan, sillä rakennukset sinänsä ovat jo satoja vuosia vanhoja palatsimaisia kolosseja, joiden sisäpihoilla on veistoksia ja suihkulähteitä.
Ja taas maistuu tujaus espressoa. 
Tässä baarissa riittäisi katseltavaa katossa pitemmänkin kahvin ajan.

Vierailimme erään matkaopaskirjan innoittamana biologisen tiedekunnan havainnollisessa näyttelyssä, jossa opimme anatomian ihmeellisyyksiä samaan tapaan kuin opiskelijat kolmesataa vuotta sitten. Vahamallineet kuvasivat sekä tervettä että sairasta kehoa ja saivat kieltämättä raittiin ulkoilman taas tuntuvan tervetulleelta.
Anatomian oppitunnilla käsittelemme nyt alaraajojen rakennetta. Löytyisikö pari
 vähän käytettyä akillesjännettä?
Sairaat kehonosat tulevat vasta seuraavassa huoneessa.

Ihan tavallinen katu.
 
Ja sille vielä jatkoa. Pylväskäytävää riittää...
Monenlaista tapahtumaa tuntuu olevan täällä parhaillaan vireillä. Opiskelijoiden kansainvälisiä pippaloita näkyy yliopistokaduilla ja Madonna di San Lucan juhla on juuri meneillään. Juhlassa tuodaan Madonnan kuva (tai patsas?) alas kukkulan päällä olevasta pyhäköstä keskustan Pyhän Pietarin katedraaliin. Koko matkan kulkue saa tallustaa pitkin pylväskäytävää, sillä mäen päällä olevalta kappelilta kertyy kirkkoon matkaa viisi kilometriä. Kävimme itsekin toteamassa, että todellakin viisi kilsaa katettua kuntoreittiä ylämäkeen näytti aika mukavalta (nousua 200 korkeusmetriä). Alamäkeen matka joutuikin aika reippaasti.

Vaikka olimmekin kulkeneet kaupungilla jo toista kilometriä 
pylväskäytävässä ennen tätä, alkoi tästä vasta varsinainen 
Portico de San Luca: 4 kilometriä pitkä  "konki"  ylämäkeen 660:n holvikaaren alta.

Santuario della Madonna de San Lucalta
oli mukavat näkymät.

Pasta bolognese tuli tietysti heti eilen nautittua ja muutkin herkut on todettu hyviksi. Paikalliseen ruokailurytmiin on ihan hyvä kiinnittää huomiota, sillä useimmat ravitsemusliikkeet tarjoavat ruokaa vain lounas- ja illallisaikaan. Jos sattuu kolmen jälkeen juuri olemaan se nälkä, saa todennäköisesti tyytyä pikaruokaan. (Joka sekään ei ole huonoa).

Nyt täytyy vain todeta, että Italian reissumme alkaa olla lopuillaan. Torstaiaamuna lähdetään kohti koti-Suomen kevättä. Näihin lämpimiin sävyihin on mukava päättää matkatarinamme tältä erää. Seuraavat kuulumiset tulevatkin kesäkuun lopulla Alpeilta.

Näitä tunnelmia voisi tulla toistekin kokemaan.



6.5.2013

Ciao Firenze!

 Kaunis Fiesole

 Firenze Fiesolesta katsottuna

Joutilaan päivät kuluvat nopeasti. Firenzen osuus lomastamme alkaa olla paketissa ja huomenna siirrymme takaisin Bolognaan noin 300 km/h junanopeudella. Firenzessä on ollut hienoa. Täällä on kaunista, hintataso on suomalaiselle edullinen ja ihmiset ovat ystävällisiä. Aivan upea kaupunki ja vierailun arvoinen. Mahtaa päästä Jaaskareiden Top 5-kaupunkilistalle.

 Croisantti ja hillo ei riittänyt ja Fiesolessa
 piti mennä ensimmäiselle snäkärille. Oli kinkkua ja juustoa riittävästi.

Jane Fiesolessa
Hannibal Lecterkin viihtyi täällä pitkään, mutta hänellähän tuli sitten jotain yhteensovittamattomia vaikeuksia paikallisten viranomaisten kanssa ja tämä perin epäkohtelias herra siirtyi jonnekin suurelle yleisölle tuntemattomaan paikkaan jatkamaan harrastustaan. Ajan kuluksi olemme arvuutelleet keskenämme mistä Uffizin ikkunasta Hannibal heitti yhden uhrinsa hirtettynä turistien kauhisteltavaksi. Saman kohtalon kokivat viisisataa vuotta sitten Medici-suvun vallan kaappaamista juonitelleet salaliittolaiset.

 Tuollaista reittiä pisteltiin vajaa 10 km.

Maallisen elämään kiroista saarnannut munkki Savonarola sai ensin kannattajia, mutta sitten firenzeläisiä alkoi ottaa tuo jankuttaja päähän. Olihan oikeasti kuitenkin kiva elää dolce vitaa! Munkki poltettiin roviolla Piazza Signorialla. Siinä oli tämän bloggauksen historia- ja elokuvahistoriapläjäys.

Siinä saa puutarhasaksilla napsauttaa pari kertaa.
 Tenniskyynärpään saa kaupan päälle.
Maanantaina hyppäsimme bussiin ja päräytimme noin 10 km päähän Firenzestä Fiesolen kylään. Takaisin Firenzeen tulimme kävellen noin parin tunnin ajan alamäkeen kauniita Toscanan pikkukujia ja -katuja ihastellen.  Tusina pikkufiatia tuli vastaan ja kävellen kohtaamamme mummut ja vaarit toivottelivat "buongiornoa". Oli nautinnollinen reissu ja varmaan Italiaa parhaimmillaan.
Firenzen Duomon sisällä on todistettavasti käyty

 
Firenzen Ponte Vecchio on erinomainen ja äärimmäisen halpa paikka koruostoksille.
 Kannattaa tulla kauempaakin. Esimerkiksi vaikka Turusta.


Tiistaina siis on aika siirtyä eteenpäin ja Firenze ja mukava majapaikkamme Il Salotto di Firenze saa jäädä. Mukava hotelli hyvällä sijainnilla, mutta aamupala on tätä italialaista croisantti- ja hillosysteemiä.Vahinko on kuitenkin otettu takaisin päivän mittaan eikä täällä ole nälkään tai janoon vielä kuoltu. Tuskin Bolognassakaan, mutta nyt sanomme Ciao Firenzelle!

 Arno-joen sillalla. Taustalla Ponte Vecchio

 Viimeinen ateria Firenzessä.

 Arrivederci Firenze!

5.5.2013

Kulttuurin äärellä ja laitamilla



Nämäkin Michelangelon David-patsaan yksityiskohdat voi 
nähdä aitona Accademia Galleriassa. 
Taustalla pronssinen kopio Piazzale Michelangelolla. 

Monet maailman "must" paikat asettavat vierailijalle paineita nähdä juuri ne kaikki hienot nähtävyydet, jotka KAIKKI muutkin näkevät. Firenze renessanssin äitinä ja kulttuurin kehtona nyt ainakin vaatii meidät matkailijat käymään museossa jos toisessakin. Michelangelon ja muiden mestareiden töitä olisi näytteillä, jos vain jaksaa nähdä vähän isomman vaivan. Jotkut paikat maailmassa näköjään ovat vähän 'too hard to handle'. Ja näin on laita näiden Firenzen taide-elämysten kohdalla. Jaaskarit tiedostivat tämän jo kotimaisemissa, jolloin tuli pohdittavaksi museolippujen etukäteisvaraukset. Päätimme olla ohjelmoimatta lomaamme ja lähestyä kohdettamme perinteisellä ympäristöoppimeiningillä: Kävellään koko kaupunki ristiin rastiin ja katsellaan mitä eteen tulee.

 Trattoria Marione tarjosi lauantai-iltana autenttista tunnelmaa ja 
keskinkertaista ruokaa.  Täältä onneksi puuttuvat rossot ja amarillot.

Aamu alkoi sateen säestyksellä, mutta onneksi selkeni juuri kun astuimme ulos majapaikastamme. Jo aiemmin huoneemme ikkunasta kuulimme, että jotain tapahtumaa on vireillä. Duomon aukiolla huomasimme, että meneillään oli Firenzen maraton-juoksu. Juoksijoita tuli vastaamme matkallamme Arno-joen eteläpuolelle. Sää oli eilisen lähes helteisestä ilmasta viilentynyt ja varmaan juoksijoille aivan parhaimmillaan.
 
 Näkymää Arno-joen eteläpuolelta

Me tallustelimme joen etelärannan näköalapaikalle Piazzale Michelangelolle. Varsinainen Firenzen keskusta ja ympäröivät Toscanan kukkulat näkyivät upeasti. Kävelimme  toisen ylämäen Forte Belvederen suuntaan. Linnoitukselle ei kuitenkaan ollut sisäänpääsyä. Sen sijaan tie päättyi Bobolin puutarhan portille, jossa myytiin 10 euron lippuja niille, jotka halusivat käyskennellä Palazzo Pittin takaisessa puutarhassa. Mikäpä  sen mukavampaa olisi ollut kuin nauttia hiekkapäällysteisten käytävien kaartelevista väylistä viheralueiden lomitse, mutta - Hei! Kaksikymmentä euroa on jotenkin paljohkosti siitä lystistä?!

Keskiaikaiset muurit ja nykyaikaiset ylämäen vaivat
Lounaspaikka löytyi Piazza Santo Spiritolta. Kyllä italialaiset pastan osaavat. Maailman parhaat makaroonin keittäjät tulevat täältä. Se tuli todettua tryffelimausteisen sienipastan ja spaghetti pomodoron makusteltuamme.

Sadekuuro tuli juuri sopivasti kun olimme matkalla pistäytymään huoneeseen iltapäivätauolle. Sateen jälkeen päätimme sentään suorittaa jotain ja kävimme kiipeämässä Duomon kellotorniin Campanileen. Ei tarvinnut jonottaa ja näkymät olivat hulppeat.

 Näkymä Duomon kellotornista samaan suuntaan, 
josta postauksen ylempi kuva on otettu.

Taustan vuorenrinteellä on huominen mahdollinen kohteemme.
Jos sää sallii menemme Fiesolen kylään.

Hyvää syötävää pieneen ja suureen nälkään täällä on tarjolla yllin kyllin. Makoisat pizzapalat eivät paljoa maksa (2,50€)  ja lasagne pystybaarissa vei kielen mennessään. Muovikuppiin kaadettu viini maksaa 1.50€. Kahvit nautitaan täällä puolihuolimattomasti baaritiskin ääressä eurolla. Ei siinä paljoa ole nautittavaksikaan sillä nämä kahvit ovat kyllä varmaan maailmankaikkeuden lyhyimmät. Suomalainen määritelmä olisi sormustimellinen tai fingerporillinen todella tujua tavaraa. Nousee tukka pystyyn.

 Tässä maistellaan katukeittiön lasagnea.

Ja vain varttia myöhemmin tuli pieni pizzan nälkä. 
 Kuattro Steissön saa kyytiä.

Illalla kujat ja piazzat täyttyvät kävelijöistä. Afrikan pojat kaupittelevat laukkuja ja kaiken maailman leluhärpäkkeitä. Lattiaan paiskattava limaklöntti kokoaa itsensä hetkessä lituskaisesta pläjäyksestä pyöreään muotoon ja ilmassa pörräävä valaistu 'korento' leijailee takaisin heittäjänsä luo. Hienoa. Nykyajan Michelangeloa.
Leijonalla on pallo hallussa.

Artisti vangitsi ohikulkijat yleisökseen.
Tunnelmallista ja viihdyttävää.

Täytyy kuitenkin kertoa, että lauantai-illan tunnelmallinen hetki oli Piazza Signorialla, jossa katukonserttia piti taitava kitaristi. Palazzo Vecchio ja viereisen Loggian patsasnäyttely saivat oman mausteensa hienon musiikin säestyksestä.

4.5.2013

Buongiorno!

 
 Bolognan aamussa oli mukava muistella kotimaan pipokelejä. Mitä puuttui? 
Suoraan Jäämereltä puhaltava järjen jäädyttävä tuuli.

Se on Buongiornon aika! Pari kuukautta työläisen arkea, lunta, saapumattoman kevään odottelua ja jäätävää pohjoistuulta on takana, kun pääsimme lähtemään kevätmatkallemme Italiaan. Firenze on aina kuulunut "sinne pitäisi joskus päästä" paikkoihimme ja samalla reissulla käymme nyt myös Bolognassa, koska Lufthansan lento päätyy Bolognaan. Täällä ollaan ensimmäistä päivää ja olemme huomanneet, että jossakin päin maailmaa vielä pärjää ilman pipoa ja lämpökerrastoa!

 Junamatka sujui enimmäkseen tunnelissa, 
mutta perillä ei voi moittia näkymiä.
Samsonite, K ja Duomo. 
Vieläpä siinä järjestyksessä.

 Firenzen Duomo hotellimme nurkalta kuvattuna.
 Asutaan aika keskellä Firenzeä.

Bolognaan saavuimme eilen illalla hiukan ennen puoltayötä. Aamulla hyppäsimme junaan ja vajaan 40 min junamatkan päätteeksi saavuimme Firenzeen. Italialaiset ovat ilmeisen kiireistä kansaa, sillä sen verran reipasta vauhtia mentiin Firenzeen. Junan infotaulun nopeusmittari näytti junan nopeudeksi jossakin vaiheessa 291 km/h, joten täällä routavauriot eivät vaivaa tai kuski ei niistä välitä. Siinähän ne kiskot suoristuu.

Hotellimme Il Salotto di Firenze on viihtyisä bed & breakfast paikka ihan Firenzen kuumassa ytimessä. Huone on viihtyisä ja vieraiden käytössä on oleskelukeittiö, josta saa noutaa juotavia ja pientä haukattavaa. Sisältyy hintaan.

Duomon kellotorni Campanile.
Palazzo Vecchio, jonka torni ei sattunut ihan keskelle rakennusta. 

 Toscanan mäkiä. Rentouttavaa kävellä
 välillä ilman ruuhkaa.

J Piazza della Signorialla
K oli lukenut jostakin, että firenzeläiset herrat pukeutuvat parhaiten Euroopassa.
 Ei tuossa nyt mitään erikoista ole. Seppele kaljun päällä
kuvastaa lähinnä turhamaisuutta.

Ponte Vecchio. Silta on niin hieno, että se on ainoa Firenzen silloista,
 jonka saksalaiset jättivät räjäyttämättä sodassa.

Mitä huonoa Firenzessä on? Täällä on aivan perhanasti väkeä.
 Jos et siedä ihmisiä lähelläsi älä tule tänne.

Firenzen tyylikkäin herra jopa ilman seppelettä?

Kauppahallin lounas. Pari salaattia
 ja kolme lasia viiniä + kivennäisvesi 14 euroa.
 Hinnat kohdallaan.

Jälkkärit viereisessä kahvibaarissa.
2 x espresso ja grappa on kuvassa tietysti vain rekvisiittana.

Aurinkoranta Firenzen keskustassa
 Firenze on maineensa veroinen jo yhden päivän perusteella. Upea kaupunki.