Auf Wiedersehen Zillertal!

 Näkemiin kaunis Mayrhofen!

Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta aamulla ei satanut vaan oli pilvipoutaa. Viimeisen Zillertal-päivämme ja sateen uhkan vuoksi olimme olleet hiukan odottavalla kannalla emmekä olleet suunnitelleet päivälle patikkareissua. Sateeton aamu sai meidät kuitenkin liikkeelle ja päätimme kiivetä Mayrhofenin kotivuorelle Ahornille.

 Aamupalalle Alpenroselle

Perjantaina Mayrhofenissa oli suosittu Strassenfest eli katujuhlat.

 Morsian oli hukannut sulhasensa ja etsi häntä kuvan kanssa.

Ei ollut varmaan helppo homma, sillä väkeä oli kadun täydeltä.

Poliisien ruokahuolto pelasi tällä tavalla katugrillistä

Olimme hiukan myöhään liikkeellä tavalliseen aikatauluumme nähden ja päätimme ottaa reissun täysin kuntoilusuorituksena, joten menimme niin kovaa kuin pääsimme. Vajaa kolme tuntia lähdön jälkeen seisoimme Ahornbahnin hississä matkalla takaisin kylään ja nousun aikana söimme vielä aamupalan Alpenrose-nimisellä kauniilla almilla. Kyllä, nyt käytimme ensimmäisen kerran kesän aikana hissiä, koska oli vähän kiire pakkaushommiin ja Ahornilta Mayrhofeniin lasku olisi tapahtunut ääreistylsää mutkittelevaa maantietä pitkin. 100m vasemmalle, 100m oikealle ja vain 10m alaspäin. Ei kestä jalat eikä etenkään K:n hermot. Nousua tuli 1400m ja tällä kertaa jätimme Edelhütten väliin pakkauspaineiden ja uhkaavan sateen vuoksi.

 Näitä maisemia jäämme taas kaipaamaan

Ja näitä

 Mayrhofenin keskustaa

 Tänä vuonna Mayrhofenissa vieraili myös

 ihania ystäviämme. Oli mukavaa!

Sunnuntaiaamuna junailimme itsemme Innsbruckiin ja tiistaina palaamme kotiin. Reilu kuukausi on taas vierähtänut ihmeellisen nopeasti. Paljon hienoja patikkareissuja on takana ja olemme saaneet nähdä huikeita maisemia jälleen kerran ihanilla Alpeilla! Kuukauden aikana on taas vain vahvistunut tunne, että tämä on meille juuri sopiva tapaa viettää kesälomaamme, joten jossakin täällä pyörimme varmaan vuoden päästäkin, jos ei yllätyksiä tapahdu!

 Mayrhofenin maauimalan kattoterassi

Vanhat koiratkin oppivat uusia temppuja. Debytanttimme opetti

 meidät maauimalan käyttöön patikkareissujen päätteeksi!

Pustertal ja Zillertal olivat meille tuttuja kohteita, mutta viikkojen aikana emme tainneet tehdä yhtään täysin samaa reissua kuin aiemmin vaikka emme laakson laiskimpia laahustajia ehkä olekaan. Valinnanvaraa näissä laaksoissa siis riittää patikkareiteissä. Zillertalille kunniamaininta huikeasta livemusiikkitarjonnasta! Vastaavaan emme ole törmänneet missään.

 Sunnuntaina Innsbruckissa. K unohti lippiksen hotellille ja

 aurinko paistoi armottoman kuumasti.

Se on sitten tällä kertaa taas tässä. Mukavaa, jos olet jaksanut lukea blogiamme ja ehkä olet nähnyt jonkun kauniin kuvan Alpeilta? Seuraavan kerran työläisten arki katkeaa syyskuussa, kun pääsemme pitkästä aikaa toiseen lempimaahamme eli Saksaan ja Moselin viinilaaksoon!

 Näihin kuviin ja tunnelmiin...

 Ei sitte muuta ko moro!

Berlinerhütte ja Eggalm

 Reittien suunnittelupiste olohuoneessamme. Korkeuskäyrien laskemiseen tarvitaan jo 

lasit ja tv:n kaukosäädin on tarpeellinen säätiedotusten hakemiseen. 

Käytössä olisi komea kakluunikin, mutta on ollut sen verran 

lämmintä, että sitä ei ole tarvittu.

Keskiviikkona ja torstaina teimme reippaat puolipäiväpatikat, koska sää on muuttunut täällä epävakaisempaan suuntaan. Päivän aikana on ollut kaikenlaista säätä ja samalla näkyvyys on muuttunut heikommaksi udun ja pilvien vuoksi. Olemme ilmeisesti vielä sen verran amatöörejä, että kauniit maisemat merkitsevät meille paljon patikkaretkillämme. Lisäksi olemme kavunneet vuoria jo nelisen viikkoa, joten se kaikkein suurin himo ylipitkiin päiväretkiin on ehkä jo vähän tyyntynyt.

 Breitlahnerista aamu alkoi näissä maisemissa

Matkalla on runsaasti vesiputouksia ja puroja, joten kosteutta oli ilmassa paljon!

Tasainen laaksomaisema ennen viimeistä nousua Berlinerhüttelle

Keskiviikkona ajoimme Schlegisspeicherin bussilla Breitlahner-nimiselle pysäkille, joka on viimeinen pysäkki ennen jäätikköjärven tietullia. Pysäkiltä patikoimme Berlinerhüttelle reilun parin tunnin ajan. Nousua matkalle tulee noin 800m, mutta pituuden mittaamisen olemme lopettaneet laitteen oikkuilun vuoksi.

Taivaskin selkeni ja näimme jälleen kauniita maisemia

Berlinerhüttellä teetä ja mehua. Olemme usein ensimmäisiä "päivävieraita" hütteillä. 

Yöpyjät ovat lähteneet ja hütteä siivotaan kuntoon.

Tätä pilvien ihmeellistä tanssia täällä emme väsy varmaan koskaan ihmettelemään

 Reitti kulkee tuossa rinteessä, mutta on helppo ja turvallinen

Laakson läpi kuljimme takaisin Breitlahneriin

Breitlahnerista menee lähes Berlinerhüttelle saakka hiekka/soratie, joka on helppoa käveltävää. No, nousee se nyt tietty 800m korkeammalle. Aivan lopussa tulee metsäpolkua, mutta muuten saa tai joutuu kävelemään tietä pitkin. Reitti näkyi olevan erittäin suosittu ja väkeä oli todella paljon. Matkan varrella oli muutamia muitakin almeja tai hüttejä, joten Berlinerhüttelle saakka ei ole pakko kävellä virvoitusjuomia nauttimaan.

 Pienistä almeista löytyy usein todellisia helmiä, joissa kaikki on laitettu

 kauniiksi aivan viimeisen päälle. Klausenalm meni tähän kategoriaan.

Torstaina puolestaan hyppäsimme jälleen ihanan täpötäyteen Hintertuxin bussiin, mutta jäimme pois kyydistä Lanersbachissa Eggalmbahnin pysäkillä. Bussikyydistä porukka siirtyi hissijonoon, mutta me sen sijaan patikoimme Eggalmille vajaat 800 metriä korkeammalle. Olimme jo etukäteen päättäneet ettemme jatka siitä enää ylöspäin. Nousureitti oli oikein mukava, kunnes loppuvaiheessa taas päädyimme tarpomaan hiukkasen matkaa tietä pitkin.

 Matkalla Eggalmille

Reittien varrella on tuollaisia vesipisteitä, joista tuleva vesi on juomakelpoista

Kahvin ja teen jälkeen lähdimme kulkemaan komeaa maisemareittiä kohti Brandalmia. Reitti kulki korkealla vuoren rinteessä ja sieltä oli hienot maisemat Zillertalin laaksoon. Polku on helppokulkuinen ja suositeltava kevyempi patikkareitti. Reitin alkuun pääsee siis Lanersbachista patikoiden tai sitten Eggalmbahnilla.

 Mukavaa polkua kohti Brandalmia

Brandalmilta laskeuduimme Juns-nimiseen kylään ja bussin aikatauluja muistellessamme kiiruhdimme loppulaskun reitin ulkopuolella olevien peltojen poikki ja jonkun mielestä ehkä aika lujaakin. Kannattiko? Juuri se ajattelemamme bussivuoro jätetään ajamatta päivätauon vuoksi ja bussipysäkin vieressä oleva baari oli jäänyt kesälomalle päivää aiemmin. Tekevälle sattui taas ja kaikkea ei aina muista tarkastaa etukäteen. Reilut puolisen tuntia otimme aurinkoa bussipysäkillä ja  laskimme Hintertuxiin meneviä ja tulevia autoja. Komeilla autoilla täällä ajelevat.

 Kaunis Zillertal.

Gerlossteinwand 2166m

 Sunnuntaina Gerlossteinwandin huipulla ei palellut

Sunnuntaina suoritimme todellisen hellepatikan. Täällä on edeltävän viikon ajan ollut todella kuuma ja kaikki huipentui sunnuntaina. Aamupäivällä ilma seisoi ja aurinko paistoi udun läpi. Ukkosta ja rankkasadetta oli ennustettu jo monen päivän ajan ja sunnuntaina iltapäivällä keli sitten muuttui.

 Tässä oli takana nousua noin 600m ja vielä 500m tuonne huipulle

Nousimme aamulla Ötschen-nimisestä paikasta Gerloksen tien varresta Gerlossteinwand-nimiselle huipulle (2166m) noin 1100 metriä. Olemme aiemminkin tehneet saman alkunousun, mutta suuren kiven huipulle emme olleet aiemmin kivunneet. Ystävällinen busskikuski jätti meidät aivan nousupolun alkuun vaikka sillä kohdalla ei ole edes bussipysäkkiä.

Utuinen Zillertal ja kaukana vielä utuisempi Inntal. Sää oli painostavan

 kuuma ja maallikkokin käsitti, että myöhemmin vielä jyrähtää.

 Nyt kävimme Gerlossteinwandin ristillä ja nousu oli aivan järisyttävän kuuma! Hellettä oli yli 30 astetta ja aurinko paistoi nousurinteeseen ja ilma seisoi ja väreili kuumuutta. Meillä on molemmilla 1,5 litran juomapullot repuissa ja juoma loppui auttamattomasti kesken vaikka tankkasimme myös maksullista mehua kaikissa matkan varrella olevilla almeilla. 1100 metrin nousu ja noin 1500m lasku kovassa helteessä vaati kyllä veronsa.

 

Zillertalia Hintertuxin suuntaan

 Kylä alhaalla on Zell am Ziller, josta lähtee Gerloksentie itään Zillertalista

 Viimeiset silmäykset huipulta itään

Gerlossteinilta palasimme takaisin Mayrhofeniin Zillertalin rinteellä kulkevaa maisemapolkua pitkin. Matkalla joimme mehuja Kotahornalmilla ja Karlamilla. Jotenkin muistimme ko. maisemareitin eloisampana ja hiukan hämmästelimme almien uneliasta tunnelmaa ja patikoitsijoiden vähäisyyttä reitillä. Ehkä muut olivat olleet järkevämpiä eivätkä lähteneet rinteeseen tuollaisena hellepäivänä.

Ensimmäinen mehupaikkamme Kotahornalm. Almia oli

 muutettu sitten viime näkemän, kun terassi oli poistettu.

Kauniita yksityiskohtia oli silti yhä jäljellä

Jatkoimme matkaamme ja seuraava kohteemme oli pieni ja sympaattinen Karlalm.

 Karlalm on ollut Janen suosikkialmi eka vierailustamme lähtien.

 Halkoon poltettua hinnastoa ei ihan vähäinen tuuli vie mennessään.

 Valikoima ei ole suuri, mutta varsin riittävä. Mehut löytyivät toiselta "sivulta".

Sunnuntai muutti säätilan luvatusti ja tämä viikko onkin ollut epävakaampi, mutta kuitenkin yhä lämmin. Maanantain ja tiistain lepäsimme ja keskiviikkona ja torstaina olemme palanneet rinteisiin. Ilma on ollut varmaan aika tavallista alppisäätä eli päivän ajalle mahtuu kuumaa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadekuuroja.

Noiden maisemien läpi patikoimme Steinerkogelhausin kautta Mayrhofeniin ja

 ensimmäiset sadepisarat saimme niskaamme 5 metriä ennen kotiovea!

Upea Schlegeisspeicher

 Ei pöllömpi paikka märehtiä maailman menoa?

Lauantaina teimme varmasti yhden tämän kesän upeimmista patikoista. Matkustimme aamubussilla Schlegeisspeicher-nimiselle patojärvelle ja matka bussilla kohteeseen kesti noin 50 min. Sovitaan, että tässä postauksessa kutsumme kohdetta vain järveksi, koska tuota nimeä ei varmasti pysty kirjoittamaan kahta kertaa samalla tavalla ja vielä oikein.

 Tästä ei aamu hienommaksi tule

Nousupolkua Olpererhüttelle. Askel oli jostakin syystä aika kevyt.

Olpererhüttenblick oli taukopaikan nimi

Bussimatka maksoi meiltä 2,80e/hlö, koska meillä on Zillertal Mobility Ticket. Muuten reissu olisi kustantanut yhteensä yli 30 euroa. Järvi oli kauniin turkoosi, sää oli upea ja reitti mukava, joten päivästä tuli aivan mahtava. Debytanttimme oli palannut Suomeen ja meitä jopa harmitti, kun olisimme voineet Hintertuxin sijaan tulla hänen kanssaan tähän kohteeseen, jossa oli moninkertaisesti kauniimmat näkymät. Tekevälle sattuu.

 "Hütte näkyy jo" Olpererhütte ylhäällä keskellä.

Olpererhütte 2389m.

Olimme taas sen verran varhaisia, että terassilla ei ollut vielä ruuhkaa.

Kahvit hörppäsimme näissä maisemissa

Bussin päätepysäkiltä nousimme ensiksi Olpererhüttelle mukavaa polkua pitkin. Nousua Olpererhüttelle tulee noin 600 metriä. Porrasmaista kiveltä kivelle astumista riittää, joten kaikki eivät ehkä pidä sitä pelkästään mukavana. Reitti on kuitenkin suosittu ja sillä kulkee paljon väkeä. Polusta huomaa, että sitä on muokattu tavispatikoitsijalle sopivaksi.

 Kuvassa näkyy nyt patomuurikin

Maltoimme jopa tinkiä vauhdista ja ihastelimme maisemia

Reittillä Olpererhütteltä Friesenberghauselle

  "Me olemme kuulovartiossa"

Olpererhütteltä jatkoimme matkaa Berliner Höhenwegiä pitkin Friesenberghausille. Reitti on merkitty mustaksi ja se johtuu varmasti siitä, että polku kulkee pitkiä matkoja suurten ja pienten kivilohkareiden päällä ja askelvarmuutta vaaditaan. Kapeita jyrkänteitä tai muita putoamisen kannalta vaarallisia paikkoja reitillä ei ole, joten mielestämme se sopii myös vaikka pelkäisi hiukan korkeita paikkoja. Viikkoa aiemmin reitti oli ollut paikoin lumen peitossa ja silloin se on ollut varmasti todella hankala ja hidas kulkea, kun jalan alla olevia kivilohkareita ei ole nähnyt. Nyt reitti oli lähes lumeton ja hyvä kulkea.

 Taas hütte näkyy! Friesenbergsee ja hiukan oikealle Friesenberghaus.

 

 Vielä maisemat reitiltä ennen hütteä

Friesenberghausilta laskeuduimme takaisin järvelle. Tämä polku oli vielä kauniimpi kuin nousupolkumme. Olpererhütte ja Friesenberghaus ovat kohteita, jotka voi mainiosti käydä ihan omana patikkanaan, jos haluaa tehdä hiukan lyhyemmän lenkin. Friesenberghauselle pystyy nousemaan kätevästi Breitlahnerin kylästä. Silloin pystyy välttämään patojärven tietullinkin, jos ei sellaista halua maksaa.

Friesenberghaus 2498m

No mutta siinähän on Jaaskareille vapaa pöytä!

Paluureitti kulki tuon laakson läpi

Das ist Österreich!

Und das

Nousua ja laskua meille tuli reitin aikana noin 800m ja pituutta noin 15km, joten lenkki ei ole mitenkään erityisen vaativa fyysisesti. Normipatikka. Sen sijaan tekemämme reitti oli todella kaunis! Jouduimme jopa tinkimään virallisista patikoitsijan kultaisista säännöistä, jotka voit tarkastaa tästä ja pysähtelimme vähän väliä valokuvaamaan ja ihmettelemään upeita maisemia. Ohittamaan emme toki päästäneet ketään, joku raja se olla pitää.

Takaisin järvellä yhdessä pohojalaasten ystäviemme seurassa!