Jalossa seurassa Edelhüttelle

Aamutunnelmaa

Ajattelimme luottaa sääennusteeseen, joka lupasi aamuksi sadetta ja iltapäiväksi parempaa. Päivän ohjelma päätettiin suunnitella lopullisesti vasta herättyämme eikä pidetty kiirettä. Mr Meteo, joka on paljon haltijana täällä Alpeilla, oli kyllä nyt vähän väärässä. Aamuksi ennustettu sade oli tullut jo yöllä, joten taas saatiin ihailla kaunista ja lämmintä aamua.

Alustava suunnitelma oli nousta hissillä Ahornille ja vaeltaa seinäjokelaisten kanssa Edelhüttelle. Puhelin piippasikin ennen kahdeksaa ja Leena ilmoitti treffit hissiasemalla klo 9.30. Edessämme oli 1½ tunnin vaellus hissin yläasemalta ja toinen mokoma takaisin. Eilisen kuuden tunnin kierroksen jälkeen ei tänään välttämättä huvittanut laittaa itseään ihan niin kovaan rääkkiin, joten pienempien korkeuserojen vaellus oli tervetullutta. K:lle tuli lisäksi eilisestä liian kovavauhtisesta alasmarssista hieman jalkavaivoja. Leenahan oli ihan tuoreilla voimilla, kun oli saanut muutaman lepopäivän edellisestä patikasta. Ja hyvinhän se jalka nousi.

Pohojalaasia Zillertalin yllä

Tässä mahtaa olla kansantanssi alkamassa. Varvashyppelyt lähtee justihinsa.


Leenan lepohetki lähestyy

Hüttellä nautimme virvokkeet ja makkara-annoksen. Paljon oli väkeä liikkellä ja aurinkoinen mieli kaikilla. Suut pyyhittyämme ja huulet punattuamme lähdimme paluumatkalle.

Tässä hütten viihdevastaava

Liinakot olivat leppoisia

Takaisin palasimme osittain eri reittiä, jonka alussa oli jyrkkä sik-sak -polku. Olimme tulleet polun noususuuntaan K:n kanssa aiemmin, mutta alaspäin on aina hankalampaa mennä jyrkkää. Vaikka Leenalla yleensä tarinaa piisaa tuli välillä hiljaisempaa, kun jalkoja piti asetella tarkasti ja hakea sauvoille sopivaa tukea. Mutta normiajassa reitin kuljimme.

Hütten katto näkyy vielä. Paluumatkalla jo ollaan.


Kivikovat vastakkain. Pauli lausuu alppivalan.