17.7.2010

Muna meni rikki


Tämän päivän lähikohde Keiler Wasserfall

... ja muuta ei ole sattunutkaan. On siis ollut taas yksi näitä ihanan leppoisia lomapäiviä, jolloin kerätään voimia ja tallaillaan tasamaata. Eilinen päivä otti sen verran koville, että tekee mieli ottaa pari päivää vähän kevyemmin. Kuuma ilma, jota paikallisetkin kuvailevat epänormaaliksi, syö myös terää kunnolta. Ja kyllähän pitää olla tarkkana, ettei nestehukka ja uupuminen pääse yllättämään jossain kesken koko päivän reissun.


Riippuliitäjiä ja varjoliitäjiä näkee täällä paljon


Tällä on makuupussikin mukana

Vettä ja mehua olemme kantaneet mukanamme kämpiltä lähtiessä ja pulloja täydennetään aina kun satutaan reissun varrella olevan lirisevän lähteen äärelle. Niistä tulee ihanan kylmää ja raikasta juomavettä. Silloin vanha vesi kannattaa kaataa pois ja ottaa uutta ja tuoretta. Noita lähteitä on usein hüttejen (alppimajojen) äärellä ja saattaa niitä olla jossain ihan keskellä ei-mitäänkin.


Tässä lirisee juomavettä puisesta hanasta.
Hoikempi henkilö voi ottaa ruuhessa kylvyn.


Joka tapauksessa eilen olimme niin silmät ristissä, että tänään otimme kohtuullistamisohjelman käytäntöön. Lenkkarit jalkaan ja kohti Mühlbachia eli kylää joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä Zillertalia pohjoiseen. Sieltä lähdimme nousemaan kohti Keiler Wassefallia. Emme jaksaneet selvittää putouspaikan korkeutta kylästä, vaan ajattelimme sen olevan noustavissa melko vähällä vaivalla. Vaikka lähtiessämme ajattelimmekin että tästä selvitään enempiä hikoilematta, tuli Karilla hikipyyhettä ikävä. Olihan lämpöä taas 35 astetta. No onneksi repusta löytyi paikallista serlaa ja lenkkareillakin pystyimme nousemaan viimeiset parikymmentä minuuttia metsäpolkua näköalapaikalle. Vesiputous ei ollut kummoinenkaan, mutta tulipahan nähtyä ja päiväkävely tehtyä.

Kuvia Mayrhofenin raitilta


Zoomaa ristiä, kuvio on tehty maissintähkistä


Kirkon kupeelta


Kaunista kivestä


Jokin hotelli


Kunnantalo

Kaupasta haettiin taas täydennystä ja lihakauppa Gasserista kalkkunansuikaleita valmiiksi maustettuna. Huom! ei lilluvaa marinadia vaan yrttejä, vihanneksia ja mausteita hierottuna lihan pintaan. Pikaiseen näläntappoon ostimme fleischkäse-sämpylät. Kotona ilmeni, että luomumunista yksi oli mennyt repussa rikki ja valuttanut sisältönsä reppuuni. Onneksi talossa on pesukone ja tämä hullu tuuli varmaan kuivaa repun huomiseksi.

Kotiin tultuamme päätin noudattaa Leenan kommentissa antamaa neuvoa ja mennä päivettämäään jalkateräni puutarhaan. Tuuli oli alkanut taas riehaantua niin, että meinasi lentää ensin lakki päästä ja sitten kirja kädestä. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun olin asettunut sopivasti varjoon ja jalat aurinkoon, taivas meni pilveen ja melkein koko aurinkopritsi lähti lentoon. Tunnin päästä tuuli tyyntyi täysin. Säät on täällä välillä arvaamattomia.

Että näin huimia kokemuksia tänään!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pauli käski sanomaan, että huulet on paremmat kuin varpaat, hi, hii!!
Te siellä teette palauttavia (huh!) lenkkejä ja me väsyttiin jo kun oltiin päivällä Saanan kanssa Sahalammella uimas eväät ja kaffeet mukana.... Edelleen vuosisadan kuumuus jatkuu! Pyysin Saanaa kirjoittamaan terveiset, arvaapa lupasko, se on vähän kuin pyytäis valtiolta veturia lainaksi, jyrkkä ei.

Jaaskarit kirjoitti...

Täällä on vähän viilentynyt ja tänään satoi iltapäivään saakka vaihtelevasti. Käytiin lenkillä ja valmistaudutaan huomiseen, kun on taas luvattu aurinkoista säätä. Aiotaan mennä Tuxiin ja sieltä ylös vuorelle. Uusia maisemia. Ei se haittaa vaikka Saana ei jaksa kirjotella. On se pikkuvaeltaja kuitenkin hengessä mukana!

Missis L. kirjoitti...

No moikka pitkästä aikaa! Kyllä teillä niin kova kunto on tosiaan, muakin huvitti, että tuo mitä kuvailit palauttavaksi lenkiksi, riittäis kyllä meikäläiselle ihan viikon rankemmaksi lenkiksi!

Kiva lukea näitä tarinoita, ja katsella ihania maisemia. Kyllä munkin vaelluskengät varmaan jo kaipaisivat liikuntaa..jos vaikka veisi ne ensi alkuun vaikka tuonne marjamettään, mustikat on kypsiä.

Jaaskarit kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta taas! Barcelonas mahtoi olla kuumaa sekä sään, että tunnelman puolesta. Täälläkin mustikkaa kasvaa, mutta marjoja ei näy yhtään. Onkohan pakkanen pannut vai paikallisest käyneet noukkimassa aamuvarhain turistipolkujen varrelta.
Terkut velkulle.

Missis L. kirjoitti...

Kuulemma huonosti tulee mustikoita, mutta voihan sinne mettään mennä muutenkin pälyilemään. Juoksin eilen Kaakamossa 5 km todistettavasti, pari kertaa piti näissä pohojammaan mäissä kävellä. Mutta todistettavasti kunto on kohonnut ja siitä voi olla tyytyväinen!