29.2.2016

Western Cape Winelands



Plettenberg Bayn jälkeen seuraava kohteemme oli Stellenboschin kaupunki, joka sijaitsee lähellä Kapkaupunkia. Plettenbergistä ajoimme ensin takaisin kohti Kapkaupunkia Garden Routea pitkin ja George-nimisen kaupungin kohdalla siirryimme Route 62-nimiselle tielle Oudtshoornin kautta kohti Stellenboschia. Maisemat olivat kauniit ja välillä olisi hyvin voinut kuvitella ajelevansa Alpeilla tai Andalucian vuoristossa.

 Route 62


Pikkustrutsit ihmettelivät menoamme




Stellenbosch sijaitsee Länsi-Kapin suositun viinialueen sydämessä ja lomamme viimeisinä päivinä vierailimme useilla viinitiloilla. Viinitiloille oli järjestetty kyytejä hop on/hop off-periaatteella ja sellaiselle mekin osallistuimme. Stellenboschin seudun viinitilat sijaitsevat upeissa maisemissa jylhien vuorten tuntumassa ja viinitastingit ja ruokailut niissä olivat unohtumaton kokemus.



 Kolmen päivän aikana vierailimme Bergkelderin, Simonsigin,
 Mariannen, Graffin ja Clos Malvernen viinitiloilla


Maisema Graffin viinitilalta


Nyt olemme jo kotona ja reissu on ohitse. Monet kehuivat Etelä-Afrikkaa ennen lähtöämme, mutta silti kohteemme siellä ylittivät odotuksemme. Aivan mahtava paikka ja ehdottomasti paras talvilomakohteemme Havaijin kanssa. Etelä-Afrikka on jopa Havaijia parempi esimerkiksi erittäin edullisen hintatasonsa vuoksi eikä siellä suomalainen kärsi aikaerosta. Matkustusaikakin on Etelä-Afrikkaan selvästi lyhyempi kuin Havaijille. Tämä reissu oli meille superkokemus!




Etelä-Afrikan lomalla oli tarjolla Kapkaupunkia, merta ja vuoristoa, hienoja maisemateitä, kauniita rantoja, jylhää luontoa, pingviinejä, paviaaneja,viinitiloja ja todella edullista ja herkullista ruokaa ja juomaa. Niin, pääsimmehän me pienessä mittakaavassa patikoimaankin. Tarjolla näkyi olevan runsaasti patikointi- ja pyöräilyreittejä.



Maalla tuntuu olevan niin paljon tarjottavaa, että on vähän ihme miten tuntematon matkakohde se on Suomessa ainakin meidän käsittääksemme. Reissumme oli aivan pintaraapaisu kaikkeen tarjontaan nähden, mutta tarkoitus on kyllä palata uudelleen, sillä niin hyvän vaikutuksen maa meihin jätti. Niin, vasemmanpuoleinen liikennekin sujui mukavasti ja vuokra-auto palautettiin kolhuitta.

 Yhtenä iltana Stellenboschissa oli katujuhlat, joissa viinintuottajat esittelivät viinejään. Ranneke maksoi 70 randia/hlö eli nelisen euroa. Rannekkeella sai viinilasin omaksi sekä oikeuden maistella ihan vapaasti tuottajien viinejä. Siis kyllä, kaikki tuolla noin 4 eurolla...

 Kuoharit on nautittu vähäksi aikaa ja arki on koittanut.
 Kuukauden päästä Berliiniin.





25.2.2016

Robberg Nature Reserve


 Parkkipaikallakin voi nautiskella maisemista

Noin 8 kilometriä Plettenberg Baysta sijaitsee Robberg Nature Reserve, joka on suosittu nähtävyys ja ulkoilukohde alueella. Muutaman kilometrin pituinen niemi ulottuu merelle rannikosta ja tarjoaa mukavia reittejä patikointiin ja hienoja maisemia. Alueelle kannattaa mennä autolla ja pääsymaksu sisälle oli nyt 40 randia/hlö.

 Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja annamme muurahaistakuun





Robbergilla näimme satoja hylkeitä. Kovaääninen hylkeiden
 "honotus" ja pistävä haju ulottui Witsandille saakka.


Robbergilla voi hiukan patikoida ja valittavana on kolme eri pituista reittivaihtoehtoa. Lyhin reitti on 2,1 km, keskimmäinen 5,5km ja pisin reilut 9 km eli jokaiselle jotakin. Jokaisessa reitissä merta kohti kuljetaan Robbergin pohjoisreunaa ja takaisin päin palataan niemen toista reunaa. Me valitsimme reitiksemme keskimmäisen vaihtoehdon, joka on nimeltään Witsand Circuit.


  Yhteinen merkkipäivä oli tällä kertaa täällä ja sen kunniaksi kaverikuva

Ainakin Witsand Circuit ja sitä lyhyempi Gap Circuit olivat lähes jokamiehen käveltävissä. Kaikkein huonojalkaisimmille muutama kivinen nousu saattaa tuottaa vaikeuksia. Korkeuseroja reitillämme ei ollut kuin ehkä joku 150 metriä eli tasamaata sai kävellä enimmäkseen. Ruoansulattelureissu kulinaristilomalla.






Suurin kiusa reitillä tulikin yllättävästä suunnasta. Olimme lukeneet, että Robbergilla on todella ärhäköitä muurahaisia, mutta ohitimme tiedon periaatteella, että muurahaisiin on suomalainen tottunut. Nämä olivatkin eri veijareita. Todella vikkelät muurahaiset ehtivät kiinni kenkiin kävelyvauhdissakin ja siitä ne lähtivät nousemaan ylöspäin. Muutama pääsi puraisemaan aika pistävästi pohkeesta. Menomme oli huvittavan näköistä, kun kävelimme eteenpäin ja samalla joutui huiskimaan kädellään nilkkoihin ja pohkeisiin muurahaisia poistaakseen. Valokuvaamaan pysähtyminen oli vaikeaa, mutta noissa maisemissa pakollista.





Viivyimme reitillä vajaa 3 tuntia, mutta suurin osa ajasta meni kuvaamiseen, muurahaisista huolimatta. Kääntökohdassamme Witsandilla muurahaiset loppuivat ja paluumatka saaren toista reunaa sujui huomattavasti vaivattomammin eikä kävellessä tarvinnut suorittaa sen suurempia voimisteluliikkeitä.

 Robbergin luonnonsuojelualue on hieno paikka

Aquavit Guest Housessa  meillä oli todella huolehtiva isäntäpariskunta. Emäntä Linda suositteli meille joka illalle Plettenbergin mielestään parhaimpia ravintoloita ja varasi pöydät niihin. Luotettavaksi todettu taksi odotti ovellamme lähtiessä ja sama kuljettaja odotti ravintolassa, kun lopettelimme jälkiruokaamme. Ei Plettessä mitään vaaraa koettu, mutta majapaikkamme sijaitsi suuren townshipin lähellä, joten pimeän aikaan oli varminta liikkua taksilla.

Viimeisenä Plettenbergin iltana ruokailimme Zinzissä

 African Platter


Illallinen näissä maisemissa

23.2.2016

Tsitsikamman luonnonpuisto


 Paviaaneja tiellä Nature's Valleyssa

Plettenberg Baystä rannikkoa pitkin koilliseen ja itään noin viisikymmentä kilometriä ajaen saavutaan Tsitsikamman luonnonpuiston alueelle. Teimme hienon päiväreissun, jonka aikana nautimme aaltojen kohinasta ja upeasta kilometrien hiekkarannasta Nature's Valleyssa.


 Laakson päässä on upea hiekkaranta


Sieltä matkamme jatkui Tsitsikamman luonnonpuistoon Storms Riverin suulle. Käytimme vanhaa Bloukrans Pass -reittiä, joka mutkitteli jyrkkien kalliorinteiden reunoilla. Tuo tie (102) oli kärsinyt kivivyöryistä ja kaikkiin muihin näkemiimme teihin verrattuna oli huonossa kunnossa. Näkymät olivat kuitenkin hienot. Paluumatka hotellille tehtiin moottoritietä pitkin ja siellä selvisi, että oikeastaan koko Bloukrans Pass oli suljettu. Mutta sieltä vaan ajettiin ja oli reitillä muitakin autoja.



 Saavumme Tsitsikamman Visitor's Centeriin

Tsitsikamman luonnonpuistossa oli Visitor's Centerin luona paljon turisteja ihailemassa samaa kuin mekin. Julmat tyrskyt moukaroivat rannan karikkoja ja vesi velloi turkoosin ja sinisen eri sävyissä.


Rantaa pitkin lähti kilometrin lankkupäällysteinen patikkareitti kohti varsinaista Storms Riverin suuta. Matkan varrella meri kuohui toisella sivustalla ja toisella puolella viidakko rehotti.



Riippusilloille saavuttaessa olisi ollut vielä mahdollista jatkaa näköalapaikalle korkealle niemenkärkeen, mutta me tepastelimme hetken sillalla ja käännyimme takaisin päin.


 Tarjolla olisi ollut mm. kanoottiretkeä


Paluumatka Pletteen sujui moottoritietä pitkin. Ajoreitille sattui maailman korkein benjihyppypaikka, Bloukrans River Bridge, jossa pudotusta on 216m. Poikkesimme tuotakin ihmettä katsomassa, mutta ketään ei ollut enää hyppyä tekemässä, sillä kello oli jo viisi ja paikat menivät kiinni.

 Harmiksemme myöhästyimme maailman korkeimmasta benjihypystä
 ja sen suorittaminen jäi nyt sitten seuraavaan kertaan

Illan ruokailumme oli varattu tunnelmalliseen Emily Moon -nimiseen ravintolaa, jossa nautimme täydellisen lomapäivän huipentumaksi illallisen ihanassa miljöössä.

Kohteemme on edullinen herkkukeidas ja massu täynnä on menty nukkumaan joka ilta