Gröstliä vapaaherralle

Tätä päivää on odotettu. K:n vuorotteluvapaa alkoi. Kuohuviinipullo poksahti auki häpeilemättä työpaikan edustalla, kun vapaaherra asteli ulos. Seuraavan kerran työpaikan ovi aukeaa syyskuun 7. päivä. Tulevan matkan fiilistelyssä päätimme valmistaa tirolilaista gröstliä. Se on suomeksi pyttipannua, johon perunan lisäksi paistetaan pekonia, sipulia ja munaa. Ettei olisi ihan puhtaaksi vihannesruokalajiksi mennyt, niin mukaan paistettiin jokunen nürnbergeri. Ehkäpä seuraavan kerran nämä pikkubratwurstit ravitsevat meitä Münchenin Viktualienmarktin kupeessa bierstube Bratwurstherzlissä vajaan parin viikon päästä. Salaatti ei todellakaan olisi kuulunut lautaselle, mutta nämä pienet viherpaheet sallittaneen. Tulevan kesän aikana gröstl mahtaa olla kestosuosikki.

Asuinpaikkamme Ortisei

Ortisei on siis sen kylän nimi, missä majoitumme matkamme Italian osuuden aikana. Samassa Val Gardenan laaksossa sijaitsevat lisäksi St. Cristinan ja Selvan kylät. Ortiseissa on noin 5500 asukasta, joten se on aikamoinen metropoli. Ainakin verrattuna St. Cristinaan ja Selvaan, joissa ei asu yhteensäkään noin paljon etelä-tirolilaisia. Kylät sijaitsevat vajaan 5 km välein toisistaan, joten naapurikylään saattaa eksyä ihan huomaamattaan. Ainakin vuorilla vaellettaessa on kätevää, kun voi laskeutua eri kylään kuin mistä lähti marssille.

Ortisei sijaitsee vajaan 1300 metrin korkeudessa ja kaksi muuta kylää vähän vielä ylempänä, joten jonkinlaisesta korkeanpaikan leiristä tuo käy tällaisille tasamaan tallaajille. Ainakin Itävallan puolella vastaavissa paikoissa kylien välillä risteilee ns. vaellusbussi, joka on seudulla asuville turisteille ilmainen. Näinpä on mukavaa, jos 8 tunnin vaelluksen jälkeen voi hypätä bussiin ja karauttaa takaisin lähtöpisteeseen bussin kyydissä. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Val Gardenasta sijaitsevat ainakin Cortina d'Ampezzo ja Dobbiaco, jotka lienevät ainakin hiihtoniiloille tuttuja paikkoja televisiosta.

Münchenistä matkustamme Ortiseihin Silbernagl- bussiyhtiön bussilla. Matka kestää noin 4 tuntia läpi Etelä-Baijerin ja Innsbruckin kautta Italiaan. Löysin Val Gardenan turistisivuilta tuollaisen tiedon, että Münchenistä pääsee bussilla joka lauantai suoraan ko. laaksoon ja päivä sattui olemaan sopiva meille. Periaatteessa voisi ajatella tuon olevan hyvä merkki Val Gardenasta, koska varmaan siihen on joku syy, että tuollainen yhteys on olemassa. Siinä kun on jokunen vuori lähempänäkin Müncheniä. Tai sitten vaan kuskilla on sukulaisia Val Gardenassa. Mutta toistaiseksi tämä kaikki on suunnitelman asteella ja toivomme hartaasti, että islantilaiset tuhnuttelijavuoret pysyvät vaiti vielä pari viikkoa ja pääsemme kaipaamallemme matkalle.

Vielä kaksi työpäivää ennen vuorotteluvapaata. Täytyy myöntää, että tähän ikään mennessä on jo ehtinyt kokea surkeampiakin fiiliksiä kuin viime päivinä.

Mihin matka?

Alppilomamme alkuosuuden vietämme Val Gardenan laaksossa. Se sijaitsee Etelä-Tirolissa Italian puolella. Tätä Alppien osaa nimitetään Dolomiiteiksi. Suurimmat kaupungit Dolomiittien alueella ovat Brixen (Bressanone, Porsenù) ja Bolzano (Bozen). Alueella puhutaan yleisesti saksaa, italiaa sekä paikallista ladinin kieltä, joka on läheistä sukua Sveitsissä puhuttavalle retoromanian kielelle.



Näytä suurempi kartta

Etelä-Tiroli oli osa Itävalta-Unkaria ennen ensimmäisen maailmansodan loppua, jolloin se luovutettiin Italialle. Alueella alkoi voimakkaat italialaistamistoimet. Alue liitettiin lyhyeksi aikaa osaksi Natsi-Saksaa, mutta palautui Italian haltuun, vaikka asukkaat toivoivat palauttamista Itävallan yhteyteen. Alueella oli pitkään aktiivisia aseellisia vastarintaryhmiä, jonka seurauksena alue sai saksalaisväestön huomioivan itsehallintomääräyksen. Alueella on lähes 70% saksankielisiä. Saksan kielellä on nykyään lakisääteinen asema.

Muuttokuorma tuli perille

Bloggausharjoitukset etenevät. Nyt on jo loikattu toiselta blogialustalta kokeeksi tänne ja vanhat kirjoitukset kuvineen kopioitu tähän. Vanhin bloggaus on huhtikuun alkupuolelta ja harvakseltaanhan niitä on vielä tippunut.

Kollegan kanssa tuli eilen juttua tulevasta kesän reissustamme. Tuleva seitsemän viikon pituinen oleskelu alppimaisemissa herätti hänessä kysymyksen: "Mitä te aiotte tehdä siellä?" Rivien välistä luin myös ihmettelyn: "Kuinka siellä saa aikansa kulumaan?" Taisin hämmentyneenä todeta että pitäähän se aika jotenkin kuluttaa kotonakin.


Oletuksena hänellä kuitenkin oli, että varmaankin matkustelisimme esim. Pohjois-Italiassa ja tutustuisimme samalla esim Veronaan tai Venetsiaan. Sekin kuulostaa houkuttelevalta, mutta julkisilla on kulkuneuvoilla hieman työläämpää. Kun selostin aikovamme pääasiassa tehdä päivävaelluksia sekä elää "mökkielämää" lueskelun, pyöräilyn, lenkkeilyn ja huushollin pitämisen merkeissä, tulin ajatelleeksi että sehän ei oikeastaan kuulosta erityisen raflaavalta, mutta näin tylsää se taitaa olla normaalielämämmekin. Hohto tähän kaikkeen tulee puitteista. Asuntomme on laaksossa, jota kehystää upeat vuoret. Tirolilaiset kylät ovat upeita. Kukat, siisteys, ystävälliset ihmiset ja rento meininki miellyttävät meitä. Ulkoiluhenkiset turistit ovat konstailemattomia eivätkä tärkeile. Paikallinen pukeutumiskoodi sopii meille Kemin kansallispuvussa (verkkarit tms) kulkijoille mainiosti.

Näin nättiä oli Mayrhofenissa viime kesänä vaikka satoikin

Kesä näyttää kuinka pitkäksi aikamme käy. Pohjois-Italian suurista kaupungeista lähimpänä sijaitsee Bolzano, joka on vain 35 km:n päässä. Siellä on muuten museossa näytillä Tirolin Alpeilta löytynyt jäämies Ötzi, joka kyllä pitäisi käydä katsastamassa. Muita "pitempiä" ekskursioita saattaa olla visiitti Meranoon, joka on kuulemma kaunis kaupunki.


K:lla on työpäivät aika vähissä. Tällä hetkellä vuoroja on vielä kuusi ennen kolmen kuukauden vapaan alkamista. Minulla härdelli kestää vielä reilu pari viikkoa.

Alpit odottavat

Val Gardenan kartat tulivat tänään. Valinnan varaa reiteissä piisaa. Olisipa vain yhtä kauniit säät kuin kuvissa.

Orientaatiota

ORTISEI TÄÄLTÄ TULLAAN

Tilasin pari päivää sitten Val Gardenan turismisivuilta vaelluskarttoja etukäteistutustumista varten. Nettiostos sujui ongelmitta. Positiivista ihmetystä herätti seuraavana päivänä tullut IHMISEN kirjoittama viesti, jossa hän kiitti ystävällisestä vierailusta sivustolla jakarttatilauksesta. Sain lukea, että karttamme oli jo postituksessa, jotta ehtisimme suunnitella tulevaa Val Gardenan reissua. Jäämme odottelemaan karttoja.

Termari kuumentaa tunteet

Kuukauden päästä matka alkaa! Valmisteluihin alkaa tulla jo konkretiaa. Partiovarusteen retkipäiviltä ostimme veden- ja tuulenpitävät hanskat. Viime kesänäkin niillä olisi ollut käyttöä sateisina ja sumuisina hetkinä. (Joita muuten riitti lähes joka päivälle) Kahden kilometrin korkeudessa kun ei viiman kera ole mielellään avokäsin saatikka märissä hanskoissa.

Ajateltiin, että kesällä vois olla joskus kiva ottaa vaellukselle tai pyöräreissulle mukaan keittoa tai muuta ruokatermoksessa kulkevaa evästä. Ei tarvis niitä iänikuisia sämpylöitä koko kesää jältätä. Alkoi viime kesänäkin jo leukalihakset kasvaa, kun joka päivä eväänä oli SÄMPYLÄÄ. Pieni vaara on, että tulevan pitkän vaelluskesän jälkeen alan olla schwartsgeneggerleukainen. Eikä almilla syöminen aina ole mahdollista tai taloudellistakaan noin pitkällä reissulla. No, anyway. Tein nettiselvitystä ja löysin muutamia sopivia ruokatermosvaihtoehtoja. Hintahaitari on valtava, ja useimmat olisi saatavilla ainoastaan netistä. Tavallisessa kaupassa meidän seudulla on tarjolla Airamin 1 litran termos n. 25€ ja sitten Retki-termos 0,75L 13,90€. Jälkimmäinen näkyi olevan jonkun testin voittaja, joten sellainen käytiin hakemassa seudun suurimmasta ostoskeskuksesta Myllystä.

Lauantai-iltapäivän viimeisenäkin ostostuntina meno oli Myllyssä infernaalinen. Tungosta, karkailevia ja törmäileviä lapsia, kiljumista, autontuunaustapahtuman palkintojenjakoa, juontajan kovaäänisjorinaa, kauppakeskuskuulutuksia, ryhmissä röntsääviä varhaisnuoria lippiksissään ja puoli persettä alkkareita näytillä, (vittu oli suussa, mutta sylki ei kauaa kerinnyt olemaan ennen ulostuloa). Kokemus sinänsä. Selvisimme hengissä turvautuen vahvoihin henkisiin ominaisuuksiimme ja joogin kykyihimme erottua tilasta ja materiasta. Myöskin analyyttinen asennoituminen auttoi: kuinkas monenlaisia itkuja sitä oikeastaan lapsella voi ollakaan? Etupäässä turhautumis-, väsymis-, nälkä- ja mähaluunheti-itkut olivat varmaankin yleisempiä kyseisessä paikassa. Kamppailimme donitsinjonottajien ja tarjoussukkien massan läpi ulko-ovelle ja pelastuimme parkkialueelle, jossa lempeä toukokuinen sade leikkisästi vihmoi naamalle ja riehakas tuulonen pörrötti K:n hiuksia. Paluumatkalla piti vielä tarkistaa, ettei se tulomatkalla välähtänyt poliisin ajonopeusvalvontalaite osunut meidän autoon. Ei se varmaan meille välähtänyt vaan meidän edellä ajaville...

Kotona osoittautui, että ruokatermos vuosi. Ei tosin kylmällä nesteellä täytettynä, mutta peijakas vieköön kuuma täyte alkoi hetkisen kuluttua tihkua korkin välistä, kun pulloa vähän käänteli. Pitäähän sitä hieman simuloida niitä olosuhteita, mitä termari joutuu repussa hölskyessään kestämään. Eipä muuta kuin vaihtamaan pulloa. Varsin helposti sujui pullon vaihtaminen Myllyn palvelutiskin kautta. Toivottiin, ettei Retki-firman työpajalla olisi ollut useampaa maanantaita viikkoa kohti. Oli niillä. Toinenkin vuosi. Tänään haettiin rahat takaisin. Ehkäpä otamme keittotermariksi yhden vähällä käytöllä olleen 0,6-litraisen kahvitermoksen, joka on venynyt suht. vähällä käytöllä kaapissa. Sieltä on filepihvejä vähän huono onkia, mutta nestepitoiseen retkimuonan kuljetukseen soveltunee. Ei muuten ainakaan vuoda!

Jo pykälän lähempänä

Vaput on heiluttu ja toukokuu jo hyvässä vauhdissa. Alppimatkaan on aikaa vielä reilu viisi viikkoa. Tässäpä muutama linkki tuleviin kohteisiimme. Matkan alkuosuus vietetään Etelä-Tirolin Val Gardenassa. Sieltä valitsimme Ortisein kylän asuinpaikaksemme. Alue on Italian puolella, mutta vahvasti tirolilaishenkinen ja saksaa puhutaan yleisesti. Huoneistohotellimme Thaler on pienen kaupungin keskustan tuntumassa, mikä on mukavaa kun olemme julkisen liikenteen varassa. Meille on varattu tuosta hotellista ylimmän kerroksen asunto D, jossa on parvekkeet molemmilla puolilla taloa.

Matkan jälkimmäinen osuus vietetään Zillertalin Mayrhofenissa Itävallassa. Paikka on viime kesästä tuttu ja asunto löytyi Gasserin majatalosta. Sinne varasimme jo viime kesänäkin huoneen, mutta emäntä oli merkinnyt itselleen väärät varauspäivät ja joutui buukkaamaan meidät naapurin hotelliin. Nyt varaus pitäisi olla kunnossa ja sähköpostissa isäntä lupasi jopa ottaa Pyhään Pietariin yhteyttä, että ilmatkin olisivat viime kesäisiä parempia. Toivotaan, että Pietari järkkää kirkkaita kelejä.