27.5.2015

Vuoret kutsuvat - mutta minne?

 Sellagruppea saamme ihailla tänäkin kesänä ihan livenä

Kesälomamme Alpeilla odottaa kolmen viikon päässä. Vaelluskarttoja on tutkittu kun olemme pohdiskelleet millaisia reittejä tänä suvena kuljettaisiin. Tämä on kahdeksas kesälomamme alppimaisemissa. Tämän kesän kohteemme löytyvät Italian Dolomiiteilta Etelä-Tirolista ja toinen kohde on meille vuodelta 2011 tuttu Stubaital Itävallan Tirolissa Innsbruckin kupeessa. Olemme viettäneet patikkalomiamme Etelä-Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Italiassa. Ranskassa olemme kävelleet vain Grenoblen kaupungin tuntumassa lähimäkien rinteillä ja Sveitsin alpit ovat tyystin vielä koluamatta. Sloveniassa olimme Bohinj-järven vuorilla ja siitä voisi sanoa, että ainakin vielä 2012 sen seudun alppipalvelut hävisivät aika selvästi esim. Itävallalle.

Sankt Ulrichin kylä Grödentalissa (Val Gardenan laaksossa) 
oli kuukauden ajan asuinpaikkamme kesällä 2010

Bohinj-järvi oli kaunis, mutta patikkareitit ja hüttet eivät olleet Itävallan tasolla

Meille mieluisimpia patikkalaaksoja ovat yleensä sellaiset, joissa ei ole laskettelurinteitä. Hissien puuttuminen on vain plussaa. Laskettelurinteet ovat epämieluisimpia ja rumimpia patikkamaastoja mitä tiedämme ja pyrimme välttämään niitä viimeiseen saakka. Kokemuksemme mukaan suosituissa laskettelulaaksoissa on kesälläkin vähän työlästä löytää mukavia patikkareittejä ainakaan aivan kylien tuntumasta. Tietysti hissisysteemit ovat monille välttämättömiä ja varmasti vielä aikanaan meillekin tervetulleita palveluja.

 Stubaital ja Neustiftin kylä odottavat meitä tänä kesänä

Virgental kesällä 2013 on ollut yksi kaikkein mukavimpia patikointikohteitamme. Virgentalissa ei ollut lainkaan hissipalveluja ja erityiset hüttetaksit veivät halukkaita korkeammalle rinteisiin alppimajoille. Hissien puute näkyy suoraan patikoitsijoiden määrässä ts. reiteillä on mukavan rauhallista eikä tarvitse jatkuvasti jarrutella toisten kantapäillä.

 Tällaiset patikkareitit kelpaavat!

Yritämme myös hakea laaksoja, joiden tuntumassa/naapurissa kulkisi/risteäisi muitakin laaksoja kuten esim. Zillertalissa. Tämä antaa enemmän reittivaihtoehtoja, kun aina joskus voi vaikka laskeutua naapurilaakson puolelle. Yleensä näissä kohteissa vaellusbussiyhteydet pelaavat mukavasti ja kotiin löytää vaikka palaisikin muualle kuin lähtöpisteeseen.



 Edelliset neljä kuvaa ovat kauniista Virgentalista

 Olemme myös mieltyneet pieniin alppikyliin selvästi enemmän kuin suurempiin kaupunkeihin. Pikkykylästä on paljon yksinkertaisempaa lähteä reiteille ja joskus, kun reitti lähtee lähes kylän pääkadulta niin se on patikoitsijan luksusta! Muutama vuosi sitten olimme Italiassa todella kauniissa Meranon kaupungissa ja sen ainoa huono puoli oli, että sieltä oli pitkä bussimatka kaupungin ulkopuolelle, josta vasta lähtivät itse patikkareitit. Olemme simppeleitä ihmisiä, joille sopii simppelit systeemit.


  Meranon kaupungista oli harmillisen pitkä bussimatka vaellusreittien alkuun

Alhaalla Merano

Joku aina joskus erehtyy kysymään, minne kannattaisi lähteä patikointilomalle ja sehän on vähän kuin hullua yllyttäisi kertomaan jostain itselleen tärkeästä. Tämän vuoksi tuli nyt kirjoiteltua näitä seikkoja, joita huomioimme patikkalomamme kohdetta valittaessa. Olemme muuten usein julkisten kulkuvälineiden varassa ja silloin on syytä varmistaa etukäteen, että kylästä löytyy riittävästi palveluja. Ja muuten - noissa alppikylissä on joskus aikamoiset korkeuserot ihan kylässäkin ja se kannattaa varmistaa majapaikkaa etsiessä. Sen homman oppii kyllä tutkimaan, kun kerran erehtyy...

 Ihana majapaikkamme noin 100m Mittenwaldin yläpuolella.
 Päiväpatikan lisäksi tehdyt nousut hotellille tuntuivat ahterissa.

3.5.2015

Sateinen lauantai ja upea Howth

 Sateisen lauantain jälkeen sunnuntai oli upea

Lauantaina saimme maistaa taivaan täydeltä Irlantia. Vettä satoi tuulen kanssa ympäri vuorokauden. Onneksi varusteet olivat kelin mukaiset, eikä sade menoa haitannut. Paikallisten mielestä varmaan ihan normi sää.

 Kävimme sadepäivänä Guinness Storehousessa, joka on Irlannin suosituin nähtävyys. Tiesitkö, että maailmassa juodaan päivittäin noin 10 miljoonaa tuoppia Guinnessia?

Yli 50v piti elää, että joku kertoi kuinka juoda olutta oikein.
  Elbow Room on tärkeä eli kyynärpää 90 asteen kulmaan. 

 Oikeaa kyynärpään asentoa on mukava treenata
 Dublinin pubeissa ja kuunnella letkeää irkkumusiikkia

Eivät ole päivät toistensa veljiä. Sunnuntai oli taas aivan toista maata. Aamulla aurinko ilahdutti ja antoi toivoa. Hyppäsimme bussiin ja ajoimme puolisen tuntia Dublinista pohjoiseen Howth-nimiseen kylään. Tarkoitus oli saada tuntumaa irlantilaiseen rantamaisemaan ja reissu oli odotettuakin onnistuneempi. Dublinin kävijälle voi lämpimästi suositella pistäytymistä Howthissa ja tuulettamaan pois kaupungin ruuhkat ihanilla irlantilaisilla rantakallioilla. Hieno paikka!

 Howth












Reissu alkaa olla tässä. Maanantaina odottaa kotimatka ja seuraavaa matkaa eli kesälomamatkaamme Alpeille saa odottaa puolitoista kuukautta. Dublin ja Irlanti oli mukava kokemus. Ei varmaankaan ollut viimeinen matkamme tähän maahan etenkään sunnuntain Howthin kokemuksen jälkeen.


Paluumatkalla ihailimme uimahyppääjiä. Huikeita kavereita!

Howth on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Dublinin vilinästä

 Näkemiin iloinen Irlanti!

1.5.2015

Dublin

 Valistunut arvauksemme on, että alla on Skotlanti ja Highlands

Jaaskarit laskeutuvat ensimmäistä kertaa Vihreälle Saarelle

On se vaan juhlaa lähteä matkalle suoraan omasta kotikaupungista! Heräsimme vasta pari tuntia ennen koneen lähtöä ja kentälle ajelimme vajaa tunti ennen lentoa. Edes välilasku itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin nimeltään Helsinki ei haitannut ja reissu eteni mukavasti heräämisestä aina Dubliniin saapumiseen saakka. Tuosta lystistä voi jopa maksaa jonkin verran enemmän kuin Helsingistä lähtevästä lennosta.

 Liffey-joki keskellä Dublinia


Half Penny Bridge. Joskus maailman aikaan tämän sillan
 ylittämisestä piti maksaa puoli pennyä viralliselle valvojalle.

Olemme siis Dublinissa, ihanassa Eiressä. Lyhyet yöunet ja varhainen matkustus vaativat näköjään veronsa, sillä jotenkin pää pyörällä tässä on oltu, vaikka vappuakaan ei juhlistettu. Eniten on ehkä huimannut Dublinin aika huikea ihmisvilinä ja kaupungin eloisuus. Täällä ei taida olla mitään maailmankuuluja nähtävyyksiä eikä tämä varmaan ole maailman kaunein kaupunki, mutta tämän kylän keskusta todellakin elää!



 Dublinin keskiaikainen katedraali

 Kuvan oikeassa reunassa oleva kartta on oikeasti aika turha Dublinin sokkeloisessa keskustassa. Irlantilaisista kokiksista on enemmän apua suunnistamisessa.

Dublin Castle

Perjantaina käveleskelimme muutaman tunnin Dublinin vanhassa sokkeloisessa keskustassa, Liffey-joen eteläpuolella. Suuria turistiryhmiä samoilee kaduilla ja kujilla. Välillä tuntuu, että esim. espanjan kieltä kuulee enemmän kuin englantia. On katusoittajaa, bändejä, taitelijoita ja taikureita joka lähtöön. Dublinin noin 700 pubia takaavat, että ruokaa ja juomaa on saatavilla aina vähintäänkin kohtuullisen välimatkan päässä. Ensimmäinen vaikutelmamme on, että Dublinin vetovoima ei ole kauneudessa tai nähtävyyksissä vaan se taitaa olla irlantilaisessa iloisessa elämän menossa! Tällä teemalla jatketaan!




St. Stephen Green's on mukava puisto keskellä Dublinia