Hien vuodatusta aamulla - illalla vuvuzuelan töräyksiä

Sääennusteen rohkaisemana päätimme tänään lähteä korkealle ja toivoimme parempaa menestystä kuin viime vuonna samaa patikkaa yrittäessämme. Silloin sumu ja huono näkyvyys sotki suunnitelmamme. Tavoitteemme oli nyt nousta kylästä jalkavoimin 1600 metriä korkeammalle Edelhüttelle (2200m).

Startti kotiovelta oli klo 8.10 ja varsinaisen reitin alkuun pääsimme puoli yhdeksältä. Opasteiden mukaan meillä oli ensimmäiselle etapille, Alpenrosen almille matkaa 2h. Nousun alkuosa oli lähes koko matkan kuusimetsässä ja siinä tuli kyllä siunattua viileää varjoisaa reittiä. Hiki nimittäin virtasi valtoimenaan niin että norot juoksivat naamasta ja kinttuja pitkin kenkiin. Askeltaminen oli rankkaa ja nousu jyrkkää. Pääsimme Alpenrosenille kuitenkin jo tunnissa ja silloin olimme nousseet 800m.

Tässä pyyhitään hikeä Alpenrosenin kulmilla

Viihtyisän näköinen Alpenrosen hütte ohitettiin
pysähtymättä sillä toinen mokoma piti vielä nousta

Alpenrosenin jälkeen maasto avautui ja metsä loppui. Nousu kulki lehmähakojen, ja kanervikkojen poikki sik-sakkia ylöspäin.

Nousu alkaa jo vähän painaa

Tunnin nousun jälkeen alkoi kuulua ihmisten ääniä. Hyvävoimaiset ja filmaattiset vaeltajat katalogiasuissaan kulkivat jossain yläpuolellamme panoramawegiä pitkin tasamaata. He olivat tulleet kahteentonniin hissillä ja aikoivat nyt sieltä nousta meidänkin tavoittelemalle Edelhüttelle. Meillä oli myös tavoitteemme jo näkökentässä ja siitä sai voimia pinnistellä viimeiset pari sataa metriä ylös päin. Täällä on vaikeaa sanoa, kuinka monta kilometriä tulee käveltyä, sillä mäkien nouseminen ja laskeminen antaa oman kertoimensa. Matkat ilmoitetaankin arvioituina kävelyaikoina kohteeseen.

Evästauko ennen viimeistä nousua

Tuonne jatkettiin eväspaikasta vielä 45 min

Upeat kanervat (tai jotkut varpukasvit) kukkivat louhikkoisen polun varrella

Sen verran sinnillä tultiin jo viimeiset metrit, että Edelhüttellä virkisti jo oluen näkeminenkin. Ja hyvältähän ne näyttivät. Miltä lie maistuivat. Eihän sitä urheilusuorituksen aikana sovi douppinkia nauttia. Kiitos vaan niille hütten asiakkaille, jotka antoivat kuvata oluensa.

Ja suu nappasee

Edelhüttelle pääsee siis melko kevyestikin, jos tekee perusnousun hissillä. Hissiasemalta on mukava vaeltaa joltisenkin tasankomaista näköalareittiä ja silloin ei tarvitse vaihtopaitaakaan.

Edelhütte 2238m:n korkeudessa

Seuraavaksi suunnistimme sinne, mistä kaikki muut vuorella vaeltajat olivat tulleet, eli kohti hissiasemaa. Matkalla saimme hyvät näkymät alas Zillertaliin ja Mayrhofeniin. Myös eilisen pienehkön vaelluskohteemme näimme alhaalla kuin tarjottimella. Nyt oltiin aika paljon korkeammalla.

Brandbergin tasanko näyttää olevan aika alhaalla

Näin kovan nousun jälkeen oli aika voittaja-olo


Hienoja maisemia taaskin, sorry Heli!

Hissiaseman läheisyydessä oli laaja alue, jossa sai vaikkapa virkistäytyä lammen äärellä tai nauttia eväitään makuuasennossa. Viime kesänä nuo makuulavitsat tuntuivat suorastaan surkuhupaisilta, kun lämpöasteita oli hätinä kuusi ja koko vuori oli pilven sisällä. Nyt sen sijaan oli aika mukava potkaista vaelluskengät jalasta ja nauttia auringosta.

Ihanaa vähän pötköttää

Eihän tässä mitään teräsmiehiä ja -naisia olla, joten alas tultiin hissillä. Oli se vaan helppoa. Viime kesänä alastulo kävellä lompsoteltiin ja siihenkin meni varmaan 1½ h. Nyt oli hippasen kiire seuraamaan Saksa-Argentiina -peliä. Nyt kun peli on päättynyt, niin kuulupa niita vuvuzueloja olevan täällä Mayrhofenin kylässäkin.