27.2.2011

Kuumat markkinat


Nousuvesi tyrskyää kallioihin, jotka laskuveden aikana ovat täysin näkyvissä
ja veden ollessa korkeimmillaan näkyy vain pieni kallion huippu


Lauantaina oli tavalliseen tapaan ohjelmassamme aamuinen kuntosalirupeama, rantakävelyä ja lekottelua. Eli siis peruskaavaa noudatetaan.


Lounaaksi mm. herkullisia kevätkääryleitä


Mustat pilvet ohittivat meidät ja näkyvät satavan vasta meren päällä

Oman mausteensa päivään antoi kolme kertaa viikossa järjestettävät Bang Niangin markkinat. Sinne on matkaa kolmisen kilometriä ja ajattelimme säilyvämme freesinä ja vähähikisinä kun kävelyn sijasta hyppäsimme lavataksiin.

Monenlaista markkinaväkeä

Toive oli turha. Markkina-aika on myöhään iltapäivällä kolmisen tuntia ennen auringonlaskua ja saapuessamme torille aurinko paistoi ihan täyttä päätä kentälle. Helpotusta eivät antaneet kojujen katoksetkaan, sillä niissäkin ilma seisoi. Turha kuvitella, että enää olisimme olleet raikkaita ja että vaatteiden sovittaminen olisi ollut mukavaa.


Täällä oli KUUMA!
K ainakin vuodatti tuskan hikeä, mutta kesti urhoollisesti ja sai jopa tingatuksi pari urheilupaitaakin itselleen. Maistelimme halpoja ruoka-annoksia ja tätä kirjoittaessani reilu puoli vuorokautta myöhemmin vatsat ovat edelleen kunnossa.


Ja varsinkin pikkunälkään riitti valittavaa. Mitäkähän nämäkin lienevät.
Vain banaaninlehti on tunnistettavissa



Tästä keitettyä maissia ja ööh... jotain muuta tiskiltä


Nämä ovat ainakin ennen olleet mereneläviä
ja saaneet sittemmin friteerauksen päälleen.

Alle 50 sentillä pääsee rapujen syöjäksi.
Takana oleva herra on nauttinut ehkä pari annosta liikaa.



Jotain helpotusta janoonkin löytyi

25.2.2011

Kalajuttuja


Mikäkö se muka on se semmonen shake?

Täällä ei ole ehtinyt viime päivinä tapahtua suuria. On yritettty nauttia elämästä eikä ole tarvinnut kärsiä nälkää, janoa eikä etenkään vilua. Kuumaa on edelleen.


Siitä sitä lähdettiin. Veneen suurta luottamusta herättävä komentosilta on muuten valmistettu Turussa Masa Yardsin telakalla ja täysin identtinen Karibialle tehtyjen loistoristelijoiden kanssa.

Merkittävin tapahtuma oli K:n kalareissu keskiviikkona muutaman kaverinsa kanssa, jotka olivat täällä sattumalta perheineen. Vähän aamulla arvelutti reissulle lähdettäessä, kun istuttiin satamassa pitkähäntäveneessä hietikossa ja odoteltiin, että koska tulee nousuvesi ja päästään liikkeelle? Porukkaan oli kuitenkin sattunut osa sen verran raavaita miehiä, että revittiin vene nahkoineen vesille ja päästiin matkaan. Sehän on älyttömän kevyt tuo ikänsä merivedessä lillunut iso puuvene. Ultrakevyt.



Isommat syötit, isommat saaliit.
Onneksi ei tärpännyt näihin syötteihin.
Siitä se kuitenkin kirkastui ja todella mukava päivä siitä muodostui. Aurinko paistoi, kyyti oli luotettavaa ja turvallista ja saatiin saalistakin. Välillä vedettiin uistinta ja välillä kippari sammutti koneet ja ajelehdittiin merellä täydessä hiljaisuudessa ja narrattiin thaimaalaisia kaloja jollakin pohjaonkisysteemillä. Kaikkiaan taidettiin saada ehkä 20-30 kalaa, joista suurin oli AINAKIN 4,5 kiloinen makrilli.


Porukan nuorin väsytti makrillia menestyksellä. Oli aika hienon näköistä.
Kirkkaan turkoosia vettä ja hopeakylkeä vaan vilahteli pitkän aikaa.


Se on sitten siinä. Makrilli, paino reilut 5 kiloa.
Seuraava levähdyspaikka peltipurkissa Siwan hyllyllä.

Reissuun lähdettiin aamulla ja kippari heitti meidät täysin valtamerikelpoisella aluksellaan hotellin rantaan iltapäivällä neljän aikaan, joten täysi päivä tehtiin töitä iltaruoan eteen. Paikallinen ravintoloitsija oli luvannut valmistaa mahdollisen saaliin illalliseksi, mutta sen verran kova päivä oli jo takana, että kukaan ei enää jaksanut lähteä kantamaan melkein 6 kilon painoista makrillia aivan pirun helteisen Khao Lakin kylän läpi ravintolaan valmistettavaksi. Kipparihan se sitten kuitenkin otti mielellään makrillimme ja 30-40 pienempää kalaa. Kiva päivä!


Amatöörit ne kalastaa rannasta verkoilla


Eilen vätkyteltiin rantaa pitkin rantaravintolaan syömään ja ihailtiin auringonlaskua





Sinne se sitten lumpsahti


Ja mm. tuollaista herkkua sitten syötiin lämpimässä tropiikin illassa rannalla


Hotellimme lähellä Nature Barin rastatukka on tarjonnut meille
aina vielä iltadrinksut ja soitellut letkeää reggaeta
.


Aamulla kuitenkin ranta taas kutsuu

No tuommonen se on se shake.
Kuntosalin ja kävelylenkin jälkeen maistui tällä kertaa 2x MangoShake.

22.2.2011

Pieni viidakkovaellus


Ja heti kamera esille jo hotellin rannassa

Eilisessä lounaspaikassamme tapasimme "anttivirtasen" lisäksi myös reippaita rantakävelijöitä. Heiltä saimme vinkin käydä Nang Thong rantamme eteläpäässä sijaitsevassa Khao Lakin luonnonpuistossa. Tänä aamuna vesi oli sopivan matalalla ja rantahiekalla pystyi mukavasti kävelemään lenkkareillakin. Kyseiset jalkineet nimittäin osoittautuivat vähintäänkin tarpeellisiksi kun pääsimme viidakkopoluille..


Tämäkin kaunokainen bongattiin jo hotellialueella


Jos et halua vesiskoottereita, riippuliitäjiä tms härdelliä, on tämä sinun paikkasi.

Upeat rantakivet


Vieläkin näkyy tsunamin raunioita
Aluksi talsimme aivan upeaa rantakaistaletta kohti rannan päätyä, jonka niemen takana luonnopuisto on. Vesi oli niin rauhallista ja uskomattoman kirkasta. Rantahiekalla ei ole aurinkotuoleja, sillä joku paikallinen lainsäädäntö rajoittaa että ne on pidettävä hotellien tonteilla. Näin rantaviiva on kaunis ja levollinen. Aamutuimaan on hietikolla muutenkin uneliaan leppoisa tunnelma, kun useat Euroopan aikatauluun tottuneet vasta heräilevät päivään.


Tuolta niemen takaa löytyi viidakkopolkumme

Kirkasta, upeaa vettä
Rannan päädystä nousimme portaikkoa pitkin jonkin hotellialueen läpi niemen kärjelle nousevalle tielle. Siellä oli pintaan kihonnut jo ihan kiitettävä hiki, vaikka aurinko olikin puiden varjossa. Mitään opastetta luonnonpuistoon ei vielä ollut silmiin sattunut. Ilman satunnaisen suomalaistuttavan suositusta olisi Nature Park jäänyt ehkä löytämättä, mutta hetken aikaa tien vierustaa kuljettuamme saavuimme sisäänkäynnin kohdalle. Jonkinlaisen kartan ja suullisen opastuksen avulla pääsimme reitin alkuun.

Khao Lakin rantaviivaa tulosuuntaamme päin

Vihreää vettä viidakkoreitin varrelta
Puolitoista kilometriä kuljimme vaihtelevaaa viidakkopolkua pitkin ja kohteenamme oli Small Sandy Beach. Polku kulki rannan suuntaisesti ja toisella puolen oli jyrkästi nouseva viidakkorinne bambupuineen ja toisella pilkisti turkoosi meri ja sen ikuisesti hiomat kalliot. Välillä reitti oli niin jyrkkä, että sai taas oikein kunnolla kyykätä.

Karzan


Mini-dino

Jokunen kanssaturisti oli samalla polulla ja K ihmetteli, kuinka hän yksin voi olla viidakon hikisin mies. Kaikki muut näyttivät olevan niin viileitä. No, jos hän oli Karzan, viidakon hikisin mies, niin kyllä Ja-ne oli ihan samaa kastia.


Sandy Beachin Jane

Puolentoista kilometrin taipaleen jälkeen tulimme Small Sandy Beachille, jossa oli lisäksemme kaksi tai kolme ihmistä. Rannalla oli myös pieni kioski, jossa myytiin virvokkeita. Ehkä siellä olisi saanut tuoretta kanaruokaakin, sillä jo kauas kuului jatkuva "kukkokiekuu", jota mökkinsä ympäristöä nokkivat kanat/kukot huusivat. Melko varmasti niiden hätähuuto oli suomennettavissa: " SYÖKÄÄ POSSUA!" No, meidän nälältämme säästyivät tällä kertaa sekä kanat, että possut. Otimme vain kokikset ja lepuutimme silmiämme upean poukaman näkymillä.


Idylliä Sandy beachilla
Päivän ohjelmassa seurasi taas kuntosalituokio. Tällä kertaa sekä juoksumatto Janelle että stepperi K:lle tuntuivat olevan aika tahmeata. Vaikka salilla onkin tehokas ilmastointi, hiki irtoaa. Onneksi varusteisiin kuluu erikokoisia pyyhkeitä, joilla voi luututa sekä itseään että lattiaa. Ajattelimme, että kaikki pienikin kuntoilu on elämässä eteenpäin ja saatoimme luovuttaa jo ennen kuin tunti oli täynnä.

Merkkipäivämme kunniaksi söimme herroiksi ihan yhtä hyvän aterian kuin aiempinakin iltoina. Thairuokapläjäykseen kuului tällä kertaa taaskin lasinuudelisadaattia, phad thai katkaravuilla sekä paistettua nuudelia kanalla. (Toivottavasti ne ei olleet Sandy Beachin porukkaa!)

21.2.2011

Meidän munamies


Aamiaskokkimme, Dome, munakkaan paistaja = paikallinen munamiehemme.
Huomaa pikantti huulipuna. (Tämä tiedoksi pumadamiehelle!)
Loma on jatkunut täällä aivan mainioissa merkeissä. Khao Lak tuntuu aina vaan mukavammalta paikalta mitä pidemmälle loma etenee. Täällä on aivan mahtavan rauhallista. Ruoka on hyvää ja kevyttä ja kuntoiltukin on lähes päivittäin, joten liiallinen lomapöhö on pysynyt toivottavasti loitolla. So, alles gut!

Kuten Thaimaan matkaajat tietävät, ei hotelliaamiaisten suhteen täällä yleensä tarvitse pettyä. Repertuaaria on laidasta laitaan aina paistetuista nuudeleista jugurttiin ja väliin mahtuu ikuiset pekonit ja paahtoleivät. Tuoreet melonit, ananakset ja muut hedelmät saavat aamiaisen tuntumaan "kevyeltä", vaikka ihanuuksia tulee tankattua normaali arkiaamiaiseen verrattuna kolminkertaisesti.


Yleisnäkymää aamiasalueelta




Ihanat tuoreet vihannekset. Superhyvää!


Ja lopuksi pikku kakkunen
Tänne sattui muutama tuttavapariskunta osittain samaan aikaan ja keskiviikkona isännät lähtee kalareissulle! Pitkähäntävene kuljettajineen on vuokrattu ja ruokaa ja juomaakin löytyy kuulemma jossakin saaressa päivän aikana riippumatta mahdollisesta kalasaaliista. J. saa ansaitun vapaapäivän ja viettää laatuaikaa itsensä kanssa.



Tässä poukamassa asustaa ainakin kaksi pientä haita. Ne uiskentelevat rantavedessä ja turistit yrittävät ottaa niistä kuvia. Onkohan isi- ja äitihai jossain lähettyvillä?
Tänään muuten satoi iltapäivällä ja ukkosti ja salamatkin räiskyi, kun kävelimme rantaa pitkin hotlalle. Mutta täällä on sama kuin Itävallassa ja Saksassa. Sade ei jostakin syystä kastele lainkaan. Kuuma oli sateesta huolimatta.

Sitä kun pari viikkoa elää toisen kanssa 24/7 ihan iholla niin hyvätkään jutut ei ihan aina aiheuta ansaittuja "selkäkeikkanauruja". Tänään oltiin rannalla baarissa lounaalla ja samaan pöytään sattui suomalainen herrasmies tarinoimaan. Hän oli ollut joskus yksin pakettimatkalla ja joutunut jakamaan hotellihuoneen toisen tuntemattoman suomalaismiehen kanssa. Herrat oli olleet kirjautumassa sisään hotelliin, kun mies oli huomannut kämppäkaverin kirjoittavan kaavakkeeseen nimeä "Antti Virtanen" (nimi muutettu!). No tämähän kysyi, että miksi sinä kirjoitat lappua minulle ja toinen oli katsellut hölmistyneenä takaisin ja todennut olevansa Antti Virtanen. Siinäpä sitten 2 anttivirtasta jakoi huoneen keskenään. Loman lopussa huoneen lasku kuulemma oli nimellä Mr. and Mrs. Antti Virtanen, mutta tarina ei kerro kumpi oli kumpi. Lomalla ne siis naurattaa huonommatkin jutut.


Sade uhkaa, mutta ei haittaa. Hotelli häämöttää majakan toisella puolella.


Sadepilvet tekevät hienon valaistuksen.

19.2.2011

Rillit huurussa


Aamupalapöydästä voi katsella Andamaanienmerelle.
Se on tuo vesistö uima-altaiden takana.


Aamupalalta ei tarvi poistua nälkäisenä

Tänään on otettu rennommin liikunnan kannalta, sillä Personal Trainer myönsi välipäivän pitkistä rantakävelyistä ja kuntoilusta. Tosin sillä ehdolla, että käydään museossa vaikkakin surullisessa sellaisessa, koska aamulla suuntasimme Khao Lakin Tsunami-museoon. Tämä alue tuhoutui täysin tsunamissa vuonna 2004 ja kuvat ja videot katastrofin jälkeen on karua katseltavaa.

Poliisivene 813 on jätetty tsunamin muistomerkiksi museon lähettyville.
Vesi kuljetti tuon suuren laivan mantereelle 2 kilometrin päähän meren rannasta.



Valokuva hotellimme kohdalta tsunamin jälkeen
Päivemmällä vätkyteltiin sitten ihan vaan rantakävelylle tavoitteena löytää mukava paikka auringonottoon ja ruokailuun. Löytyihän niitä vaikka kuinka ja yhteen sitten hinasimme itsemme muutamaksi tunniksi nauttimaan aivan upeasta ja kuumasta päivästä.


Tuon nyt ymmärtää tyhmempikin.


Lekotellessa napattu foto. Turku kuulemma -24.
Khao Lak 60 astetta lämpimämpää.
Mutta on se vaan lottovoitto syntyä Suomeen.


Kaverimme Iso M on opettanut kuvaamaan reissussa syödyt ruoka-annokset.
Tällä kertaa filmiä paloi Spicy Seafood-salaattiin. Oli muuten perhanan hyvää.

Lomalaisella on lomalaisen murheet. Ilmastoidusta huoneesta ulos tropiikin kuumuuteen ja kosteuteen astuttaessa rillit vetää ihan täysin huuruun moneksi minuutiksi. Onneksi katse on sitten kirkastunut päivän mittaan ainakin tähän saakka.


Siitä sitten vaan paljasta jalkaa toisen eteen ja takaisin kohti hotellia ja arkisia murheita.
Minnehän kiiruhtaisi illalla syömään? Ja menisikö illalla baariin katsomaan Bundesliigan matsia Dortmund-St.Pauli?