Näkemiin New York!

 Laskee se aurinko New Yorkissakin

Oletko kaivannut blogimme ruokakuvia?

 Chelsea Market on herkkusuun taivas.

On tullut aika palata kirkkaista suurkaupungin valoista pimeään suomalaiseen syksyyn. Vaan onpas ollut upea viikko! Miten se aika lomalla menee niin nopeasti? Paljon olemme ehtineet, mutta jotain jää vielä tulevillekin New Yorkin matkoille. Jos haluat haistella todellista suurkaupungin elämää ja taivastella kirkkaita neonvaloja niin Isosta Omenasta löytyy.

 Halloweenin tunnelmaa

 Maanantai-iltana hyödynsimme City Passin risteilylipun. Circle Line antaa valita 

lukuisista eri vaihtoehdoista, joista valitsimme Harbour Lights -risteilyn.

New York on turvallisen oloinen paikka tällaiseksi metropoliksi. Esimerkiksi Buenos Airesissa sai olla tuplasti enemmän niskakarvat pystyssä kuin täällä. Vaan sattuuhan sitä täälläkin. Iso uutinen mediassa on ollut poliisin surma Harlemissa ja sitä tulee nyt  tv-kanavilta. On kuulemma neljäs New Yorkissa työtehtävissä surmattu konstaapeli tänä vuonna.

Ennen matkaa ja matkan aikana jahkailimme musikaaliin menemisen kanssa lähes tuskastumiseen saakka. Tiistaina sitten tempaisimme ja hinasimme itsemme Times Squaren lippujonoon. Lippupisteissä myydään halvennuksella tikettejä saman illan näytöksiin. Selvisimme vain 20 min jonotuksella, vaikka olemme ymmärtäneet, että lippuja voi joutua jonottamaan parikin tuntia.

 Selvisimme Times Squaren lippujonosta 20 minuutissa

Les Miserables oli musikaalimme ja se oli aivan huikea. Janella tuli kyyneleet liikutuksesta ja K vertasi kokemusta Bundesliigan futismatsiin. Tuon kauniimmin ei futismies voi asiaa ilmaista.

 New Yorkissa kannattaa mennä musikaaliin!

Täällä muuten tuli ihan käsittämätön säämuutos. Viikko on ollut pilvetön ja aurinkoinen, joten meillä on ollut aivan mainiot kaupunkilomaan sopivat säät. Alkuviikon ajan lämpötila oli kuitenkin välillä lähellä nollaa! Nyt taas parin viime päivän ajan ollaan menty lähes hellelukemissa, joten kiinalaisilta ostetut pipot ovat jääneet huoneeseen.

Keskiviikkona kävimme Empire State Buildingissa. City Passiin olisi kuulunut iltakäyntikin samaan paikkaan, mutta tulimme allergisiksi jonottamiselle ja jätimme sen väliin.

  

Tällaiselle normituristille New York ei ole mikään edullinen paikka. Ravintolakäynti tekee aikamoisen loven kukkaroon, vaikkei missään hienoissa paikoissa ole käytykään. Pikaruokaa myydään joka kulmalla, mutta hodarikärryjen tuotteet ei ihastusta herättäneet. Ihan odotamme seuraavaa matkaamme maukkaiden bratwurstien Saksaan! Oluttuoppi oli edullisimmillaan kuutisen dollaria, mutta jossakin pulitettiin kymppikin huurteisesta ja tippi päälle. Havaijilla ei muistimme mukaan syöminen ja juominen näin kallista ollut. Täällä on mielestämme aika hintavaa jopa suomalaisen mittapuun mukaan.

Torstaina lähdemme kotimatkalle. Suurkaupungin ruuhkat jäävät taakse ja lauantaiaamuna pääsee esim. Turun keskustan Elixiaan ilman metroa. Metroruuhkia emme jää kaipaamaan, vaikka juna onkin kätevä tapa liikkua täällä. Ihan tarpeeksi on saatu seisoa tappituntumalla tuntemattomien amerikkalaisten kanssa.

Hei, eikös tuossa olisi oiva paikka...

 ...nauttia Shake Shackin Smokeshack ja Ranet? Kerro ihmeessä,

 jos olet syönyt Ranet hienommassa paikassa!

Nyt sitten pitäisi sinnitelllä lähes kokonainen kuukausi syksyisessä Suomessa ennen seuraavaa reissua. Marraskuun lopulla matkaamme Düsseldorfin seudulle seuraamaan K:n ihailemaa maailman parasta futisliigaa. Sitä odotellessa!

 Se on näkemiin New York!

New York ristiin rastiin

 Metropolitan museon kattoterassilta on mukavat maisemat

Pari viimeistä päivää olemme kierrelleet ristiin rastiin New Yorkia. Chinatown, Little Italy, Greenwich Village, Soho ja paljon paljon muuta on kävelty läpi. Chinatown näkyy olevan täälläkin tutun rähjäinen, mutta Little Italy ja Soho olivat jo enemmän meidän makuumme. Paljon on kävelykilometrejä takana ja vielä enemmän metrometrejä, sillä ilman metroa täällä ei hyväjalkainenkaan turisti pärjää.

 Central Park

Sunnuntaina kävimme Central Parkissa ja Metropolitan museossa. Päivä oli taas kaunis ja aurinkoinen , mutta sen verran kylmä tuuli täällä on, että piti ostaa pipot! Kiinalaiset eivät paljoa pipoista tahtoneet ja tinkaamalla lähti vielä melkein puolet hinnasta. Metropolitan museossa kiertelimme aikamme, mutta siinä vaiheessa, kun K väitti 1700-luvulla maalatussa muotokuvataulussa näkevänsä Martin Beckistä tutun Gunvald Larssonin päätimme jatkaa matkaa. Vinkki: älä missaa museon kattoterassia, josta on upeat maisemat Central Parkiin ja Manhattanille.

Pyhäiltana kävimme Rockefeller Centerin Top of the Rock -näköalatasanteella. New York City Pass ei tällä erää paljoa helpottanut jonojen ohittamisessa, vaikka niin sitä kaupattiin. Olimme ehkä juuri hektisimpään aikaan liikkeellä. Voucherin vaihtamiseen lipuiksi piti jonottaa 20min ja sen jälkeen vielä vajaa tunti piti odottaa omaa hissivuoroaan. Onneksi odotusajan pystyi viettämään naapurirakennuksessa mukavassa irlantilaisbaarissa.

 Washington Square Park

Wannabe Elton John

Flatiron Building. Ensimmäinen pilvenpiirtäjä.

Antti Tuurin kirjassa Taivaanraapijat päähenkilö Jussi Ketola rakensi v. 1907 tätä pytinkiä.
Teräksen nostajien palkat olivat kovat ja Tuurin mukaan vain intiaanit ja suomalaiset 
olivat tarpeeksi hulluja dallailemaan korkeilla teräspalkeilla. Ketolahan sitten putosi.

Ennen oli miehet rautaa

Flower district

Empire State Building

Maanantaina poikkesimme East Riverin saarella Roosevelt Islandilla. Sinne kulkee hiihtohissimäinen kaapelivaunu Manhattanilta. Itse saarella ei ollut meille katseltavaa, mutta sieltä on hienot näkymät Manhattanille. Ja itse matkan pääsee kulkemaan metrokortilla!

Halloweenia pukkaa

 Matkalla Roosevelt Islandille

Roosevelt Island

Tällaista siis New Yorkissa parin päivän aikana. Maanantai-illan ohjelmassa on laivaristeily Manhattanin ympärillä eli tiedossa pitäisi olla jälleen suurkaupungin iltavaloja!

 Soho on cool!

Loma jatkuu!

Smorgasburg ja Brooklyn Bridge

 Lauantaina Smorgasburgissa nautimme tähänastisen elämämme parhaat ranut

Se on tuo aikaero viheliäinen juttu. 7 tuntia New Yorkin ja Suomen välillä tuntuu iltaisin luissa ja ytimissä. Aamuyöllä uni loppuu eikä näin alkulomasta jaksa iltaisin lähteä katsomaan todellisen suurkaupungin valoja. Ystävämme Ääniräätäli totesi kommentissaan, että viikon päästä, kun sielu alkaa olla tässä ajassa on aika palata kotiin. Lohdullinen kommentti, kiitos!

Aamulla kahdeksan jälkeen ei ole Manhattanillakaan vielä ruuhkaa.

Rockefeller Centerillä olisi päässyt jäällekin,

 mutta meillä jäi luistimet kotiin.

Hulppea Grand Central Terminal

Aikaerosta kärsivälle New Yorkissa aamut ovat parasta aikaa. Päivä ei ole vielä noussut, mutta innostus tulevan päivän seikkailuihin kuplii. Olemme molempina aamuina käyneet kuuden jälkeen hotellimme vieressä Broadwayn varrella kahvilassa nauttimassa kahvia, tuoremehua, kananmunia, paahtoleipää ja pannukakkuja amerikkalaiseen tapaan. Jo toisena aamuna henkilökunta ja vakiasiakkaat tervehtivät meitä kuin tuttujaan. Näkyvät ne paikallisetkin heräilevän aikaisin. Nicholas ja Raynold olivat kumpikin puoli seiskalta omassa loosissaan istumassa ja tilasivat "the usual". Nikke tykkää kahden munan kokkelista yhdellä keltuaisella ja Reiska ottaa munakkaan kalkkunamakkaroilla.

 Chrysler Building

East River Ferry lähtee 34th Streetin päästä

YK:n talo oikealla tuli tutuksi jo ala-asteen maantiedon kirjasta.
 On muuten sitten järjettömän ruma rakennus.

Lauantaina ohjelmassamme oli Smorgasburg-niminen tapahtuma Williamsburgissa, Manhattanin vastarannalla East Riverin toisella puolella. Kyseessä ovat ruokamarkkinat ja ruokahan se meitä liikuttaa. Ruokakojuja oli kymmeniä ja tarjolla monenlaista herkkua etnisistä virityksistä perinteisiin burgereihin. Manhattanilta joen toiselle puolelle siirryimme East River Ferryllä, jonka kertamaksu on viikonloppuisin 6 dollaria/hlö. Arkena pääsee halvemmalla. On muuten kiva ja edullinen tapa nähdä Itä-Manhattania joelta käsin ja päästä Midtownista Brooklyniin.

 Williamsburgissa pojilla on mukavat futiskentät. 

Williamsburg oli kivaa vaihtelua Manhattanin ruuhkiin

Smorgasburg - kaikkien herkkusuiden löytölaari.

Dallailtuamme muutaman tunnin Williamsburgissa hyppäsimme taas lautalle ja jatkoimme matkaamme Brooklynin sillan pieleen. Rauhallinen Williamsburg vaihtui kertaheitolla ihmisiä kuhisevaan Manhattanin ilmapiiriin, vaikka se olikin vielä Brooklynin sillan takana. Monet muutkin halusivat meidän tapaan käydä ottamassa ne pakolliset  Manhattanin silhuettivalokuvat Brooklyn Bridgen molemmilta puolilta. Ei siinä mitään, kyllä sen ymmärtää, sillä maisemat ovat aika ainutlaatuiset. Puhumattakaan itse sillasta, joka on kuin East Riverin päälle ripustettu koru. Paikalliset pyöräilijät vain eivät katso suopeasti kapealla reitillä poukkoilevia turisteja, jotka koittavat löytää hienoja kuvakulmia omiin ainutlaatuisiin kuviinsa.

Manhattan Bridge

 Brooklyn Bridge

Lauantai-iltana tsemppasimme iltaelämän suuntaan ja hyppäsimme metroon New Yorkin kuumimpaan ytimeen Times Squarille. Valomainokset ja ihmismassat ovat toisaalta mukavaa vaihtelua, mutta ehkäpä myös hieman ahdistavaa koettavaa.

Todistettavasti olemme käyneet radalla pimeän aikaan

NYPD:n moottoripyöräpoliisit esittelyssä