29.6.2014

Toblachissa

Nämä näkymät näpättiin junasta. Ei kuitenkaan Ikaalisissa VR:n kyydissä.

Innsbruck jäi taakse lauantaiaamuna. Nousimme junaan kohti Etelä-Tirolia ja Italiaa. Junan kaukainen päätepiste oli Venetsia, mutta me nousimme kyydistä jo tunnin köröttelyn jälkeen Franzenfestessä (Fortezza). Koska tämä Italian alue on saksankielinen, on täällä paikannimet molemmilla kielillä. Käytämme blogissamme saksankielisiä nimiä. Täällä puhutaan saksaa, italiaa ja ladinin kieltä ja me pärjäämme englannilla ja rallisaksalla.

 Matkalla maitokauppaan

Franzenfeste on pieni asema, josta lähtee oma junareitti Pustertalin laaksoon. Reilun tunnin tuossa erityisen siistissä ja tilavassa junassa köröteltyämme saavuimme kohteeseemme Toblachiin. Majoituspaikkamme Appartements Rienznerin isäntä oli meitä vastassa autollaan. Kaikki kinttuvoimat jäivät siis vielä reserviin.

Toblach-Dobbiaco. Tämän päivän patikasta ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa.

Sunnuntaina oli aika ensimmäiselle patikalle. Pyhälle oli luvattu huonoa säätä, joten valitsimme  kevyen reitin, jotta emme kävele jalkojamme puhki heti ensimmäisenä päivänä turhaan. Kävelimme Haunold-vuoren rinteillä Pusterlaakson suuntaisesti kohti Innicheniä, jossa asustelimme kuukauden kesällä 2011.

Innichenissä  asuimme vuonna 2011
 
Haunoldhüttellä. Ei tarvinnut kahdesti käskeä.
Kevyelle patikalle kertyi mittaa 16km ja korkeusmetrejä tänään vain vajaat 600 metriä. Sää oli aamupäivän oikeastaan luvattua parempi vaikka utua oli ilmassa. Luvattu sade saapui keskipävän jälkeen, kun olimme jo laskeutumassa Innicheniin lounaspaikaltamme Haunoldhütteltä. Meillä on erinomaiset sadevarusteet ja tänäänkin ne pysyivät kuivana repuissa lähes loppuun saakka. Eihän niitä kannata päälle laittaa silloin, kun alkaa sataa vaan vasta sitten, kun on satanut jo tunnin.

 Laiskuuden huippu. Pukee sadevaatteet repusta päälleen,
 kun on satanut jo tunnin.

Iltapäivällä palauttelimme Toblachin sunnuntairuuhkassa

 Todella monet ovat pyytäneet meiltä Toblachin kirkon valokuvaa.
 Bitte schön!

Täällä on high season, mutta olimme onnekkaita ja
 onnistuimme löytämään erittäin edullisen majoituspaikan!

Tästä se lähtee. Tulevina päivinä lisäämme kierroksia, jos/kun/ ja toivottavasti sää paranee. Silloin suunnataan korkeammalle ja paremmille näköaloille. Päivät patikoidaan ja illat seurataan mm-futista. Ylen erinomainen kisastudio Pasilasta on vaan vaihtunut Saksan tv:n vastaavaan Rio de Janeirosta. K:n unelmaelämää ja Janellekin osittain...

Kunniamaininta Ylen kisastudiolle, mutta saksalainen laittaa puitteissa paremmaksi.
 Livestudio Rio de Janeirossa.

 Toblachissa on kuitenkin se paras kisastudio!

27.6.2014

Lähes normipäivä

 Yritämme pitää kiinni perinteistä.
 Alppikesä alkaa aina valokuvalla Innsbruckin lentokentältä.
 Lämpöä +25 astetta. Ihan normilämpö täällä.

Meillä on tänään ollut lähes normipäivä. Oikeastaan se alkoi jo eilisillasta, kun viime viikkojen tapaan katsoimme MM-futista seitsemän tuntia yöhön klo 01.00 saakka. Bussi Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti kahdelta eli samoilla silmillä lähdimme reissuun. Lento Frankfurtiin lähti aamulla kuudelta ja olimme nuokkuneet bussissa parin tunnin ajan niskamme lähes kipeiksi. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Lento Frankkuun kesti reilut pari tuntia ja yritimme taas nukkua vaihtelevalla menestyksellä. Eri puolella konetta istuneet pikkulapset keskustelivat karjuen omalla kielellään keskenään toinen toistaan kompaten ja kannustaen kannanottoihin. Lähellämme istuneet aikuiset kertoilivat aamulla kuuden jälkeen äänekkäästi omia ja ystäviensä asioita parin tunnin ajan, joten uni oli pätkittäistä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 Lentokapteeni yllätti meidät tänään saapumalla Inntaliin 
(laakso, jossa Innsbruck sijaitsee) lännen suunnasta. 
Aina ennen on tultu idästä. Meiltä ei kysytty tällä kertaa mitään,
 mutta olihan tuo vaihtelua normipäivään.

Tässä vaiheessa tyhmempikin tajuaa tulevansa Alpeille.

Lento Frankusta Innsbruckiin kestää 55min ja se on aina hyvin miellyttävä kokemus. Pieni potkurikone lentää ensin puoli tuntia tasankomaisemissa ja loppuajan Alppien päällä. Lennon aikana  lentohenkilökunta pyöräyttää täyden tarjoilukierroksen. Kukkaroa ei tarvitse kaivaa repusta. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 K:lla matka sujui mukavasti, kun laski potkurin kierroksia.
 Laskut tosin sekosivat puolen tunnin lentämisen jälkeen.

Innsbruckin lentokentälle saapuminen on luksusta. Kone rullaisi varmaan laukkuhihnalle saakka, mutta ei vissiin mahdu ihan kokonaan sisälle terminaaliin ja jää muutaman metrin kentän puolelle. Muita lentoja ei tule samaan aikaan eikä kentällä ole muita matkustajia kuin meidän pieni potkurikoneellinen. Tänään katsoimme kellosta aikaa ja totesimme, että meillä meni vajaa tunti koneen laskeutumisesta siihen, kun olimme menneet bussilla hotelliin ja jättäneet laukut ja olimme Innsbruckin keskustassa Dönerillä. Se on kebap eikä olut, jos joku ei tiedä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Normipäivää Innsbruckin vanhan kaupungin kujilla

 27.06.2014 klo 12.10 olemme todistettavasti olleet Innsbruckissa.

Innjoen rannalla

Joku jäyti kuitenkin mielessämme koko päivän. Kaikki ei ollut kuitenkaan aivan normaalisti. Käveleskelimme Innsbruckin keskustassa ja saatoimme ehkä käydä jossakin biergartenissa tai ainakin kävelimme ohi hyvin läheltä. Iltapäivällä lamppu syttyi. Meillä on loma! Kesäloma Alpeilla! Ei mikään pitkä, mutta on reilu kuukausi kuitenkin tyhjää parempi. Mietimme, että huomenna aamulla lähdemme junalla Italiaan ja palaamme Innsbruckiin reilun kuukauden päästä odottamaan paluulentoa. Mukavaa. Ei siinä mitään, sellainen se on, lähes normipäivä!

Rathaus Galerien näköalaterassilla totesimme, että tästä ei tullutkaan ihan normipäivä.  
Olemme ikään kuin lomalla ja alppikesä 2014 voi alkaa!


10.6.2014

Vaellushistoriaamme

Zell am See vuonna 2008 ja vieläpä kesällä vaikka ei hevin uskoisi. 
Tuossa olemme uramme ensimmäisellä patikalla ja eipä juuri 
surkeampi reitti tai sää olisi voinut olla. Emme ainakaan saaneet 
unelma-alkua harrastuksellemme. Opimme heti yhden asian:
 Vältä laskettelurinteessä patikointia kuin ruttoa!

On taas se aika vuodesta, että kesäinen patikkareissu kolkuttelee ovella. Parin viikon päästä suuntaamme reiluksi kuukaudeksi alppialueelle ja kaksi ekaa viikkoa kuluu Pohjois-Italian Dolomiiteilla Pustertal-nimisessä laaksossa ja toiset kaksi Itävallan Zillertalissa Mayrhofenin kylässä. Lisäksi Innsbruckiin jää totutusti muutama irtopäivä loman alkuun ja loppuun.

 " No niin, tämähän on jo jotain. Jos se tuo K ei ihan väärässä ollutkaan,
 kun tänne niin monta vuotta mankui ja kärtti".

Vuonna 2008 ei ollut blogia eikä läppäriä reissuilla.
 Juomat ovat pysyneet pitkälti samoina.
Paikka on Hintersteiner See Söllin lähistöllä.

 Tänä talvena oli sen verran puuhaa alkuvuodesta, että aikamme ei riittänyt uusien kohteiden punnitsemiseen, joten valitsimme tällä kertaa kaksi vanhaa ja tuttua laaksoa, joihin olemme aina tienneet palaavamme uudelleen. Nyt oli sopiva aika. Tuntui myös sopivalta muistella lyhyesti menneitä kesiä ja niiden hienoja tai vähemmän hienoja patikoita!

Onko ensimmäisen patikkareissun jälkeen koskaan ollut sateisia tai sumuisia vaelluksia?
 On. Joskus on otsa kolahtanut kipeästi hütten seinään ennen
 kuin on sumun takia tajunnut, että perillä ollaan!

Zillertal ja Pustertal ovat siis meille tuttuja laaksoja K:n vuorotteluvapaakesiltä, kun saimme viettää peräti pari kuukautta kerrallaan vuorimaisemissa. Zillertalissa majoitumme samassa Mayrhofenin kylässä kuin aiemminkin, mutta Pustertalissa Innichen vaihtuu hiihdosta tuttuun Toblachin kylään. Lennämme Innsbruckiin ja julkiset liikenneyhteydet ovat niin hyvät, että tänä suvena aiomme pärjätä ilman vuokra-autoa.

Vaelluspoluilla pärjääminen on varustelukysymys

Sitten aina joskus onni potkii ja käy näin. Yhtäkkiä oletkin toisessa kerroksessa
 ja sadepilvet ovat alapuolellasi.

Zillertal Höhenweg vuonna 2010. Pyöräilimme reilu 3 tuntia jyrkkään ylämäkeen päästäksemme tälle huikealle maisematielle. Ei muuten ollut sitten ihan pala kakkua se "pikkunousu"...
Lue juttu tästä.

Pustertal ja alhaalla Innichenin kylä vuonna 2011. Arvaat varmaan, 
että viihdyimme Hochpustertalissa kuten tuota osaa laaksosta kutsutaan.

 Tulihan sitä yli kahden kuukauden aikana kavereita ikävä välillä.  
Joskus vietimme pitkiä aikoja vuorille kiikaroiden, jos vaikka näkyisi sattumalta joku tuttu.
  Eipä vaan näkynyt, mutta tänä suvena huhujen mukaan jo
  useampikin ystävä on tulossa meitä ilahduttamaan!

Eli jotain mukavaa on tulossa, mutta vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa kesäistä arkea. Onneksi futiskisat yölähetyksineen alkavat niin ainakin K:lla aika kuluu. Yöt valvoessa ja päivät tokkurassa.

Tässä kohtaa pitäisi fanaattisimmankin uneliaan futisfanin silmien viimeistään aueta. 
Drei Zinne Pustertalissa. Kuva on vuodelta 2011 ja otettu yli 15 km päästä.