5.9.2010

Absolutely viimeinen E-burgh plokkaus

Lähtöaamu. On se vaan surkeaa, kun kivat kaupunkilomapäivät on jo takana. Kone lähtee iltapäivällä klo 17.15 ja huoneesta lähdemme puolilta päivin. Aikaa on vielä viimeisiin tallailuihin ja lounaaseen.

Aikani kuluksi voisin naputella eilisestä mielenkiintoisesta nähtävyydestä. Vanhan kaupungin pääkadun Royal Milen varrelta lähtee lukuisia pieniä poikittaisia kujia, jotka johtivat alamäkeen kohti likajärveä laakson pohjalla. Nykyisin tuo järvi on täytetty ja paikalla sijaitsee Princes Garden. Pääkadun varrella oli suurimmat rakennukset ja niiden takana kujien varsilla oli vaatimattomammat talot, monikerroksisia nekin. Kaikkein alimmissa kerroksissa asuivat köyhimmät. Ikuisessa hämärässä, sillä auringon valo ei kujien pohjalle yltänyt. Näitä 'close'ja on edelleen ja useat niistä ovat käytössä. Niitä pitkin pääsee kätevästi oikaisemaan, kunhan vaan jaksaa kulkea rappusia.

Ennen viemäröintiä kaikki jätökset hulautettiin kujia pitkin valumaan alamäkeen ja sinne järveenhän ne kaikki kertyivät. Noidiksi epäillyt sidottiin ja heitettiin hukkumaan tuohon ällöveteen.

Uusia, isoja rakennuksia Royal Milen varrelle rakennettiin ja vanhat talot jäivät joskus uusien alle ja perustuksien sekaan. Tällainen 1600-luvulta säilynyt kuja on nykyään näytteillä. Se on nimeltään Mary King's Close. Opastettu kierros maanalaisilla kaduilla ja rakennuksissa oli mielenkiintoinen. Nykyiseltä katutasolta laskeudutaan muutaman kerroksen verran rappusia ja ollaankin oikeasti vanhan closen varrella. Siellä saa käsityksen kuinka ahtaasti ja ankeasti ihmiset asuivat näissä matalimmissa kerroksissa. Mary King oli leskirouva, joka teki kangaskauppaa ja ompeli. Hän oli menestyvä täti, sillä oli harvinaista, että kuja nimettiin naisen mukaan. Uusi rakennus tämän closen ja neljän muunkin closen päälle rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Ihmisten piti silloin muuttaa pois, sillä maan alla asuminen oli laitonta! Joku sinnikko oli kuitenkin asunut asuntoaan 1880-luvulle saakka.

Kierrokseen sisältyi tietenkin edinburgilaisten tapaan annos mystiikkaa ja kummitustarinoita. Täällä osataan kertoa pirujuttuja ja otetaan niistä kaikki irti.

Täältä kuvia Mary King's Closelta. Itse ei saanut kierroksella kuvata.

Mutta nyt täytyy vaieta ja tapaamme seuraavan kerran ehkä Bratislava/Wien -merkeissä lokakuun 20. päivä alkaen.

4.9.2010

Goodbye Edinburgh!




Nyt se on sitten vuorostaan tämä reissu ja sen bloggaukset lähes finaalissa. Huomenna palataan kotiin. Tämä on ollut meidän ensimmäinen lomareissu Skotlantiin ja yleensäkin Iso-Britanniaan, mutta toivottavasti ei viimeinen. On ollut niin mainio kokemus. Kerrassaan hieno reissu ja Edinburgh on mielestämme todella käymisen arvoinen kaupunki! Pohdittiin tänään tuossa kylällä chillaillessa, että onko täällä ollut mitään juttua, joka olisi ärsyttänyt tai ollut huonosti eikä kumpikaan keksinyt mitään. Tietty lomalla ärsytyskynnys ei ole niin matalalla kuin yleensä, mutta kuitenkin. Erittäin mukava kaupunki ja muukin näkemämme osa Skotlantia oli miellyttävää. Siinä se. Piste i:n päälle olisi ollut skottiliigan futismatsi, mutta nyt sarjassa on tauko maaotteluiden vuoksi, joten pelejä ei ollut. Tästä varmaan ilmenee kumpi kirjoitti tämän tekstin. Lopuksi kuvia Edinburghin kauniista kaupungista.

"Lähes viimeinen bloggaus"tarkoittaa, että vielä olisi tarkoitus blogata Mary King's Close-nimisestä alueesta Edinburghin kaupungin alla. Pelottavasta maanalaisesta kaupungista on viisaampi kirjoitella valoisaan aikaan alueen synkän historian vuoksi! Nähtiin tänään ihan oikeita kummituksia Edinburghin maanalaislla kujilla!





Old Townin rakennuksia ilta-auringossa


New Townin Princes Streetin näkymää


Old Townin ja New Townin välissä oleva
puisto on suosittu kauniilla säällä



Waverley Bridge keskellä Edinburghia



Scott Monument on hyvin ilmastoitu

Ja se tunnetuin maamerkki. Edinburgh Castle


Edinburgh on periaatteessa rannikkokaupunki


Linnaa toisesta näkökulmasta

Tältä näytti meidän hotellin lähistöllä

Kirkko. Jonain iltana jaksettiin todistettavasti
olla liikkeellä pimeän tuloon saakka
.

Fudgea eli näkymä herkkukaupan ikkunasta


Ja lopuksi se paras. Haggis eli lampaan sisälmyksiä lampaan mahalaukussa paistettuna. Kyytipoikana perunamuusia ja lanttulaatikkoa.
Haggis maistui erittäin hyvin maustetulta ryynimakkaralta.
Reissun paras annos ehdottomasti!

3.9.2010

Ihana aurinkoinen päivä


Tuon loivahkon mäen nousimme


ja tuonne huipulle kipusimme. Siellä on Arthur's Seat


Irn Bru on purkan makuinen limppari. Ihan paikallaan näissä maisemissa.
Eikö semmoinen sanonta ole, että "leopardi ei pääse täplistään"? Ei päästä mekään tästä patikointiharrastuksestamme. Tässä Edinburghin kaupungin laitamilla on pari vuoren nyppylää. Ne sijaitsevat Royal Milen alapäässä Holyrood Palacen takana olevassa laajassa maastossa. Isoimman kukkulan nimi on Arthur's Seat ja sen edessä on vähän matalampi harjanne. Joka tapauksessa ko. kukkuloille voi kiivetä ja niiden ympärillä on aivan mahtavat ulkoilumaastot muutenkin. Puistoja ja niittyjä on niin paljon, että ei uskoisi suurkaupungin vierestä tuollaisia puitteita löytyvän. Mutta löytyi kuitenkin ja me ulkoilimme tänään siellä ja kiipesimme tietenkin myös Artturin Pallille ja myös sen edessä oleville nyppylöille ihan huviksemme. Tosin Alppeihin verrattuna nuo mäet oli sellaisia, että terve nuori mies hyppää parilla rivakalla loikalla huipulle, jos reidet on kunnossa. Artturin Pallille oli nousua reilut 230 metriä ja sitä alemmat kohteet olivat vain loppuverryttelyä. Mutta molemmista paikoista oli hienot maisemat Edinburghin kaupunkiin ja muuallekin lähiseudulle.


Edinburgh Castle taustalla



Graffitit tähän tapaan on jotenkin siedettävämpiä

Mahtavat ulkoilumaastot ihan suurkaupungin kupeessa

Tämän isännän sanoma parlamenttitalolla oli yleismaailmalllisen pätevä.

Näköalojen ihailun jälkeen palattiin Edinburghin keskustaan ja todettiin, että täällä on tänä viikonloppuna kansainvälinen Edinburgh Duathlon-kilpailu. Jane harkitsee osallistumista, mutta ei ole vielä päättänyt varmasti. Joka tapauksessa kilpailijoita näkyy olevan joka puolelta maailmaa, joten ei se varmaan mikään ihan kyläkisa ole.


Skotlannin parlamenttirakennus

Iltapäivällä kierreltiin sitten keskustan kaupoissa haeskelemassa ainutlaatuisia skotlantilaisia villatuotteita eli jumpperia Janelle. Näköjään jotain tarttui mukaan ja lentolaukun saa painella tiukemmaksi, jotta se läpäisee Ryanairin tiukan seulan. Kauppojen hyllyillä on runsaasti Kilttejä eli niitä miesten hameita, jotka meitä suomalaisia niin naurattaa. Mutta ne on korkealuokkaisia täyttä laadukasta villaa olevia asusteita, joihin liittyy runsaasti perinteitä. Se ei kuulemma todellakaan ole niin, että isäntä aamulla ulos lähtiesssään kietaisee vaan jonkin hamosen päällensä ja lähtee kylille chillailemaan! Tämä tarina on enemmän. Tuulipukuhousumiesten on syytä olla hissukseen taustalla.

Ensinnäkin turistikaupoissa myytävien "kilttien" kerrotaan olevan 'funkilts'. Ne on tehty ties mistä polyesteristä ja kaukana aidosta tavarasta. Ylämailla menestyvin elinkeino on ollut lampaankasvatus ja saadusta villasta on kukin klaani kutonut omat kankaansa. Karstatut ja kehrätyt langat on värjätty luonnonväreillä omien sukureseptien mukaan. Niistä on kudottu klaanin eli suvun omat tartaanit - villakankaat. Joka klaanilla on omat värit ja ruutukuviot, joista heimon tunnistaa. Mahtaako nykyään enää olla sama juttu, ennen ainakin oli. Aito kiltti on tehty villasta ja sen kanssa kannetaan klaanin vyötä ja (mäyrän)nahkaista kukkaroa. Entisaikojen(kaan) skottimies ei kylmää peljännyt. Olkavaate, joka oli klaanin tartaania lämmitti viimoissa. Paljailla kintuilla lienee pärjäili lumisissakin oloissa, joita täällä talvisin on. Ihmetyttää kyllä!


Postikorteista voi opiskella klaanien värit ja kuviot

Tyylikäs puhallus

Klaaneista opimme eilisellä highland kierroksella seuraavaa: Mac tai Mc nimen edessä tarkoittaa jonkun poikaa. Esimerksi Mc Donald on jonkun ammoisina aikoina eläneen Donaldin poika ja siten kuuluu Mc Donaldien klaaniin. Klaanit ovat täällä vihoitelleet iät ja ajat keskenään. Lisäksi piti torjua aikoinaan Englannin hyökkäykset Skotlantiin. Lopputuloksen tiedämme. Skotlanti on osa Iso-Britanniaa ja hallitsija on tällä hetkellä Englannin kuningatar.


Grassmarket on mukava aukio täynnä kivoja ruoka- ja juomapaikkoja


Entisajan markkinahuvit olivat joskus synkempiä kuin saippuakuplien ihailua


Tori oli julkinen teloituspaikka ja siitä muistona tämän pubin nimi


Perin brittiläistä tämäkin - vasen käsi palaa!

Highlands ja Loch Ness. Rautaisannos Skotlantia!

Hamish härällä oli tukka silmillä heti aamusta
Eilen aamulla startattiin koko päivän kestäneelle kiertoajelulle pohjoiseen Skotlantiin. Yleensä emme ole hirveän innostuneita tuollaisille bussiturneille, mutta nyt se tuntui sopivalta idealta. Reissu kesti kaikkiaan 12 tuntia pysähdyksineen ja lauttareissuineen, mutta oli ehdottomasti käynnin arvoinen. Kuski kertoi reitin pituudeksi 620 km, joten olihan sitä siinä. Tuli jonkinlainen käsitys mitä täällä on muutakin kuin pelkästään Edinburghin kaupunki.

Kuskimme ja hauska oppaamme Billy ajoi ensin länteen kohti Glasgowia ja kertoili glasgowilaisten ja edinburghilaisten nokittelusta. Hän itse on Glasgowsta. Kävi erittäin selväksi, että kaupungit ja ihmiset kilpailevat keskenään kaikessa ja irvailevat toistensa kustannuksella. Edinburgh on Skotlannin pääkaupunki, mutta Glasgow on suurin kaupunki. Tietä antaneen säiliöauton kuljettajakin oli kuulemma mitä ilmeisimmin Glasgowsta, kun oli niin ystävällinen. Moottoritieltä käännyttiin maaseudun pikkuteille ja teollisuusmaisemat vaihtui maalaismaisemiin. Kaunista maalaismaisemaa oli Alamaillakin, kuten aluetta kutsutaan, ennen kuin vuoret alkaa ja noustaan Ylämaille kohti pohjoista Skotlantia. Kilmahogin pikkukylässä oli ensimmäinen tauko ja aurinko paistoi sinitaivaalta kuten koko päivän ajan.


Kilmahogin näkymiä


Bussin ikkunastakin onnistui muutama laukaus

Tämän jälkeen noustiin sitten Ylämaille ja olipas mahtavat maisemat! Vuoria ja kukkuloita niin pitkälle kuin silmä kantaa. Olimme molemmat lukeneet, että Skotlannin Ylämaalla on kaunista, mutta yllätys tuo meille kuitenkin oli. Tosi upeaa maisemaa! Erilaista tietenkin kuin vaikka Alpeilla, mutta tuokin kelpasi.

Näissä Glencoen maisemissa filmattiin mm. Braveheart


Meillä oli vaelluskengät jaloissamme ja jostakin syystä
ne meinasi lähteä viemään väkisin kuvan osoittamaan suuntaan

Maukkaimmille näköalapaikoille pysähdeltiin kuvaamaan puuttomia ja jylhiä vuoria. Patikoisijoita näkyi siellä täällä ja pohdimme tietenkin, että täälläkin olisi mukava patikoida! Billy kertoili mukavia alueen historiasta ja ilmeni, että useita tunnettuja elokuviakin on kuvattu noilla jylhillä vuorilla ja niiden solissa.

Matka jatkui ja lounaan jälkeen saavuimme pääkohteeseemme Loch Nessin järvelle. Sitä ennen ohitimme erittäin viehättävän Fort Williamin kylän, joka on kuulemma Iso-Britannian suosituimpia lomakohteita kesäisin. Tosi kivan näköinen paikka järven rannalla ja vuoret taustalla. Kylä on kuulemma britannialaisten patikoitsijoiden ja kiipeilijöiden suosima, koska lähistöllä sijaitsee Iso-Britannian korkein vuori Ben Nevis. Sen korkeus on 1344 metriä, joten ei se aivan mahdottoman korkea ole Alppien mittapuun mukaan. Kaunis kuitenkin.


Urquhart Castle Loch Nessin rannalla.
Skotit tuntuu olevan ylpeitä linnoistaan.
Loch Nessillä kävimme tunnin risteilyn ja etsimme sitä kuuluisaa hirviötä kamerallamme. Kuulimme tarinoita hirviöstä ja olemme entistäkin varmempia, että se on oikeasti olemassa. Siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Järvi on kuitenkin lähes 40 kilometriä (24 mailia) pitkä ja paikoin 300m syvä, joten siinä on niin paljon vettä, että Nessien löytäminen ei ole helppoa.



Loch Ness. Tuolta SE pitäisi löytää!
Loch Nessissä on enemmän vettä kuin kaikissa Englannin ja Walesin vesistöissä yhteensä! Etsipä sieltä sitten piileskelevä hirviö, joka ei halua tulla löydetyksi. Nessien valokuvasta on luvattu miljoonan punnan palkkio eli siinäpä motiivia valokuvaukseen!

Muitakin turistialuksia oli etsinnöissä mukana,
mutta me olimme ainoat onnekkaat!
Risteily oli mukava kauniissa maisemassa vaikka upeimmat vuoret olivat jo jääneet meidän mielestämme taakse. Sen jälkeen matka jatkui Skotlannin pohjoisimman kaupungin Invernessin kautta itärannikolle ja takaisin kohti Edinburghia. Yksi tauko pidettiin vielä pienessä idyllisessä Pitlochryn kylässä. Päivän aika huomattiin, että nämä kylät ja kaupungit täällä ovat tosiaan juuri sen näköisiä kuin jokaisesta Suomen televisiossakin näkyvästä brittisarjasta voi nähdä. Perin brittiläisiä.

Pitlochryn raitilla riitti säpinää.
Saatiinko me se miljoonan punnan kuva napattua? Erittäin outoja pyörteitä nähtiin veden pinnalla Janen kanssa laivamme lähistöllä, kun muut olivat kai baarissa tai jossakin. Erittäin suurella todennäköisyydellä saimme pienen näköhavainnon Nessieen. Tekisi mieli laittaa tähän tuo kuva, mutta silloin menettäisimme tuon miljoona puntaa, joka kuvasta on luvattu. Samahan se on ottaa. Rahaa se on pikkurahakin. Maksaapa kamera hintansa takaisin ja muutenkin hienon retken hinta tulee kuitattua!

1.9.2010

Linnassa ja kadulla

Edinburgh tutuksi -missio on käynnistynyt lupaavasti. Vanhaa kaupunkia ja vähän uuttakin on kävelty sinne ja tänne. Aamupäivä kului linnaan tutustuessa ja nähtävää riittänee vielä tulevillekin päiville.


Edinburgh Castlen juurella
Portit aukesivat 9.30. Olimme ensimmäisten joukossa.


Linnavierailu korosti Skotlannin sotaisaa menneisyyttä. Useita sotilasaiheisia museokokoelmia oli näytteillä. Mons Meg on 6 tonnia painava tykki, jolla moisia kivikuulia ammuttiin 14oo-luvun puolessa välissä.


Linna on rakennettu korkealle vulkaaniselle jyrkänteelle.
Vaikka alue ei ole kovinkaan laaja, meni vierailuun aikaa pari tuntia.
Audio-guiden avulla sai vierailusta irti enemmän.



Skotlannin kruunukalleudet olivat näytillä. Niitä ei saanut kuvata.
Tämä kuva on otettu julisteesta aarrekammion ulkopuolella.



Vanhan kaupungin liikuttavin muistomerkki. Bobby-koira saattoi isäntänsä poliisikonstaapeli John Grayn maalliset jäännökset Greyfriarsin kirkon hautausmaalle ja jäi oleilemaan haudan liepeille koko loppuelämänsä 14 vuoden ajaksi. Lähipubin porukat ruokkivat sitä. Bobbylle oli pysytytetty muistokivi myös kirkon pihalle. Sen eteen oli tuotu ei tietenkään kukkia - vaan keppejä!


Edinburghin kadut tuovat mieleen Porton. Ehkä se johtuu kivisistä rakennuksista.


Tämän tohtorin vastaanotolla tauti lähtee.
Jos ei, niin uusi vastaanotto on tarpeen.

Näkymää rannan suuntaan. Se ei ole ihan lähellä ydinkeskustaa.



Upeita mehikasvi-istutuksia