29.6.2015

Grasleitenpasshütte 2601m

Sunnuntain tunnelmaa Grasleitenhüttellä

Servus!
 Sunnuntaina Etelä-Tiroli esitteli meille yhä hienoimpia puoliaan mitä mukavimmalla tavalla. Kohteenamme oli Grasleitenpasshütte (2601m) ja reitille osuu myös jo meille aiemmin tuttu Grasleitenhütte (2134m). Sää oli upea ja oli pyhäpäivä, joten reitillä oli runsaasti porukkaa vaikka mekin olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella.




 Tschamintal oli sunnuntaina kauneimmillaan
No, lähestyessämme Grasleitenhütteä aloimme kuulla jostakin iloista tirolilaismusiikkia! Kohta selvisi, että hüttellä oli kaksi musikanttia, joista toinen soitti kitaraa ja toinen haitaria. Ajatelkaa nyt, keskellä vuoria tiettömän matkan päässä olevan hütten pihalla kaksi kaveria soittaa mukavaa musiikkia koko pitkän pyhäpäivän!

 Grasleitenhütteltä kuuluu musiikkia!

Aika huikea Open Air Musik?
 Miljöön luulisi kelpaavan nirsommallekin.

Olimme liikkeellä aikaisin ja pysähdyimme mennessä aamukahville hüttelle. Patikkakenkä rupesi lyömään tahtia mukavien tirolilaisrallien tahdissa. Meillä oli kuitenkin lopullinen kohde vielä edessä, joten lähdimme juuri kun huomasimme, että tilaisuus muuttuikin jumalanpalvelukseksi. Soittajat lähtivät breikille, pappi otti hommat hoitaakseen ja sai varmaan myös kahvia juodakseen.

Sola keskellä on Molingnon Pass, josta laskeuduimme viikko sitten

 Ylös kohti Grasleitenpasshütteä

Meni taas hiihtohommiksi ennen hütteä

Olemme joskus aiemminkin sattuneet vuorilla hüttelle, jossa on menot parhaimmillaan. Välillä hiljennytään vakavampien asioiden äärelle ja papin lopetettua musiikki raikaa taas vuorilla. Ne ovat hienoja kokemuksia ja niin oli tämäkin! Tällä kertaa K ei joutunut kuitenkaan mukaan esitykseen kuten joskus on tapahtunut.

 Grasleitenpasshütte

 Speckknödel mit Gulasch und Polenta mit Gulasch, bitte schön

Grasleitenhüttellä oli runsaasti myös paikallisia, jotka olivat varmasti tienneet, että tarjolla on hyvää livemusiikkia. Monet istuivat paikallaan jo aamulla, kun pysähdyimme hüttellä ja jatkoivat iloista aurinkoista päivää iltapäivällä, kun palasimme oman reissumme käytyämme Grasleitenpasshütteltä alaspäin. Jos kovin monta olutta siemailee niin täytyy olla kovaa porukkaa, sillä hütteltä on aika rapsakka matka takaisin alas laaksoon ja tarjolla ei todellakaan ole takseja. Parin tunnin kohtuullisen raskaan paluumatkan aikana ehtii hyväkin tunnelma laimentua, kun haitarinsoitto vaimenee korvissa?



 Maisemat taas kohdillaan

Reissumme pituudeksi tuli noin 21 km ja korkeusmetrejä oli vajaa 1500 metriä. Olimme periaatteessa valmistautuneet vähän enempäänkin, mutta Grasleitenhütten tapahtuma sai meidätkin istumaan siellä aiottua kauemmin ja tingimme reissumme pituudesta. Kohtuullinen patikkareissu tuosta tuli muutenkin ja hüttetapahtuma musiikkeineen oli taas jotain mitä voi muistella kotona tammikuun pimeinä talvi-iltoina.

Soittajille soppaa vaan olivat pojat kyllä oluensa ansainneetkin!



Reittimme

28.6.2015

Rotwandhütte ja oikeesti pikkupatikka

 Rotwandhütte oli perjantain kohteemme

Sääennusteet tuntuvat täällä pitävän paikkansa. Paranemaan päin koko ajan. Perjantaina palauttelimme lihaksiamme ja pitäydyimme ihan pikku kävelyssä. Käväisimme Rotwandhüttellä täydentämässä vuorikierroksen, joka edellisenä päivänä jäi vajaaksi. Reissullemme tuli mittaa vain noin 8km ja 600 korkeusmetriä. Sellainen mukava pieni patikkareissu, jollaisia luulimme tekevämme enemmänkin silloin, kun päätimme alkaa viettää koko kesälomiamme näissä maisemissa, mutta eihän se ihan ole onnistunut. Reissut tuppaavaat venymään pitkiksi, mutta ei se mitään. Huonomminkin ihminen voisi aikaansa viettää.





Karer Passista nousimme ylös Rotwandhüttelle vajaat 600 metriä. Loppupatikka oli tasamaata tai laskua mukavissa maisemissa. Reittimme toiseen päähän Paolinahüttelle pääsee hissillä, joten Hirzelweg-niminen reitti on suosittu ja sillä on paljon kulkijoita. Ei ihme, maisemat ovat hienot ja reitti helppo, jos tulee hissillä ylös.


Baita Pederiva Rotwandhütten naapurissa oli kahvipaikkamme



 Näkyvyydessä tai maisemissa muutenkaan ei ollut moittimista

 Toiselle viikollemme täällä Tiersissä on luvattu yhä hyvää ilmaa, joten patikointireissuja on tiedossa. Siksipä perjantaina ajelimme ihan puolivaloilla ja lauantaina kävimme Bolzanossa täydentämässä patikointivarusteitamme. Ei täällä varmaan juurikaan edullisempaa patikkavarustetta ole kuin Suomessa, mutta valikoimat ovat aivan eri maailmasta.

 Eteenpäin, mutta silmäys taaksepäin

Hirzelweg

Christomannos Denkmal. Ihan kuin täällä ei olisi
 muutenkin ihmeteltävää niin reitille on pykätty tuollainen.



Iltapäivän otimme sitten rennosti




26.6.2015

Aurinkoiset Dolomiitit

 Tässä komeilee Latemar aamulla.

 Meillä on kesä täällä Dolomiiteilla parhaimmillaan!
 Ei tarvitse märehtiä huonoja ilmoja.

Otsikkoon voisi lisätä hymiön, sillä sää on suosinut ensimmäistä vaellusviikkoamme Dolomiiteilla. Asuinkylämme Tiers sijaitsee noin 1100m korkeudessa ja päivälämpötilat ovat pyörineet siinä 25-30 asteen välissä. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Vuorilla olemme parhaimmillaan kiivenneet noin 2600 metriin ja siellä lämpötila on ollut parinkymmenen asteen molemmin puolin, mutta jostakin aina välillä pääsee puhaltamaan kylmä tuuli, joka pistää pukemaan fleeceä päälle ja pipoa päähän.  Ensimmäinen viikko on ollut upea säänkin puolesta. "Sehr sehr sommerlich" lupaa meteo jatkossakin!



Tschagerjochille jyrkkää rinnettä, vaijereita ja vähän luntakin loppuun

Torstaina patikoimme Rosengartenin vuoristossa. Ajoimme autollamme Frommeralm-nimiseen (1743m) paikkaan, josta pääsee hissillä ylös Rosengartenhüttelle (2340m, myös Kölnerhütte nimellä). Alkunousu 600m tehtiin kävellen, mutta päätimme jo matkalla, että palatessa tulemme hissillä emmekä väsytä turhaan jalkojamme laskettelumäessä alaspäin.

Ylhäällä jochilla. Italiaksi nämä solat ovat 'passo'.
  

 Vajolethütte kuvan keskellä kurun päässä.
 Mehän pistäydymme siellä, kun on niin komea paikka!

Ensimmäinen 600m nousua oli tosiaan tylsähköä laskettelurinteen huoltotietä, mutta sen jälkeen homma muuttui mielenkiintoisemmaksi. Edessä oli 300m jyrkkää nousua Tschager Jochille. Reitille mahtui vähän vaijereita, lunta ja jyrkkää kivirinnettä, mutta se oli kuitenkin kohtuullisen helppo kuljettava. Ohitimme muutamia puuskuttavia italialaisia ja se kohottaa aina kummasti tunnelmaa.


Vajolethütte

Ylhäällä Tschager Jochilla sorruimme lähes aloittelijan virheeseen. Päätimme lähteä käymään houkuttelevan näköisellä Vajolethüttellä eikä se kuulunut alkuperäiseen reittisuunnitelmaamme. Ei siinä mitään, reitti Vajolethüttelle oli mukava ja itse hütte sijaitsee upealla paikalla, mutta ruokailuineen "pistäytymiseen" meni kaksi tuntia. Palatessa eri reittiä Passo Zigoladen-nimisen solan (2550m) ylitys oli  edessämme, ja sieltä pääsimme Rotwandhütten läheisyyteen. Rupesi kuitenkin mielessämme pukkaamaan kiirettä, että ehdimmekö takaisin viimeiseen alasmenevään hissiin.



 Vasemmassa reunassa Sellagruppe ja keskivaiheilla Marmolada, 
Dolomiittien korkein vuori 3343m

Paluuvaihtoehtoja oli kaksi: pitkä, suhteellisen tasakorkeudella kävely vuoriryhmän ympäri Hirzenwegiä pitkin tai sitten nousta taas yhden solan ylitse vuoren toiselle puolelle. Päätimme lyhentää kävelymatkaa ja nousta vuoren ylitse. Noh, ei kun taas yhden jyrkän mäen kiipeämiseen. Saavutimme Passo di Sforcellan kuitenkin aika helposti ja olimme taas sillä puolella vuoriryhmää, mihin oli tarkoitus palata. Rosengartenhüttelle tultiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin ja ostettiin hissiliput alasmenoon.

 S'ole poka mikhän, se ku vain kävellään.

 Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meille piti tulla päivän aikana vajaat 1000 korkeus- ja laskumetriä. Nyt päädyimme kävelemään noin 1800 nousumetriä ja 1200 laskumetriä. Kävelykilometrejä kertyi n. 18. Eihän se mennyt pahastikaan pieleen?

Kolmas ja viimeinen ylitettävä joch.
 Rupesi jo vähän reisissä hapottamaan.

 Eikä taas hapottanut yhtään tässä maisemassa

Reissun opetus: Alpeilla ei "pistäydytä" missään ja se meidän pitäisi jo tällä kokemuksella tietää. Täällä on kaikki kaukana tai ainakin aikaa vievän matkan päässä. No, eihän meillä oikeasti mitään ongelmaa ollut, tulipahan vain vähän ajateltua kiireempi hissille ja jalat saivat hiukan ylimääräistä treeniä. Hieno päivä joka tapauksessa ja postauksen loppuunkin voisi lisätä hymiön!

 Tässä se tirolilainen hymiö!

Auringonlasku Tiersissä




24.6.2015

Täyden kympin keskiviikko

 Keskiviikkona meille oli tarjolla maisemien ilotulitusta

Jos maanantaina pilvet makasivat alhaalla ja pitivät piilossa Dolomiittivuoria niin keskiviikkona esirippu oli nostettu ylös ihan kunnolla ja maisema oli esteetön ihailtavaksi. Aurinko paistoi sinitaivaalta, harvat pilvet pysyttelivät korkealla, lämpötila oli sopiva alppipatikointiin ja maisemat...niin ne maisemat? No, kuvataanpa asiaa vaikka niin, että tänään on ollut yksi patikointihistoriamme hienoimmista päivistä maisemienkin puolesta.

 Bärenfalle


 

Bärenfallen jälkeen nousu jatkuu kohti Schlernhausea

 Schlernhause

 Video Petzin huipulta

Nousimme tutulta Weisslahnbadin parkkipaikalta Bärenfallea pitkin noin 800m ylöspäin ja sen jälkeen reitti jatkui hiukan tasaisempana kohti Schlern-vuorta ja Schlernhausea. Nousu oli kohtuullisen rasittava, mutta näkymät Rosengarteniin ja Rotwandiin päin palkitsivat jo aamusta. Maisema muuttui päästyämme Bärenfallen loppuun (2000m)  ja reitti alkoi kiertää kohti Schlernhausea. Tuulikin pääsi jo puhaltamaan raikkaammin ja pipo oli paikallaan.


 Petz-vuoren huipulta (2563m) oli mukavat maisemat

Euroopan suurin alppiniitty Seiser Alm, Langkofel, Plattkofel,
 Seceda ja paljon muutakin kaunista



Schlernhaus alhaalla

Korkein lumihuippuinen vuori keskellä on Marmolada

Tiersin puolelta opaste antaa aika-arvioksi Schlernhauselle 3t 50 min. Omalla reitillämme ei monta ihmistä ollut, mutta saapuessamme hüttelle alkoi väkimäärä lisääntyä. Paikka on helpommin saavutettavissa Seiser Almin puolelta nk. Touristensteigia pitkin. Jatkoimme vielä Schlernhauselta hiukan ylöspäin Petz-nimiselle vuoren huipulle ja viimeistään sieltä avautui eteemme yksi hienoimmista patikkanäkymistämme varmaan koskaan. Ei olisi malttanut lähteä takaisin alas, mutta emme me sinnekään voineet jäädä.

 Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle

Maisemien puolesta patikointiharrastuksen voisi lopettaa tänään, sillä hirveästi paljon parempaa ei voi olla enää tarjolla. Jos joskus päättäisi lyödä vaelluskengät neljän tuuman naulalla seinään kiinni ja tehdä sitä ennen hienon vaelluksen niin se päivä voisi olla tällainen. No, olemme kuitenkin päättäneet jatkaa, koska meillä on lomaakin vielä lähes 4 viikkoa jäljellä ja uskomme, että vastaavaa herkkua on tarjolla jatkossakin!

Iltapäiväkahvit Sesselschweige-almilla



Jos tämä olisi ollut jäähyväispatikkamme niin data olisi ollut tällainen


 Viimeiset tuumailut ennen Bärenfallen laskua.
 "Kyllä me jatketaan harrastusta katkeraan loppuun saakka"