Tuliko luvattua liikaa?

 Olemme saaneet vahvistuksen ja debytantti lähdössä ensimmäiselle alppipatikalleen

Pidämme matkustamisesta ja on aina hienoa, kun pääsee lähtemään ulkomaille kotoista arkea karkuun. Kaksi maata ovat kuitenkin jostakin syystä kaikkein mieluisimpia matkakohteita meille ja ne ovat Saksa ja Itävalta. Ei sitä oikein pysty selittämään, jossakin vaan viihtyy vielä paremmin kuin jossakin muualla. On hienoa olla taas Itävallassa ja Zillertalissa!

 Sunnuntaina piti sataa, mutta oli ihan mukava ilma.

 Ohitimme kauniin Brandbergin kylän reissullamme.

Zillergrundin näkymä oli utuinen

Brandberg

Kohteemme Kolmhaus, jonne tuli nousua 1200m.

 Ihan reipas reissu ja hiukan pelkäsimme,

 että tapoimmeko debytantin innostuksen alkuunsa?

Emme ehkä kuitenkaan.

 Zillertal näkyi mukavasti udun takaa ja oli lämmin.

Lauantaina matkustimme Mayrhofenin kylään ja saimme mieluisan vahvistuksen patikkaporukkaamme, kun kaverimme liittyi seuraamme viikoksi. Muuten päivä sujui normaalin kaavan mukaan eli asetuimme taloksi majapaikkaamme ja kaupassa piti käydä. Täällä on harvinaista kyllä kaupat auki sunnuntaisinkin, mutta emmehän me ehtineet sunnuntaina kaupoille.

 Kolmhausilta patikoimme Steinerkogelhasille mukavaa maisemareittiä

Sunnuntaina oli nimittäin patikkapäivän vuoro. Valitsimme kohteeksi Kolmhaus-nimisen hütten, jonne patikoimme Brandbergin kylän kautta. Korkeuseroa matkalle tuli 1200m, mutta pituutta emme tällä kertaa mittailleet. Tarpeeksi sitä kuitenkin oli, sillä lähdimme aamulla yhdeksältä ja palasimme iltapäivällä neljän jälkeen. Sää oli odotettua parempi emmekä saaneet sadetta niskaamme koko päivän aikana.

 Steinerkogelhaus sijaitsee mukavalla paikalla Mayrhofenin yllä

Majapaikkamme on nimeltään Apartments Mair Mayrhofenin keskustassa. Asunnossamme on yli 90 neliötä ja siinä on piiiiiitkä parveke kahdella seinustalla ja yksi pienempi parveke vielä erikseen varmuuden vuoksi, jos sovut särkyy. K laski askelmitalla, että meillä on parveketta mukavalla näköalalla noin 25 metriä. Tarvittaessa voi patikoida parveketta edestakaisin, jos ei jaksa lähteä rinteeseen.

 Terassilla oli mukava nauttia kahvit ja Kaiserschmarrln

Kolmhaus näkyy notkelmassa kuvan keskellä.

 Debytantti kyseli, että kävimmekö tosiaan tuolla?

Talon emäntä kysyi huoneistoa esitellessään, että voisimmeko kastella parvekkeen kukat tarvittaessa? Vastasimme joo, mutta emme olleet vielä nähneet parvekkeita. Tässäkin talossa on parvekekukkia itävaltalaiseen tyyliin eli paljon.

 Lupasimmeko liikaa? 25m kasteltavia kukkaistutuksia.

Mikä kruunasi hienon sunnuntain? Futiksen mm-finaali ja maailmanmestaruus Saksaan! Katsoimme matsin Mayrhofenin public viewingissä, jossa oli pääosin saksalaisia ja tunnelma oli katossa.

Maanantaina pidimme vapaapäivän patikoinnista ja lounastimme

 Zimmereben-nimisellä hüttellä Mayrhofenin yläpuolella. Taas oli luvattu sadetta,

 mutta aurinko paistoi kuumasti.

Päätimme siis lähteä Mayrhofenin maauimalaan.

 K ei unohtanut Deutschland-teemaa.

Viimeinen patikkareissu

Tärkeimmät yhteistyökumppanit pääsevät lepoon

Tässä piilokuvassa on varsinkin meitä kiinnostava yksityiskohta...
Löydätkö sen? Klikkaa ja zoomaa.

Mutta onneksi ja toivottavasti ei kokonaan vaan pelkästään tämän kesän matkalla. Keskiviikkona joudutaan lähtemään täältä Mayrhofenista, joten huominen päivä menee pakkaushommissa. Pari päivää tasataan paineita Münchenissä kuten sukeltajat ennen pintaan nousua ja perjantaina palataan kotiin. Eli tänään oli meidän viimeinen patikkapäivämme tällä lomalla.

Vastapäätä Hippachin kylä ja sen takana pyöräilyvuoremme Schwendberg

Meteo oli luvannut vaihtelevaa ja etenkin iltapäiväksi varmaa sadetta. Mutta kai se tuo Zillertalin ilmojen haltija oli sen verran katsellut tätä päkerrystämme täällä ja ehkä jopa arvostanut sitä, että päätti olla kastelematta meitä sateella.

Ahornilla n. 2500m on sade tullut lumena

Ihan bonuspäivä ilmojen puolesta, kun oltiin varauduttu sateeseen ja kaikki sadevarusteet oli reissussa mukana. Aurinkoa ja puolipilvistä säätä, mutta pilvetkin oli niin korkealla, että nähtiin niitä maisemia, joiden vuoksi täällä lomaillaan.

Kotikylä Ramsbergin suunnasta

Puoli yhdeksän bussilla lähdetiin aamulla Ramsaun kylään, joka sijaitsee tässä lähellä. Huonon sääennusteen vuoksi ei viitsitty tälle päivälle ladata mitään ihan mahdotonta reissua tai kaukaista ja korkeaa kohdetta. Valittiin sellainen perusvarma reissu. Ramsausta noustiin kuitenkin kaikkiaan noin 1200 metriä Zillertalin Panoramawegille ja nousu kesti reilut pari tuntia. Muutaman välipäivän jälkeen oli hieno tunne vuodattaa reissun viimeiset hikipisarat Zillertalin vuorten rinteille vaikka välillä tunnelma oli haikea. Tässä se on tältä vuodelta.

Jylhän Brandberg Kolmin juurella vierailimme myös Kolmhausin reissulla

Patikan alkupätkä oli uutta reittiä, mutta Panoramawegiltä kohti Mayrhofenia olemme kulkeneet aiemminkin. Viimeksi Juuson ja Maaritin kanssa pari viikkoa sitten. Matka taittui ja tuttujen Almien kautta saavuimme viimeiselle kohteelle ennen kotikylään laskeutumista eli Steinerkogelhausille. Nakeltiin sieltä viimeiset silmäykset korkeuksista Mayrhofeniin ja lasketeltiin kotiin. Reissu kesti noin 5 tuntia ja välillä seisoskeltiin pitkiä pätkiä vaan katselemassa maisemia. Paljon iloisempiakin patikkareissuja tällä matkalla on tehty, mutta kuitenkin tänään oli paljon parempi päivä sään puolesta kuin odotimme. Ollaan siis tyytyväisiä siihen .

Tässä vihje ensimmäisen kuvan arvoitukseen. Livenä tämän näki tietty paremmin.


No tämä tullipäällikköhän se vahti herkeämättä vaeltajien liikennöintiä omasta tähystyspaikastaan. Pääsimme ohi ilman tarkastusta.

Mahtava maanantai

Näkymä Brandbergiin Steinerkogelhausilta

Tänään vötkistelimme patikkaan vasta vähän ennen yhdeksää, kun Maarit, Juuso ja Pauli tulivat talomme kohdalle meitä hoputtamaan. Kohteenamme oli meille jo niin tuttu Steinerkoglhaus, joka on talomme parvekkeelta katsoen jyrkästi oikealla 600m ylempänä. Aamu oli taas lämmin ja ennusti hellepäivää.

Pauli ja Kari tähystelevät tuttuja hüttejä

Nousun alkuvaiheessa on minimaalisen pieni puurakenteinen kappeli, johon ovi oli auki ja putipuhdas räsymatto oli lattialla. Itse asiassa koko alkunousumme oli nk. ristin tietä jossa pienin välimatkoin oli tauluja muistuttamassa Kristuksen kärsimystiestä. Uskovaiset saavat siitä tuntua polun raskaudesta ja tuntea sen ristin, joka kutakin painaa. Näitä " Kreuzwegejä", ristinteitä, on näissä katolisissa maissa joka kulmalla. Ja kärsivän Kristuksen kuvia tapaa vaikka kuinka korkeilla paikoilla tiettömien taipaleiden takana. Uskonto on tärkeä elämänohje täällä, sillä niin usein Grüss Gott tulee tervehdykseksi.

Ensimmäinen 600 m:n nousu takana

Steinerkogelilla nautitimme kahvia ja Almdudleria ja Pauli päätti kaikkien puolesta, että hän palaa takaisin kylään Paapeen (isoisän) hommiin Saanan kanssa. Me muut saimme käskyn jatkaa vaellusreittiämme vielä 500m ylöspäin Karlalmille ja sieltä Kotahornalmin kautta alas Zillertaliin. Reittihän on Karille ja minulle tuttu, mutta taas tultiin eri suunnasta kuin viime kerralla ja yhdessä kohdassa hieman haimme polkua. Hienosti meidän aloittelevat vaeltajamme jaksoivat painaa mäkeä ylös ja almilla nautimme virkistävät juomat. Tässä vaiheessa olimme vasta matkan puolivälissä, sillä kaikki ziljoona askelta, jotka olimme nousseet korkeussuunnassa piti myös tallata takaisin laaksoon.

Karlalm 1746m. Nousut takana ja vain yli 1000m alastuloa edessä

Tie alas Eckartaun kylään löytyi, ja sitä pitkin astelimme korkeuksista alas laaksoon vajaa pari tuntia. Osa tiestä kulki tietä pitkin ja marssitahti oli aika rivakka. Paikoin reitti oikaisi jonkun niityn poikki suoraan alaspäin ja silloin reidet ja polvet parkuivat armoa. Toive oli, että olisimme pääseet kyläbussilla viimeiset laaksokilometrit takaisin Mayrhofeniin, mutta sattuma tahtoi meidän vielä kärsivän. Busseja ei mennyt ja talsimme viimeiset 3 km tasamaata takaisin kylään. Tällä reissulla ei kummallakaan pariskunnalla ollut kunnollisia eväitä. Vaikka varsinainen nälkä ei yllättänytkään, olisi pieni lounas ollut ihan varmasti paikallaan. Pikku suolapaloilla ja patukoilla sekä sämpylöillä sentään kampeuduimme maaliin. Koko porukka oli lievästi sanoen sippi. Hieno suoritus Maarit ja Juuso!

Hyvästeltyämme matkakumppanimme kävimme ruokakaupassa ja mieltämme askarrutti kauhea ajatus: olimmeko tuhonneet kaksi potentiaalista vaeltajaa...

Väsyneet vaeltajat takaisin kotikylässä yli 6 tunnin jälkeen.
Muut faktat voi todeta kuvasta.

Ilmoja ja Almeja

Ei ole tarkoitus väittää, että täällä on upeat maisemat.
Vaan esitellä Mayrhofenin sijaintia.

Eilisen revityksen jälkeen tänään palattiin arkeen ja lähdettiin patikoimaan. Aamulla ilma oli jälleen upea ja lämmin. Kuinka kauan näitä voi kestää? Hypättiin bussiin 8.30 ja suunnattiin kohti Zellin kylää, josta bussi kääntyi itään Gerlostaliin eli toiseen laaksoon. Jäimme pois bussista noin 10km ajon jälkeen ja aloimme kivuta kohti Gerlosstein-nimistä vuorta. Nousua kesti noin tunnin ajan ja metrejä ehdimme nousta noin 600.

Tältä vuorelta lähti hyvä reitti kohti Zillertalin "pohjukkaa" ja kohti meidän kotikyläämme. Kartassa reitti on nimeltään "Panoramaweg" ja se kuvaa osuvasti maisemia. Olimme vastakkaisella puolella Zillertalia kuin eilen pyöräillessämme, joten taas sai katsella maisemia uudesta vinkkelistä. Eli vastapäiseltä vuorelta. Ja kyllähän niitä maisemia taas piisasi töllisteltäväksi. Kuvia napsittiin reippaasti, mutta vaihtelun vuoksi laitetaan niitä nyt tähän kitsaammin.

Oltiin sen verran aikaisessa, että henkilökunta ei ollut vielä ehtinyt kiivetä Almille 600 metriä. Se se on raskasta työtä!

Sen sijaan ohessa kaikki matkan varrella olleet Hüttet tai Almit eli vaeltajan keitaat. Ne on erinomaisia paikkoja. Useimmiten tosi mukavan näköisiä ja erittäin viihtyisiä paikkoja, joissa tarjotaan hyvää ruokaa ja janoisille juomaa. Lisäksi ne sijaitsee tietenkin aina paikassa, josta on sen kulman parhaat maisemat. Porukka on samanhenkistä ja tunnelma on välitön ja tuntemattomien kanssa vaihdetaan sana tai pari.

Kotahorn Alm.

Läheskään kaikki keitaat ei tietenkään sijaitse autotien päässä ja tavaratäydennykset toimitetaan sinne tavarahisseillä, joita vuorilla aina näkee siellä täällä. Tänään pysähdyimme Karl Almilla ja sen hissi näkyi jäävän parisataa metriä alemmas kuin itse Alm. Sieltä sitä kelpaa Zillertal Pils-koreja kannella janoisille asiakkaille ylämäkeen.

Karl Alm. Täällä joimme kahvit.

Steinerkogelhaus. Tämä muuten näkyy meidän parvekkeelle. Istuimme terassilla hetken ihan vaan tarkistaaksemme, että parvekkeellamme ei ole asiattomia.

Eli täällä ei tänään mitään uutta. Aurinkoa, lämpöä, upeita maisemia ja rentoa alppimeininkiä patikkareitillä. Jaa yksi juttu. Kaverit Pohojanmaalta yllätti meidät täysin ja pöllähti tänne. Hauskaa! Tosin blogi taisi menettää viikoksi aktiivisimman lukijansa.

Se pakollinen eväskuva tähän loppuun kuitenkin.