Jäätikköjärven seudulla

Onko toivoa Mr Meteo?

Arvatkaa, kumpi bloggaa. Saksan matsi on meneillään. Silti ihmisiä kävelee kyläraitilla ihan kiireettä. "Häh?!!", sanoo siihen K.

Aamulla luottamus Mr Meteoon oli kova, sillä pilvet uinuivat laaksossa alhaalla. Lähdimme kahdeksan bussilla kohti jäätikköpatojärveä Schelgeisspeicheria. Bussi oli täynnä, sillä kohde on vakiomesta täällä kylässä vierailijoille. Ensimmäistä kertaa kuulimme pitkään aikaan myös suomea bussissa. Jäätiköiltä ja vuorilta virtaava vesi aiheuttaa laakson kylille keväisin tulvimisvaaran. Osaltaan sen vuoksi ja varmaankin myös vesivoiman valjastamiseksi on Alppien useihin "krunneihin" rakennettu padot, joilla veden tuloa voidaan säädellä. Mahtava pato nähtävänämme olikin. Patojärven reunan tasolla pääsi vaeltamaan tasamaata ja niille, jotka halusivat ylemmäs oli tarjolla vaellusreittejä, joilta näköalaa riitti pidemmällekin.

Nimittäin, jos pilvet eivät ole edessä.

Tässähän jo jotain pilkahtaa


Ja tässä näkyy paremmin

Bussista noustessamme päätimme suunnata tunnin (600m) verran ylämäkeen Olpererhüttelle. Kello oli 9 aamulla ja pilvet ympäröivät meidät kauttaaltaan. Patojärven vesi näkyi, mutta ympäröivät huiput saattoi vain aavistaa tai todeta niiden olemassaolon kartasta. Tällä reissulla sääennusteet ovat kyllä pitäneet niin hyvin paikkaansa, että emme jääneet voivottelemaan vaan väännyimme mäkeen ja uskoimme sään selkenevän.

Toisin kuin K:n mielestä, on minusta ihan kiehtovaa seurata pilvien liikehdintää. K. haluaisi ehkä mieluiten täysin kirkkaan ja esteettömän panoraaman. Tällaista pilvien kulkemista ei näe kotimaassa. Maisema on kuin kuva-arvoitus. Yhtenä hetkenä näkyy alhaalla vilaus turkoosia vettä, ja muun maiseman peittää pilvet. Minuutin päästä pilvet ovat peittäneet järven ja nyt näkyykin taivaanrajassa huiman korkeat huiput.

Aamutuimaan ei Olpererhüttellä ollut tungosta

Pilvet liikkuvat todella nopeasti ja täytyy olla lännen nopein vetäjä (kamera vyölaukusta) , jos haluaa kuvan juuri siitä näkymästä, mikä parhaillaan näkyy.

Upeanvärinen jäätikköjärvi, pato näkyy vasemmalla sivussa

Kiva yllätys, murmeli oli kodinperustushommissaan

Nousimme ensin tuntisen Hüttelle, jossa näkymät olivat edelleen järvelle osittain pilvien peitossa. Evästauon jälkeen teimme tunnin pistoreissun Tiroler Höhenwegille ja palasimme samaa tietä takaisin. Sitä väylää pitkin olisi päässyt Alppimaata vaikka kuinka kauas. Väylä oli merkitty mustaksi (vaikeaksi) reitiksi.

Hienoo! Taivas aukesi.

Kuva-arvoitus

Etsi kuvasta Olpererhütte, jossa olimme? Ratkaisu viimeisessä bloggauskuvassa

Koska emme tällä kertaa halunneet Alppimaiden äärilaitoihin palasimme takaisin hüttelle. Polku oli paikoin louhikkoista ja seuraavaa askelta piti miettiä.

Tällä väylällä polku oli maalattu kiviin, kun varsinaista polkua ei ollut

Reilun viikon takaisen kaatumiseni jälkeen ei yhtään ärsytä, vaikka K tämän tästä kehoittaa varovaisuuteen tai katsomaan jalkoihinsa. Siitä kun todella pitää muistuttaa itseäänkin, kun ei ne kengänkärjet niin mielenkiintoiset ole sen kaiken kauniin ympäristön rinnalla. Mutta, "Pysähdy!", on tärkein muistaa, kun alkaa haparoimaan katseellaan horisonttia.

Uskallatko lisätä tähän vielä kiven?

Käytössämme on hyvä Kompass'in kartta, jossa on korkeuskäyrät ja kaikki tarpeelliset merkinnät. Puute on, että se taitaa olla vanhaa painosta. Hüttelle palattuamme huomasimme joukon ihmisiä jatkavan Hütteltä eteenpäin sellaista polkua pitkin, jota karttamme ei oltu merkitty. Menin tutkimaan ilmoitustaulua, jossa oli ajankohtainen kartta ja huomasimme, että meillehän avautui ihan uusi paluumahdollisuus lähtöpaikkaan.

Suurin piirtein tuollainen reitti vaellettiin 5½h

Muutama vuosi sitten kunnostettu polku oli suurilta osin kuin valtatie vuoristopolkujen joukossa. Kivet oli selvästi aseteltu ja lohkottu askelmiksi, joita pitkin asteli kuin vuorten kuninkaallinen. Lopussa tuli kuitenkin muutama vaikeampikin pätkä, mutta todistettavasti suomalaisperheen hitaammin liikkuva isäntäkin tuli reitin perille.

Meille tehdyt askelmat

Tämäpä se täällä vaellushommissa aina niin sykähdyttää havaita: Tämä on kaikkien harrastus, jokaiselle on kykyjensä mukaista reittiä. Jos askel on lyhyt, niin varataan vain enempi aikaa. Jos ei jaksa nousta korkeita nousuja, mennään bussilla tai hissillä ylös ja jatketaan sieltä. Tämä ei ole mitään trendipellejen hommaa, tätä on tehty täällä jo satoja tai tuhansia vuosia. Elinkeinon tai huvin vuoksi. Jopa iki- ihana Itävalta-Unkarin kuningatar Elisabeth "Sissi" harrasti Spaziergängen vuoristossa. Jotkut Alppiväylät ovat salakuljettajien käyttämiä teitä ja kulkihan se taannoin mainittu Ötzikin samaa polkua, jota nykyisetkin vaeltajat kulkevat.

Das ist unsere Österreich

Paluu patojärven rannalle ja bussipysäkille muistuttivat, että ylhäällä ollaan. Kylmä viima pyyhki jäätiköltä niin, että housut tutisi. Onneksi oli vaatetta mukana. Paluu Mayrhofeniin sujui täydessä bussissa. Ja tuhat metriä alempana tarkeni jo vähemmilläkin vaatteilla. Toivon mukaan säätiedotus on oikeassa tulevissakin päivissä. Luvattu on aurinkoa ja korkeapainetta.

Paluumatkan maisemaa

ARVOITUKSEN VASTAUS


Zoomaa niin näet