5.9.2012

Viimeisiä vietiin


Minilomamme kaksi viimeistä päivää olemme viettäneet  totutulla tavalla ja harjoittaneet reisipeppujumppaa tirolilaiseen tapaan vuorilla patikoiden. Täällä ihmiset tuskin tarvitsevat erillistä kuntosalikorttia. Vuorenrinteissä riittää haastetta hyväkuntoisillekin. Eilen luulimme hetken jo kävelleemme melko rankan reissun, mutta sitten pari ihmistä teki samaa reittiä juosten, joten se siitä.

Seuraavassa tiistain Puittalin patikan kuvasatoa:

 Matka ylös Puittaliin alkaa

 Haflinger-hevoset ovat leppoisia kavereita

 
 Jane pistelee loivaa ylämäkeä

"Sanat eivät riitä kertomaan,
 tuskin niitä tarvitaan"

Gemssilauma oli levittäytynyt niin laajalle pitkin vuoren rinnettä, 
että kuvaan mahtui vain muutama.

Pilvirintama pysyy tahdonvoimalla harjanteen toisella puolella.
Reitti Gehrenspitzelle

 
Pitäähän sitä joka reissulla yksi Spitze huiputtaa

 
Yhtäkkiä pilvet avasivat tällaisen ikkunan

 
 Aina kaikki ei mene suunnitellusti.
 Muistolaattoja reitin varrella.
 
Kauniilla Wettersteinhüttellä nautimme myöhäisen lounaan


 Bussipysäkillä alhaalla Gaistalissa.
 Kolmas nyppylä oikealla oli kohteemme Gehrenspitze.

Tiistaina ja keskiviikkona olemme kuitenkin tehneet meille taviksille reippaat kokopäiväpatikat molempina päivinä. Tiistain reissu Puittaliin ja Gehrenspitzelle oli noin 21 km pituinen ja nousu- ja laskumetrejä kertyi noin 1300m. Reissun erikoisuus oli suurin koskaan näkemämme gemssilauma, johon kuului noin 50 eläintä.

 Keskiviikkoaamu Gaistalissa

Keskiviikkona patikoimme Gaistalissa myös 21 km pituisen reissun, mutta nousua ja laskua tuli vain reilut 1000 metriä. Tämän reissun erikoisuus oli kesyin näkemämme murmeli, joka oli todellinen linssilude ja esitteli itseään kameralle parin metrin päässä kuin paraskin malli.

Vaellushistoriamme kesyin, uteliain tai ahnein murmeli oli ollut
 ruoka-aikoina kotona tai vaeltajien eväiden lähellä.

Hienoja reissuja molemmat ja maisemat ovat olleet upeita vaikka pilvet välillä ovatkin leikitelleet kanssamme. Ilmat ovat viikkomme aikana olleet kuitenkin kokonaisuutena oikein hyvät ja kohdallemme on osunut vain yksi sadepäivä.

 Steinernes Hüttln jälkeen nousimme keskiviikkona ylhäällä näkyvälle harjanteelle,
 mutta pilvet ehtivät sinne ennen meitä. Keine Zugspitzeblick heute.

 Se perinteinen vaeltajanrusketus on hankittu eli käsivarret, niska, naama ja pohkeet ovat oikein mukavan ruskeita ja muu kroppa lumivalkoinen. Aiemmasta poiketen K:n kalju ei ole tosin palanut, kun anoppi on hankkinut sille mukavamman lippiksen.


 Todellista tunturipurojen raikkautta.

Huomenna pitäisi palata kotiin mikäli Lufthansan lentoemot eivät järjestä meille ylimääräisiä lomapäiviä, joten reissu on lähtöitkuja vaille valmis. No, ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta ikävä täältä on taas pois lähteä. Itävalta on mielestämme ihana maa, mutta taitaa mennä ensi kesään ennen kuin pääsemme tänne uudelleen. Landhaus Gemsenblick on yksi parhaita majoituksia, jossa olemme olleet. Ei mitään valittamista ja tiistaina isäntäväki tarjosi vierailleen grilli-illallisen ilmaiseksi natürlich. Tulipa taas testattua kuinka helppoa on keskustella parin tunnin ajan sujuvasti saksan kielellä noin 20 sanan sanavarastolla ja käsitellä kaikki asiat urheilusta eurokriisiin. Tuossa määrässä on jo mukana kaikki persoonapronominit.

 Gaistalalmilla nautimme kesän viimeisen alppilounaan

 Ja siinä se kesän viimeinen hüttelounas eli Gaistalalmbrettl. Mukavampi lentää
  Suomeen, kun on kolesteroliarvot kohdillaan.

Reisiä pakottaa ja jalat on hiukan muusina joka tavalla, mutta enää ei tarvitse kävellä ylä- tai alamäkiä ainakaan yhdeksään kuukauteen. Vaelluskenkien pohjista kaivellaan pois suurimmat gemssinpapanat ja sen jälkeen ne saavat jäähtyä. Auf Wiedersehen taas!

Löytyihän sitä vaelluskengille käyttöä talveksi.

3.9.2012

"Donnerwetter"

Tämän päivän huippunäkymät. Kakkoskerroksesta näkee maisemia,
 joita Garmisch-Partenkirchenin baarista ei näe. Alpspitze ja Zugspitze.
 Valkoinen peitto ei ole lunta vaan pilviä.

Maanantain ohjelmaan kuului patikkareissu Meilerhüttelle Leutaschin kupeessa. Noin 1300 metrin nousu ja lasku ja reilun 20km pituinen kävely kävi liikunnasta eikä paikoin sumuisilla vuorilla ollut ruuhkaa. Näimme viiden tunnin reissun aikana kymmenkunta ihmistä ja kuusi gemssiä. Päivän hauskin tapahtuma oli palatessa, kun tapasimme kaksi saksalaista herraa, jotka olivat matkalla alas Meilerhütteltä, kun me olimme vielä menossa ylös. Paluumatkalla kuitenkin ohitimme herrat uudelleen ja he ihmettelivät kävimmekö lainkaan Meilerhüttellä. Vastasimme myöntävästi ja toinen  herroista puuskahti spontaanisti "Aber Donnerwetter!" Edellisen kerran "Donnerwetter" on luettu 1970-luvulla Ilmojen Korkeajännityksen sivuilta, kun saksalainen lentäjä-ässä menettää lentokoneensa siivet Lontoon yllä, mutta ilmoittaa kuitenkin selviävänsä koneellaan takaisin Berliiniin.
Alkumatka ei paljoa näkymien puolesta lupaillut.
Tuonne pilveen käveltiin.

Die Sonne scheint!
 Pienikin hetki oli vielä tuossa vaiheessa voitto!
Mustersteinhütte reilussa 2000 m:ssä oli tyhjä, mutta
tervetullut etappi kolmen tunnin ylämäkinousussa.
 Sumu hälvenee hiljalleen.

Pilvien päällä 

Jokainen hikipisara kannatti tämän vuoksi vuodattaa! 
 Joskus jäyhä suomalainenkin tuntee elävänsä.
 Tuo oli oikeasti hienoa.
Pilvet alla ja hienot vuoret ja sinitaivas yllä.

 Matka jatkui kohti Meilerhütteä

Suunnannäyttäjällä pitäisi olla oikealle käyrä keppi, jos
mielii näyttää kohteemme Meilerhütten. Matkaa on 
nimittäin vielä reippaasti. Ja hieman oikealle kaartaen.

Vielä viime silmäys Leutaschin laakson pilviin. 
Alhaalla olevaa sepelipolkua pitkin tultiin.
 Donnerwetter ukkelit kuvassa pienenä juuri ennen pilviä,
 kun olimme matkalla vielä ylös.

Meilerhütte sijaitsee Saksan ja Itävallan rajalla. Tulipahan
tänäänkin käytyä Saksassa parin askeleen verran.

Tämän päivän reitti oli majapaikan emäntämme suosittelema. Hieno reitti, mutta aika vaativa pituudeltaan, korkeuseroltaan ja maastoltaan. Raskaassa nousussa ja varsinkin laskussa polulla olleet kivet pyörivät vaarallisesti jalan alla. Laskussa sauvat pelastivat monta kertaa persuksien pyllähtämisen Tirolin kivikovaan vuoristoon. Kyltit antoivat nousuajan ennusteeksi 4½ h. Meillä kului 3h ylöspäin ja 2h alastullessa.

Pilvien ylle kohoavat Saksan korkeimmat huiput 
Zugspitze sekä Alpspitze. 



2.9.2012

Aurinko palasi Tiroliin

 Ohhoh! Makuuhuoneen ikkunasta näkyy sinitaivasta.

Parin harmaan päivän jälkeen alppiseutu on esitellyt meille tänään parhaita puoliaan. Nämä on niitä päiviä, jotka saavat palaamaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen.

Satulan säätö ja menoksi

Mainion majapaikkamme Landhaus Gemsenblickin hintaan kuuluu pari tuliterää Cuben maastopyörää ja otimme ne tänään käyttöömme. Yllättävän hyvät pyörät ja näissä pyöri jopa kaikki renkaatkin päinvastoin kuin viime vuonna Meranossa, jossa lisävastusta kertyi jatkuvasti päällä makaavista jarruista. Sehän onkin Italiaa. 


 Matkalla Mittenwaldiin Leutaschtalin pyörätietä pitkin.
 Teki mieli nauraa raklatella.

Saksan rajalla ja tästä alkaa 100 korkeusmetriä  alamäkeä kohti Mittenwaldia.
 Piti hetken aikaa odotella rajavartijaa, jotta K sai passiinsa ensimmäisen Saksan leiman.

Mukava oli lasketella kohti Saksan rajaa, sillä matkaa joudutti myötätuuli ja alamäki. Paluumatkan ajatus tosin hieman arvelutti: Samat metrit pitäisi ajaa ylämäkeen... Ja edessähän se oli: viiden kilometrin loppunousu 200 korkeusmetriä Scharnitzista Leutaschiin ei ollut mitenkään helppo. Pyörä meinasi hyytyä, ei pyöräilijä. Vai miten päin se olikaan..?

 Mittenwald on kaunis pikkukaupunki.

Karwendelvuoret kohoavat Mittenwaldin kupeessa

Päivän ohjelmaan kuului siis reissu Saksan puolelle Mittenwaldin kauniiseen kylään. Olemme olleet siellä muutama vuosi sitten yhdistetyllä patikointi/Oktoberfest-reissulla, joten paikka on tuttu. Aurinko paistoi sinitaivaalta ja jatkoimme vielä eteenpäin Mittenwaldista kohti Krün-nimistä kylää. Mittenwaldin ja Krünin välissä on Buckelwiesen-niminen alue, joka on uskomattoman kaunis ja sieltä on aivan mainiot näkymät mm. Zugspitzelle. Antaapa kuvien puhua puolestaan. 




 Ylläolevat kuvat ovat Mittenwaldin ja Krünin välillä sijaitsevalta Buckelwieseniltä.
 Täällä pääsee sunnuntaikävelijäkin tällaisiin maisemiin.

Täällä ihmisillä on upeat puitteet ulkoilmaliikuntaan ja kuntoiluun ja porukkaa olikin liikkeellä kiitettävästi. Ei mikään ihme, kun katsoo maisemia.

 Vasemmalla Wettersteinvuoristo ja suoraan edessä itse Zugspitze!

Edessä Alpspitze ja sen vasemmalla puolella Saksan korkein vuori Zugspitze
Päivän pyöräreissun pituudeksi tuli vähän reilut 50km. Nousua ja laskua tuli kuitenkin sen verran, että kai tuon kevyeksi kuntoiluksi voi laskea. Ennusteen mukaan sää saattaa jatkua suunnilleen tällaisena, joten huomenna palaamme varsinaisen pääharrastuksen pariin patikointiin.

 Baijerissa on perin erikoinen laki,
 joka velvoittaa yli viisi tuntia osavaltion alueella viipyvän henkilön nauttimaan
 Weissbierin tai Radlerin. Radler on Spritellä laimennettua olutta, joka
on saanut nimensä siitä, että on pyöräilijöiden suosima raikas juoma.

Paikallisen VPK:n juhlat mukavissa puitteissa
 Baijerilainen paloposti

Lämpötilat notkahtivat eilen lähelle kymmentä astetta ja tänäänkin aamulla etenkin varjossa pyöräillessä oli jopa vähän raittiin puoleista.  Kuitenkin iltapäiväkahvilla majapaikkamme pihalla lämpömittari näytti jo +30 astetta. Toivottavasti jatkuu tällaisena.

Isar-joki matkalla Müncheniin

Iltapäivällä palasimme kotikyläämme Leutaschiin.

1.9.2012

Happea ja ympäristöoppia!

 
 Innsbruckiin lasketellaan meiltä päin 600m alamäkeen, 
joten Fiatimmekin selviää menomatkasta kunnialla.

Perjantain teemana oli autoilu Innsbruckiin ja hieman shoppailua. Nokialaisen navigaattori osasi opastaa erehtymättömästi valittuihin kohteisiin, joista ensimmäinen oli DEZ-ostoskeskus. Täpötäysi parkkipaikka ennusti, että muutkin olivat lähteneet kuluttamaan sadepäivää kävelemällä katon alla päämäärättömästi. Jotain pientä mukaan tarttui, mutta paras ostos oli seisallaan nautittu herkullinen hampurilainen.

Kaikille Innsbruckin kävijöille tuttuja näkymiä
Goldenes Dachl kuvan oikeassa reunassa

Näille vällyille voi istahtaa vaikka viileämmälläkin säällä.

Ajelimme sitten Innsbruckin vanhaan kaupunkiin. Tutut kujat ja kadut kuljettiin ristiin rastiin. Monta kertaa on tuossa kaupungissa käyty kuluttamassa juuri sadepäiviä, joita vaellusreissuilla tuppaa tulemaan. Sentään muutaman kerran olemme nähneet kaupungin ympäröivät upeat vuoretkin, jotka nyt taas piiloilivat pilvien takana.

Kylläpä kuva valehtelee: Näyttää ihan tasamaalta, vaikka
ylämäkeä pitäisi kuvata!

Lauantaina sai kroppa taas kaipaamaansa liikettä. Aamulla taivas pirautti vielä hieman vettä, mutta luotimme sääennusteeseen, joka lupasi loppupäiväksi sateetonta. Pilvet ovat silti jaksaneet olla alhaalla, eikä mistään voisi päätellä, että ympärillämme on yli kaksitonniset huiput.

Tämän päivän kävelylle lähdettiin suoraan kotipihasta ja auto sai lepopäivän. Kohteenamme oli Scharnitz pienen vuorinyppylän takana. Suunnistimme kylän raittia pohjoiseen kilometrin päähän Emmat-nimiseen Leutaschin osaan, josta alkoi nousu Hohe Sattelille. Talvisin kelkkailureittinä toimivaa hyvää metsätietä pitkin nousimme kevyet 400m ja olimmekin aika totaalisesti pilvessä 1500m:n korkeudessa. Reittivariaatioita olisi ollut esim. lähteä kohti Arnspitzeä (2198m) jyrkästi ylämäkeen, mutta se ei nyt huvittanut edes urheilumielessä. Sumu oli tehnyt polut liukkaaksi alempanakin ja 1800m:ssä sade oli tullut jo lumena.

Takana näkyvällä tasaisella polulla esitettiin 
"Sirkus Jaaskarit" pelleliukastelut. Iljanteinen savi oli petollista.

Häivähdys Sattelklammin jylhistä kallioista.
Korkeimman kohdan Hohe Sattelin jälkeen tie loppui ja muuttui Sattelstiegel-poluksi, joka laskeutui paikoin jyrkästi. Kulkusuunnassamme oikealla oli kartan perusteella pystysuora kallioseinämä, jonka uljas pahtaseinä  näkyi vain paikoin. Reitti olisi antanut upeat näkymät, jos näkyvyys olisi ollut parempi. Loppumatka Scharnitzin kylään oli tasamaan lompsimista. Päätimme hypätä junaan, jolla hurautimme Seefeldiin 10 km:n matkan.

 Parvekekukat Scharnitzissa

Seefeldissä nautimme keittolounaan ja parit nakit. Sitten jaksoikin kävellä loppumatkan 6km kotikylään.Vaikka kuinka kesäkausi onkin meneillään, voi täällä vuoristossa 1100m:n korkeudessa olla aika rapsakan kylmiä päiviä. Tänään vaellettiin pitkät lahkeet ja pitkähihaiset paidat yllä, jota ei ole tapahtunut ties milloin!

Seefeld on tyylikäs alppikaupunki

Vaikka korkeuseroja tämänpäiväiselle reitille ei 600m enempää kertynytkään, tuli sentään matkaa talsituksi 25km. Uhkasakkojen pelossa sanotaan nyt näin, että on ollut happirikas ulkoiluilma!