30.12.2010

Hola Torremolinos!


Malagan jouluvaloja
. Harmi myöntää, mutta esim.
Turun jouluvalot on näihin verrattuna kuin yksinäinen kynttilä metsässä.

Ehkäpä ei kaikkein omaperäisin lomakohde, mutta kokea täytyy tämäkin. Tämän matkan raamit alkoivat hahmottua syksyllä, kun varsinainen talvimatka helmikuulle oli jo buukattu. Ajatus eli, että jospa jonkin pikku reissun voisi heittää vielä joululomallakin – ennen ”varsinaista” kaukoreissua . Jos vain kohtuullisilla kustannuksilla selvittäisiin. Vaihtoehtona oli jättää valmistelut onnekkaan äkkilähdön varaan tai sitten rustailla jotain omaa kuviota. Edullisia lentoja Hong Kongiin, Shanghaihin, Singaporeen, Miamiin ym. ei vain tahtonut sopivina päivinä olla. Haaveissa väikkyi - ei välttämättä rantaloma vaan vähälumiset, valoisat kesäkelin lenkkeily- ja kävelymaastot. Aika vahvana vaihtoehtona oli jopa pitkästä aikaa Kanarian saaret. Siellähän sitä olisi Maspalomasin hiekkarantaa hienoa mittailla.
Sattuipa sitten K:n työfoorumilla olemaan ilmoitus loma-asunnosta Torremolinoksessa. Siitä saatiin runsaasti tietoa aiemmilta asukkailta ja päädyttiin kokeilemaan tämän tyyppistäkin lomailua.
Kuva talomme pääsisäänkäynniltä. Uima-allas jää oikealle - sinne ei sentään ollut asiaa.
Loma-asuntomme, kaksio Residencia Doña Carlota -yhtiössä sijaitsee lähellä Torremolinoksen Carihuela-rantaa hyvinhoidetussa ja siistissä miljöössä. Alun perin yhtiön osakkaista on ollut suuri osa suomalaisia ja edelleenkin näkyy postilaatikoissa olevan paljon suomalaisia sukunimiä.

Torremolinoksen kaduilla on rauhallista joulun aikaan.
Mutta Torrenkaan jouluvaloissa ei ole säästelty.
Torren kävely- ja ostoskatu San Miguel.
Rannalla on aurinkovarjot ja -pedit ja on siellä joku maannutkin reissun aikana.
Aurinkorannikolla riittää hienoa rantabulevardia käveltäväksi varmasti riittävän monta kilometriä reippaammillekin jaloille
Asuntomme on kaksio, jossa on kaikki mahdollinen, mitä asumiseen tarvitsee. Ruuanlaitto ja pyykinpesu onnistuu ja löytyypä täältä suomalainen tv-kanavakin. Joulupyhien aikaan tuli katsottua muutamat suomalaiset elokuvat ja jokapäiväiset uutiset pitävät meidätkin ajan tasalla. Nettiyhteys vain tuntuu täällä olevan vähän erikoisherkkua. Ilmainen Wi-Fi –yhteys löytyy vain harvasta baarista. Löysimme kuitenkin Carihuelan rannasta Caribbean-nimisen baarin, joka mainosti yhteyttä ja sen ansiosta tämänkin saamme viimein verkkoon.
Ensimmäisinä päivinä sää oli epävakainen ja saimme sadetta ukkoskuurojen kera. Onneksi olimme varautuneet sopivalla vaatetuksella ja juoksulenkki pikkusateessa (Kesäkelissä!) oli kerrassaan mukavaa. Sää poutaantui ja pääsimme vähän vaeltamisenkin makuun.
Nousimme Torremolinoksen takaa vuorille ja suunnistimme Pentti Korpelan vaellusoppaan mukaan ylämäkeen suuntana Aljaure de Torre. Tämä reitti oli ainoa Korpelan oppaassa, joka lähti suoraan Torremolinoksesta ja meillä oli hiukan pulmia löytää polun alkua. Aikamme rinteessä haakuroituamme huomasimme olevamme oikealla reitillä ja kävelimme kohti kohdetta. Sattui olemaan vimmatun tuulinen päivä. Kylmä viima meinasi viedä repun selästä ja takin päältä. Polku oli paikoin aika syöpynyt ja vaikeasti kuljettava. Piikkiset pensaat raapivat ja ilman pitkälahkeisia ja –hihaisia vaatteita olisi ollut mahdoton edetä. Maisemat olivat kuitenkin paikoin upeita. Näkymät Malagan ja Benalmademan suuntaan olivat hienot.
Näkymä alkunousun jälkeen Torren ja Malagan suuntaan
Alhaure de Torren kylä. Mutta sitten tuli tuuli,
joka riisti loputkin hiukset päästä ja palattiin takaisin.
Joskus kivikin on ystävä
Täällä maisemat on karumpia kuin Alpeilla
Merkillisiä kasveja
Tapaninajelulla käytiin Malagassa. Junalla matka sujui puolessa tunnissa. Olipa kaupunkiin näkynyt tulevan joku muukin. Kävelykadut olivat mustanaan ihmisiä ja iloinen joulutunnelma välittyi lauluryhmien kuljeskellessa ja hoilatessa riemukkaita joululauluja. Harras joulu taitaa olla luterilainen keksintö. Kiipesimme Gibralfaron linnoitukselle, josta avautui upeat näköalat joka suuntaan. Sää oli todella lämmin.
Tapaninpäivän alkua Malagan kävelyalueella. Oli muuten porukkaa.
Näkymä Malagan kaupunkiin Gibralfaron linnoitukselta
Plaza de Toros Malagassa.
Malagan kaupunkia
Malagan katedraali kaupungin vanhassa kaupungissa on niin iso,
että kuvaan ei mahdu kuin pala etuovea

Malagan bodegat olivat täynnä väkeä jo tapaninpäivän aamupäivästä alkaen. Ihmisillä oli mukanaan kitaroita ja lauleskelivat keskenään. Outoa porukkaa.
Mahtava kokemus oli käydä lounaalla yhdessä Malagan vanhan kaupungin lukuisista todella viihtyisistä bodegoista. Porukkaa oli ihan simona ja paljon väkeä notkui tiskin tuntumassa odottamassa vapautuvia pöytiä. Ja se meteli oli lähes korvia huumaava! Mekin saimme kammettua itsemme johonkin kahden hengen pöytään ja laskin, että viereiseen pöytään oli ahtautunut 15 paikallisen näköistä naisihmistä. Olihan rouvilla asiaa toisilleen! Se oli kuin jostakin espanjalaisesta komediasta, mutta oli elävää elämää. Kaikki puhuivat toistensa päälle vähän kovemmalla äänellä kuin naapuri. Oli siinä meillä seurattavaa ja varmaan osa ruuasta valui suusta takaisin lautaselle suun ollessa auki ihmetyksestä. Keskiverto suomalainen ei tuota vuodessa niin paljon sanoja kuin nämä rouvat noin tunnissa. Ja koska ruokakin oli erinomaista niin poistuimme ruokailtuamme takaisin kadulle yhtä nähtyä ihmettä rikkaampina

Mijas on pieni kylä, jossa pistäydyimme

Pienet kujaset olivat talvellakin kauniita

Valitettavasti fontti tuppaa vaihtelemaan. Off-line tilassa tuotettu teksti ei tottele ja näkyy tulevan mitä sattuu. Äläkeepä tykäkkö kyttyrää.