Tätä näkymää kelpasi katsella aurinkotuolista puutarhassamme
Päivämme on kulunut tankkauksen merkeissä. Ja hei! Etuliitteenä ei ole olut-! On ollut sen verran toimeliaita päiviä, ettei ole kunnolla ehtinyt edes kaupassa käydä. Ruokakaapitkin on syöty tyhjäksi. Akkujen lataaminen tuleviin kuntoiluhinkin on tärkeää. Ei auta vetää ihan hurmiossa, vaikka joka päivälle olisikin kivoja kohteita käveltävänä tai pyöräiltävänä.
Ruuanlaitto täällä tarjolla olevista aineksista on vaikeaa, sillä valikoiman runsauden pula saa haluamaan vaikka mitä. Enimmäkseen olemme kuitenkin käyttäneet puolivalmisteita , joista tehdään sapuskaa useammalle päivälle, sillä keittiössä ei ehdi joka päivä uusia annoksia kyhäilemään. Pussikeitot maistuvat termoksesta kun ollaan patikassa ja ruokaisampia keittoja, pasta-, jauheliha-, broileri-, makkarasysteemejä tehdään kämpillä.
Tämä oli kuulkaas hyvää!
Tänään valmistettiin aamiaiseksi mannapuuroa ja lounaaseen keitettiin lisäkkeeksi perunat. Molemmat ainekset jättivät seinäjokiset meille perinnöksi lähtiessään eilen kotiin. Perunoista jäi vielä komea satsi tulevaan kotitekoiseen gröstliin (pyttipannuun). Kotimme nurkalla on majapaikkamme Gasserin nimeä kantava lihakauppa ja lihansavustamo. Sieltä ostimme valmiiksi pestomarinoidut broilerin rintafileet. Kaupasta löysin viimeinkin Italiasta tutuksi tulleet valmiit salaattisekoitukset. Niissä on pestynä ja revittyinä erilaisia salaattilajeja ja yrttejä. Ostimme sekoitusta ja rucolaa pussilliset. Ei muuta kuin kulhoon ja oliiviöljyä sekä viinietikkaa ja suolaa! Nam!
Eilistä helle-ennätystä seurasi yöllä puuskainen tuuli, joka on jatkunut tänään koko päivän. Kun kuuden maissa tulimme saunasta tulikin jo vettä muutaman jyrähdyksen kera.
Saunamakkarat
Puuskaiseen tuuleen liittyy eräs karmea episodi viime viikolta. Olemme pitäneet keittiön ikkunaa auki sillä lämmintä on sisälläkin, lisäksi tuolloin valmistui muutama bratwursti uunin grillivastuksien alla ja tuli hieman käryä. Koska jo tulopäivänä näimme emäntämme meille huoneita esitellessä työntävän suuren lasipurkin ikkunan väliin, jotta veto ei olisi painanut sitä kiinni, teimme itsekin samalla tavalla. Purkki oli ollut ikkunan välissä jo viikon verran. Tällä kertaa - käryn vuoksi - työnsin purkin vähän pitemmälle ikkunan väliin, jotta se olisi enemmän auki. Ei mennyt kuin muutama sekunti ja veto tempaisi ikkunan ensin auki ja sitten kiinni, jolloin lasipurkki tippui 6m alempana olevalle autotallin pihalle. Ne sekunnin sadasosat kestivät kauan, jolloin kuulostelimme kun purkki hajoaa. Tai vielä kauheampaa: ettei vain kukaan olisi silloin juuri alla! Räsähdystä ei kuulunut ja kun varovasti kurkistin katastrofin jälkeä, näin vain ehyen purkin asfaltilla lähellä isännän autoa ja korkkinen kansi oli vieressä. Kyllä oli tuuria!
Huomenna on tarkoitus (jos sää on ennusteen mukainen) vaeltaa Gerloswandin kautta Kolmhausille ja Brandbergiin. Aamulla bussi lähtee 7.30 ja perästä kuuluu onnistuiko vai tuliko toinen lepopäivä.
Lähes sydänpysähdyksen aiheuttanut purkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti