27.2.2014

Aloha Hawaii

How are you doing guys today? Tähän kysymykseen ei tarvitse enää huomenna vastata kuin korkeintaan lentokentällä aamulla. Lähes 3 viikon lomamme Havaijilla on ohitse ja edessä on reilun vuorokauden mittainen kotimatka. Pakkaustouhut ovat kuumimmillaan, mutta huitaisemme tässä vielä viimeiset kiireiset lopputerveiset.

 Lomamme on ohitse ja arki kutsuu.
 Mielestämme onnistuimme rentoutumaan hyvin.

Olimme valmistautuneet tähän matkaan ehkä paremmin kuin mihinkään aiempaan. Täällä käyneiden kavereidemme ja oman aktiivisuutemme vuoksi meillä oli aika hyvät tiedot mihin olimme tulossa. Havaiji yllätti meidät silti. Saaret rysäyttivät kertaheitolla käymiemme talvilomakohteidemme ykköseksi. Vastaavia matkailukokemuksia olemme saaneet vain kesäisin Alpeilta. Ennen matkaa lupasimme verrata puitteita suomalaisten eläkeläisten talvehtimispaikasta Kanarialla ja kanadalaisten ja jenkkieläkeläisten talvipaikasta täällä Havaijilla. 5-0 Havaijille eikä tämä tarkoita sitä tv-sarjaa eikä sitäkään, etteikö Kanarialla olisi ihan hienoa.

 Välillä pohdimme miten Honolulussa pitäisi pukeutua tai
 mitähän kantaa mukanaan, että joku ihmettelisi? Rento mesta!

Täällä on turkoosia vettä, valkohiekkaisia rantoja, upeita vihreitä vuoria ja rehevää sademetsää. Mahtava luonto. Honolulun suurkaupunki ja hienot uimarannat sen ydinkeskustassa ovat olleet meille mainio kokemus. Täällä on todella siistiä eikä kaduilla tarvitse kävellä tai uimarannoilla maata ihmisten heittämien tupakantumppien seassa kuten Suomessa.

Aston Waikiki Circle oli ensimmäinen hotellimme Honolulussa
 ja sen toiseksi ylimmästä kerroksesta oli mukavat maisemat!

Mikä on hintataso Havaijilla? Korkean hintatason Suomessa elämään joutuvalle ihmiselle ei missään muualla ole varmaan hätkähdyttävän kallista. Eihän juuri missään esim. ulkona syöminen ja juominen ole niin kallista kuin Suomessa. Ei ainakaan paikoissa, joissa me olemme matkustaneet ja tuo sama pätee tänne Havaijille. Lopullisessa laskussa tuleva vero ja täällä pakollinen tippi nostavat listahintoja hiukan. Jonkin verran olemme täällä shopanneet vaatteita eivätkä nekään ole kalliimpia kuin Suomessa. Jos tulet tänne ja lasket matkakassasi suunnilleen Suomen hintatason mukaan, niin mielestämme et ainakaan joudu pettymään. On täällä sitten pilvin pimein liikkeitä ja ravintoloita, joissa voit polttaa taaloja kuin nuotiossa, mutta käsittelimme aihetta nyt taviksen näkökulmasta. Hotellit sen sijaan ovat kohtuullisen arvokkaita ainakin näin kuumimpana matkustusaikana.

 Oli upeaa nähdä ryhävalaita ja etenkin niiden hyppyjä!

Haleakala oli myös unohtumaton kokemus

Eli, game is over. Aloha ja Mahalo. Näkemiin ja kiitos. Pölyn laskeuduttua (visalaskun saavuttua) tutkimme onko mahdollisuutta matkustaa mihinkään ennen kuin parin kuukauden päästä Valenciaan ja Alicanteen.

 Viimeiseksi K kävi kertomassa Duke Kahanamokulle, että ensi talven lomakohdetta päätettäessä ensimmäiseksi Skyscanneriin syötetään Helsinki-Honolulu-Helsinki.

Niin yksi asia meinasi vielä unohtua:

One more time. Hang Loose guys!




26.2.2014

Koko Head Crater Trail


 Hi guys! Welcome on top of the Koko Crater Trail.

Tiistaina suoritimme Koko Head Crater Trailin eli nousimme Koko Head-nimisen tulivuoren kraatterin huipulle tai reunalle, joka on noin 400 metrin korkeudessa. Oli sen verran erikoinen reitti upeine maisemineen, että se ansaitsee oman pienen bloggauksensa. Olimme autoreissulla taas ja meinasimme jättää jo Koko Head Craterin väliin, mutta onneksi emme niin tehneet. Amerikkalaiset tuntuvat kutsuvan jo autosta kauppaan kävelemistä "hike" tai "trail" ja tämäkin reitti oli lyhyt, mutta nyt kyllä lomailun veltostuttamat jalkamme saivat lyhyen ja rankahkon treenin.

 1048 porrasta ylipitkin ja korkein askelvälein saivat lomalaiset puuskuttamaan. 
Yli 30 asteen helle ja niskaan porottanut aurinko tosin helpotti hommaa. 
Reitti on vanha rautatien pohja, jonka tarkoitusta emme tiedä. Olemme joskus 
Alpeilla valittaneet turhista mutkista reitillä, mutta nyt ei sitä tarvinnut tehdä.

 Vastaantulijat sanoivat noustessamme, että kannattaa jaksaa huipulle saakka!

Hanauma Bay, joka tuntuu jäävän meiltä käymättä tällä reissulla.

Rannikkoa toiseen suuntaan ja etäisimpänä Makapuu Point,
 jossa myös "patikoimme" amerikkalaisittain.

Oahun vuoristoa

Huipulta näkyi hienosti eri asuinalueita

Alasmenoon kului enemmän aikaa kuin nousuun,
 kun piti varoa liukastumista hiekkaisilla ja kovilla askelmilla.

Matkalla on yksi ehkä noin 20 metrin pätkä, jossa vaaditaan vähän Alpeilta tuttua 
"trittsicherheitia" eli askeleen vakautta. Ei noiden ratapölkkyjen välistä varmaan
 mahdu putoamaan, mutta ei niiden päälle ole kiva jalat harallaan kaatuakaan.

Koko reissuun meni aikaa noin kaksi tuntia, joista yli tunnin ihailimme Oahun maisemia huipulta. Aivan mahtavat näköalat ja näimme jälleen paljon ryhävalaita! Hang Loose guys!





25.2.2014

On the road again!

 Sunnuntaina oli kuljettajamme lakisääteinen vapaapäivä. 
"Söör" rentoutui puolen tunnin mittaisella avantouinnilla Ala Moanan rannassa.

 Aamureippailun jälkeen lounas japanilaisella ruokatorilla 
Ala Moanan ostoskeskuksessa. Ruokapaikan valintaan 
ei muuten vaikuttanut lainkaan,  että tuopillinen Budweiseria 
maksoi 1 dollarin! Kiitos taaskin Liedon Senseimme vinkistä!

 Life is like a box of chocolates. 
You never know what you're gonna get.
 - Forrest Gump - 

Toisen Honolulun jaksomme hotelli on Aqua Aloha Surf Hotel, joka sijaitsee myös Waikikilla, mutta ei ihan rannassa. Tämä on perushotelli mukavan kokoisella huoneella 15. kerroksessa ja tiesimme saavamme ihan basicia, kun varasimme tämän syksyllä. Nauroimme, että olemme tulleet hotellille kalliiksi asiakkaiksi ja vaihdetusta nettiyhteydestä kerroimme jo aiemmin.

Maanantaina palasimme taas autoilemaan näihin maisemiin.
 Welcome to North Shore guys!

 Pohjoisen Oahun reissulla näimme upeita vuoria
 
K heräsi yöllä ihmettelemään, miksi helikopteri pörrää koko ajan juuri meidän hotellimme yläpuolella? Tarkempi tutkimus osoitti, että kyseessä ei ollut helikopteri vaan huoneemme ilmastointilaite. No, olemme tottuneet siihen, että ilmastointilaitteet tuntuvat äänekkäiltä etenkin yöllä. Parisataa grammaa silikonia eli uimiseen tarkoitettua korvakittiä molempiin korviin alentaa merkittävästi kuulotasoa ja takaa rauhalliset unet. Sunnuntaiaamuna kuitenkin ilmastointi lakkasi kokonaan ja taas respaan. Nyt meille on vaihdettu huoneeseemme nettikaapelit, modeemi ja koko ilmastointisysteemi. Oikeastaan tuo keittonurkkauksen ovikin vähän repsottaa ja jääkaappi voisi olla eri värinen.Verhot voisivat olla valkoiset ja kokolattiamaton voisi vaihtaa parkettiin. Tämän huoneen seuraava asiakas on meille yhden rantabaarikierroksen velkaa.


Olisiko mukava autoillla näissä maisemissa? Eihän tuo Suomen helmikuuta voita,
 mutta toiseksi parhaana vaihtoehtona.

Banzai Pipelinellä on pohjoisen hurjimmat aallot. Tänään siellä ei ollut kuin pari surffaria.

 Waimea Beachilla sentään muutama bodysurffari uskaltautui veteen.
 Hurjat aallot.

Turtle Baylla olimme pettyneitä, kun emme nähneet merikilpikonnia.
Sunnuntain vapaapäivän jälkeen palasimme maanantaiaamuna sorvin ääreen. On the road again eli aamulla ennen kasia "Söör" starttasi automme ja suunta oli kohti Oahun saaren pohjoisosaa. Honolulu on lukemamme mukaan Amerikan ruuhkaisimpia kaupunkeja ja se on helppo uskoa. Ruuhkat ovat ihan mahdottomia etenkin kaupunkia ympäröivillä pääväylillä, joiden varsilla näkyy olevan tietöitä. Jotenkin se homma vaan toimii ja aamullakin olimme puolessa tunnissa ulkona kaupungista  hyvin vetävillä saaren eri osia yhdistävillä yhdysteillä. Kaverille annetaan tilaa ja peukalo/pikkusormi-Hang Loose merkit vilkkuvat kiitokseksi. Sormikankea K:kin on vertynyt viikossa ja Hang Loosea lähtee vaivatta eteen, taakse ja sivulle. Hang Loose guys!

 Mitä sitten tapahtuikaan? Kaverit tulivat rannalle. Paikalla oli vapaaehtoistyöntekijä, joka kertoi, että etummainen hemmo on Brutus, joka on 45-vuotias. Brutus painaa noin 90 kg ja ilmestyy paikallisista merikilppareista aktiivisimmin rannalle eli noin 60 % varmuudella päivittäin. Takana olevaa nuorempaa ja pienempää jantteria oppaat eivät ehtineet vielä tunnistaa, kun jatkoime matkaa.

Kilppareiden jälkeen ajoimme Haleiwan kaupunkiin.
 Jane kävi kokeilemassa uutta surffilautaansa.
 Aiomme tuoda sen Suomeen koneessa käsimatkatavaroissa.

Paluumatkalla Honoluluun ihailimme ananasplantaaseja ja Oahun vuoria. Pysähdyimme Dolen Visitors Centeriin syömään kohtuullisen makean jäätelön.

Saaren pohjoisreitti oli pituudeltaan reilu 130km, mutta noin 7 tuntia siihen taas tuhrautui. Hienoja maisemia ja kuvauksellisia paikkoja toisensa perään ja pysähtelimme vähän väliä maisemia ihastelemaan. Turkoosia vettä, valkohiekkaisia rantoja ja upeita vihreitä vuoria. Tätä on Mauin lisäksi myös Oahu! Honolulun ulkopuolella liikenne on verkkaista ja voit hyvin pysähtyä ihastelemaan maisemaa ja pysäköidä auton tien sivuun. Ihan kuin maaseudulla ajelisi ja niin tehtiinkin.

 Honolulun ruuhkaa.
 "Söör" oli sunnuntain vapaapäivänsä ansainnut.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Tantalus Roadin näköalapaikalle,
 josta aukeaa huimat maisemat Honoluluun. Diamond Head kaupungin taustalla.

Hip Hurraa! Tälle matkalle saimme myös toivomaamme seuraa! 
Eka Honolulun viikolta tuttu Barbara seuraa blogiamme ja pyysi kyytiä 
pohjoisen Oahun reissulle. Mehän erosimme "no hard feelings",
 joten suostuimme sillä ehdolla, että hän näyttää iloista  ilmettä 
ja matkustaa turvavöissä kuten muutkin.

23.2.2014

Do you really want such a small car, Sir?

Lomamme toisella Honolulun osalla emme asu enää
 Waikiki Beachin rannassa. Aqua Aloha Surf hotellista on matkaa rantaan 500m.
 Ei näissäkään aamukävelypuitteissa ole suurta valittamista.

Ensimmäistä kertaa tällä lomalla olemme saaneet kunnolla toimivan nettiyhteyden hotellihuoneeseemme. Eilen illalla paikallinen sähköputkimies koputti huoneemme ovea ja vaihtoi kaapelit ja modeemin ja sen jälkeen olemme olleet yhteydessä ulkomaailmaan. Kolmen viikon reissulla nettiyhteys on välttämätön nykyään ja tässä hotellissa se ei aiemmin toiminut lainkaan. Valitimme aina respan ohi mennessämme ja ilmeisesti he kyllästyivät meihin ja soittivat Honolulun jimcarreyn töihin.

 Perjantain ajoreissumme käynnistyi näistä maisemista.
Koko Crater.

Lauantaina autoilimme Oahun saaren etelärannikolla. Päivä oli välillä aurinkoinen ja välillä pilvinen, mutta maisemat olivat komeita. Mauilla meillä oli muutama pilvinen päivä, mutta samana aikana Oahulla on satanut kovasti, joten olemme olleet täältä pois hyvään aikaan. Täällä on ollut selvästi kuumempaa kuin etukäteen ajattelimme. Luulimme päivälämpötilojen olevan reilun 20 astetta, mutta siihen on tullut 10 astetta lisää. Emme valita.

Pysähdys- ja valokuvauspaikkoja on muutaman kilometrin välein


Uimaankin pääsee, jos kuski kuumenee liikaa vaikkapa tässä Sandy Beachilla

 Seitsemän tunnin reissuun mahtui autoilua, kävelyä ja auringonottoa hienoilla rannoilla. Oahun eteläreitti on saaren suosituin ja komeimmilla paikoilla oli väkeä ruuhkaksi saakka. Yksi suosituimmista kohteista on suojaisa Hanauma Bay-niminen lahti. Sinne oli jo aamulla yhdeksän (!) aikaan niin pitkä auto- ja turistijono, että ohitimme paikan tällä kertaa. Aiomme tehdä sinne ehkä ihan oman retkensä ja lähteä aiemmin.

Makapuu Pointilla löimme auton parkkiin ja kävelimme 45 min näköalapaikalle, josta oli tällaiset maisemat Oahun rannikolle. Mitä sanoisi Jorma Uotinen....EI PAHA!

Majakan lisäksi saimme bongata valaita! Niitä on Oahunkin rantavesissä. 
Saldo: kymmenkunta ryhävalasta ja neljä upeaa hyppyä! 
Luulimme jo valaiden menneen hyppylakkoon, kun emme pariin päivään nähneet niiden hyppivän.

Lensimme Honoluluun Mauilta torstaina. Lento kesti 25 minuuttia, joten hätäisesti ehti henkilökunta tarjota mehut ennen kuin nousun jälkeen aloitimme laskeutumisen. Otimme lentokentältä vuokra-auton ja bussimatkalla Dollar-autovuokraamoon saimme taas aihetta hymyyn. Hyperaktiivinen ja puhelias bussikuskimme oli kotoisin Filippiineiltä, mutta oli asunut 32 vuotta Havaijilla, koska piti tätä mukavana paikkana. Hän sijoitti meidät "First Classiin" ihan viereensä. Ja loi paheksuvan katseen K:iin, joka suomalaiskansalliseen tyyliin aikoi istahtaa yhtä penkkiä kauemmas. Onneksi K ymmärsi yskän ja siirtyi piikkipaikalle ja otti keskustelutyyliin etunojan. Joskus täytyy meidän venyä paikalliseen tapaan sopeutuessamme.

Oahun rantamaisemaa

Ajaessaan (puolet matkasta kasvot taakse matkustajiin päin) kaveri otti kaikki mukaan keskusteluun ja lähes esitteli ihmiset toisilleen. Bussissa oli kaksi muuta matkustajaa lisäksemme ja he olivat lentäneet Los Angelesista "in first class" ja majoittuvat "in a private residence". Danny de Viton näköinen kaveri kyseli kuultuaan kotimaamme, että "are you hockey fans, guys", mutta ilmoitimme ettemme oikeastaan ole. Ei haitannut, " have a good time, guys"!

  Puolentoista tunnin Makapuu Pointin kävelyn ja valaiden bongailun jälkeen rentouduimme kuvassa näkyvällä Makapuu Beachilla. Uimaan ei menty, koska siellä on niin vaaralliset rantatyrskyt, että rantaa suositellaan vain kokeneimmille bodysurffareille.

Näkymä Makapuulta Honoluluun päin. Hienoa rannikkoa ja Koko Head Crater hallitsevana. Meinasimme kävellä sen huipulle, mutta valitsimme väärän parkkipaikan. Kuultuamme, että joutuisimme kävelemään tasamaata puutarhassa palasimme autollemme ja jatkoimme matkaa.

 Täällä on oikeasti tuon väristä vettä ja tuollaisia rantoja.
 Vastaavaa olemme nähneet vain Barbadoksella.

 Hienoa Oahun maisemaa

Pakko laittaa yksityiset erityisterveiset Lietoon. Osuimme aivan sattumalta Tripadvisorin ykköspaikkaan Waimanolossa. Mainiot fish tacot! Maksoivatkin peräti 4 dollaria kappale.
 Lomakassa kiittää!

Autovuokraamossa hymyilimme myös, kun virkailija kysyi K:lta, että "Do you really want a small car, sir"? Olisi kuulemma ollut isompiakin vapaana, mutta otimme varaamaamme kokoluokkaa. Pienihän se on, vain seitsemän henkeä vetävä, mutta yritämme sillä tämän viikon pärjätä. Jäimme myös pohtimaan automme nähtyämme, että mikähän se isompi auto olisi ollut?

 Hang Loose guys! Pienessä "Söörin" kuljettamassa autossa olisi
 pari penkkiriviä tyhjänä kuskin ja kartturin takana. Kuudelle mukavalle hepulle olisi tilaa,
 jos Oahun maisemat kiinnostavat tulevina päivänä. Keep in touch!

 Lauantaiaamuna autoilimme Pearl Harboriin. 7.12.1941 Japani
 hyökkäsi tänne ja iskussa kuoli yli 2000 amerikkalaista merisotilasta.

Kevensimme tunnelmaa jatkamalla ostosparatiisiin nimeltä Waikele Premium Outlets

Olemme joskus aiemminkin blogissa ihastelleet japanilaisten valokuvausintoa ja poseerausta. Iltapäivällä ehdimme vielä Waikiki Beachille todistamaan tyttöporukan hauskanpitoa.