Auf Wiedersehen Zillertal!

 Näkemiin kaunis Mayrhofen!

Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta aamulla ei satanut vaan oli pilvipoutaa. Viimeisen Zillertal-päivämme ja sateen uhkan vuoksi olimme olleet hiukan odottavalla kannalla emmekä olleet suunnitelleet päivälle patikkareissua. Sateeton aamu sai meidät kuitenkin liikkeelle ja päätimme kiivetä Mayrhofenin kotivuorelle Ahornille.

 Aamupalalle Alpenroselle

Perjantaina Mayrhofenissa oli suosittu Strassenfest eli katujuhlat.

 Morsian oli hukannut sulhasensa ja etsi häntä kuvan kanssa.

Ei ollut varmaan helppo homma, sillä väkeä oli kadun täydeltä.

Poliisien ruokahuolto pelasi tällä tavalla katugrillistä

Olimme hiukan myöhään liikkeellä tavalliseen aikatauluumme nähden ja päätimme ottaa reissun täysin kuntoilusuorituksena, joten menimme niin kovaa kuin pääsimme. Vajaa kolme tuntia lähdön jälkeen seisoimme Ahornbahnin hississä matkalla takaisin kylään ja nousun aikana söimme vielä aamupalan Alpenrose-nimisellä kauniilla almilla. Kyllä, nyt käytimme ensimmäisen kerran kesän aikana hissiä, koska oli vähän kiire pakkaushommiin ja Ahornilta Mayrhofeniin lasku olisi tapahtunut ääreistylsää mutkittelevaa maantietä pitkin. 100m vasemmalle, 100m oikealle ja vain 10m alaspäin. Ei kestä jalat eikä etenkään K:n hermot. Nousua tuli 1400m ja tällä kertaa jätimme Edelhütten väliin pakkauspaineiden ja uhkaavan sateen vuoksi.

 Näitä maisemia jäämme taas kaipaamaan

Ja näitä

 Mayrhofenin keskustaa

 Tänä vuonna Mayrhofenissa vieraili myös

 ihania ystäviämme. Oli mukavaa!

Sunnuntaiaamuna junailimme itsemme Innsbruckiin ja tiistaina palaamme kotiin. Reilu kuukausi on taas vierähtänut ihmeellisen nopeasti. Paljon hienoja patikkareissuja on takana ja olemme saaneet nähdä huikeita maisemia jälleen kerran ihanilla Alpeilla! Kuukauden aikana on taas vain vahvistunut tunne, että tämä on meille juuri sopiva tapaa viettää kesälomaamme, joten jossakin täällä pyörimme varmaan vuoden päästäkin, jos ei yllätyksiä tapahdu!

 Mayrhofenin maauimalan kattoterassi

Vanhat koiratkin oppivat uusia temppuja. Debytanttimme opetti

 meidät maauimalan käyttöön patikkareissujen päätteeksi!

Pustertal ja Zillertal olivat meille tuttuja kohteita, mutta viikkojen aikana emme tainneet tehdä yhtään täysin samaa reissua kuin aiemmin vaikka emme laakson laiskimpia laahustajia ehkä olekaan. Valinnanvaraa näissä laaksoissa siis riittää patikkareiteissä. Zillertalille kunniamaininta huikeasta livemusiikkitarjonnasta! Vastaavaan emme ole törmänneet missään.

 Sunnuntaina Innsbruckissa. K unohti lippiksen hotellille ja

 aurinko paistoi armottoman kuumasti.

Se on sitten tällä kertaa taas tässä. Mukavaa, jos olet jaksanut lukea blogiamme ja ehkä olet nähnyt jonkun kauniin kuvan Alpeilta? Seuraavan kerran työläisten arki katkeaa syyskuussa, kun pääsemme pitkästä aikaa toiseen lempimaahamme eli Saksaan ja Moselin viinilaaksoon!

 Näihin kuviin ja tunnelmiin...

 Ei sitte muuta ko moro!

Hintertux

 Nousu Sommerbergalmille oli mukavaa

Olemme olleet Zillertalissa pari kertaa aikaisemminkin emmekä ole patikoineet laakson päädyssä Hintertuxissa. Kerran ajelimme siellä autolla sadesäällä ja näkymä oli oikeastaan aika ankea. Hintertux on jo niin korkealla, että siellä on jäätikkö, jossa lasketellaan kesälläkin. Sääennusteista meille on syntynyt mielikuva, että vaikka muualla olisi hyvää säätä niin yli 3000 metrissä Tuxin jäätiköillä voi olla pilvistä ja sateista. Kulunut viikko on ilmojen puolesta ollut upea, joten torstaina päätimme lähteä patikoimaan Tuxiin. Kaipa sielläkin nyt sää olisi suosiollinen.

Näkymä Zillertaliin

 

Mukavaa maisemaa häiritsee hissilinja

  Varmaan kaikilla hissivuorilla on tuollainen vihreä tekojärvi.

 Emme tiedä onko niillä jotain käytännön merkitystä vai onko ne tehty vain silmän iloksi.

Otimme tietoisen riskin, sillä vihaamme patikointia laskettelurinteissä. Kartan tutkiminen näytti kuitenkin, että laskettelurinteet voisi osittain välttää. Auf geht's, sillä onhan siellä kuitenkin jäätiköt! Tosin nyt jälkeenpäin voi sanoa, että hienompia jäätiköitä näimme viime vuonna Virgentalissa ja Pitztalissa.

Kyllähän noiden maisemien pitäis kuitenkin ihimiselle kelevata?

 Tai näiden?

Mayrhofenista Hintertuxin päätepysäkille kestää bussilla vajaan tunnin. Bussi oli mennen tullen aivan tupaten täynnä laskettelijoita ja patikoitsijoita. Tämä kohde on se, missä suuri osa Zillertalin turisteista haluaa hyödyntää vajaa 60€ maksavan Active Cardinsa. Sillä pääsee hissiyhteyksillä yli kolmeen tonniin näköalapaikoille.

Siellä sitä lasketellaan

Päätepysäkiltä nousimme Sommerbergille mukavaa metsäreittiä pitkin.(Nousumetrejä 600m) Hissillä ensimmäisen pätkän nousevat eivät tiedä, kuinka hienon miljöön he menettävät. Vehreää metsää ja pikkuniittyjä sekä vesiputouksia löytyi tämän tunnin nousun aikana. Suoraan hissillä laskettelurinteeseen ei ole meidän käsityksemme patikoinnista.

Debytantista tuli viikossa kymmenen pisteen alppipatikoitsija!

Nousupolku vei hissiaseman viereen ja siellä hetken etsiskelimme suuntia. Ensimmäisenä kohteenamme oli Kaserer Schartl (2446m). Sinne paarusti paljon muutakin porukkaa. Teimme siis ihan paikallisen perusreissun erotuksena se, että hissiä ei käytetty. Frauenwandin jälkeen Tuxer Joch Haus oli jo kivenheiton päässä. Lounastimme siellä ja jatkoimme matkaamme Weitentaliin ja takaisin bussin päätepysäkille.

 Patikkapimut tuumailevat kartan kiemuroita

Weitental oli vaikuttavan kaunis vihreä laakso. Vuorien rinteiden poimutus toi mieleemme Havaijilla näkemämme tuliperäiset rinteet. Maastossa menevät oikopolut lievittivät meitä tiefoobikkoja ja loppumatka olikin polkua lähempänä Hintertuxia. Matkalla oli kauniita puroja ja upea vesiputous.

Paluumatkalla Weitentalissa

Paluumatkalla kuljettaja joutui hälyttämään paikalle toisen bussin, kun auton etu- ja takaikkunat olivat täynnä liian suuren ihmismäärän vuoksi litistyneitä väsyneiden alppiharrastajien naamoja. Taas yksi syy välttää suosittuja bussimatkan päässä olevia hissivuoria. Täytyy kuitenkin todeta, että hankkimamme Mayrhofen Mobility Ticket on hintansa haukkunut.

 

 Reitti käänsi meidät hiljalleen takaisin Hintertuxiin

 Kokonaisarvio Hintertuxin patikkareissusta? Ihan suhteellisen ok ja Weitental nostaa arvosanaa todella paljon. Ei mene kuitenkaan likikään tämän kesän top 5-patikoita, josta yhden teimme tänään lauantaina Schlegeisspeicher-nimisellä jäätikköjärvellä. Siitä lisää jatkossa!

Loppumatkalla bongasimme myös komean vesiputouksen.

Stilluptal ja Kasselerhütte

Postikortti Itävallasta lukijoillemme.

Keskiviikkona patikoimme Stilluptalissa, jonka perälle on Mayrhofenista noin 45min pituinen bussimatka. Tämä kohde ei sisälly ostamamme Mayrhofen Mobility Ticketin piiriin, vaan on yksityisten taksien aluetta. Päädyimme ottamaan bussikyydin Grüne Wand-nimiselle hüttelle, joka sijaitsee viimeisenä pysäkkinä laaksossa. Laaksoon liikennöi useampikin yrittäjä, mutta me päädyimme tähän ja ajoimme viimeiselle pysäkille saakka vaikka pois olisi voinut jäädä aiemminkin. Edestakainen kyyti päätepysäkille maksoi 12e/hlö.

Ennen nousua sai keventää vaatetusta ja ottaa vesihuikat

Valitsimme tällä kertaa kevyen puolipäiväpatikan, koska Mayrhofeniin saapui ystäviämme ja halusimme ehtiä takaisin kylään varhain iltapäivällä. Ilma oli aivan upea, näkyvyys hieno, joten patikastamme tuli mahtava!

Oli niin kaunis aamu ja hieno maisema, että Debytanttiakin tuppasi naurattamaan

 Vehreää maisemaa..

... ja vesiputouksia..

.. ja lunta, kalliota ja sinitaivasta.

 Joku voisi sanoa, että kaunista.

Debytantti on opetettu hyvin.

  "Hütte näkyy jo" kajahtaa komeasti: Kasselerhütte 2177m

Ensin nautimme hiukan omia eväitä.

Ja sen jälkeen siirryimme hütten terassille kahville ja struudelille.

 Aika kivaa terassitunnelmaa Stilluptalista!

Edestakainen pistäytyminen Kasselerhüttellä oli noin 11km pituinen korkeuseroa tuli vajaa 750m. Se on täydellinen puolipäiväpatikka hyvällä polulla ja kauniissa maisemissa. Laaksossa saa kyllä kulumaan koko päivänkin, kuten viime reissullamme koimme.  Tähän reissuun tuhrasimme vajaa neljä kallisarvoista lomatuntia.

Paluumatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Reittejä olisi mennyt 
eteenpäinkin, mutta niitä ei suositeltu lumitilanteen vuoksi.

Stilluptal on käymisen arvoinen paikka!

"Joko ne palaavat? Vikkelää porukkaa."

Tuliko luvattua liikaa?

 Olemme saaneet vahvistuksen ja debytantti lähdössä ensimmäiselle alppipatikalleen

Pidämme matkustamisesta ja on aina hienoa, kun pääsee lähtemään ulkomaille kotoista arkea karkuun. Kaksi maata ovat kuitenkin jostakin syystä kaikkein mieluisimpia matkakohteita meille ja ne ovat Saksa ja Itävalta. Ei sitä oikein pysty selittämään, jossakin vaan viihtyy vielä paremmin kuin jossakin muualla. On hienoa olla taas Itävallassa ja Zillertalissa!

 Sunnuntaina piti sataa, mutta oli ihan mukava ilma.

 Ohitimme kauniin Brandbergin kylän reissullamme.

Zillergrundin näkymä oli utuinen

Brandberg

Kohteemme Kolmhaus, jonne tuli nousua 1200m.

 Ihan reipas reissu ja hiukan pelkäsimme,

 että tapoimmeko debytantin innostuksen alkuunsa?

Emme ehkä kuitenkaan.

 Zillertal näkyi mukavasti udun takaa ja oli lämmin.

Lauantaina matkustimme Mayrhofenin kylään ja saimme mieluisan vahvistuksen patikkaporukkaamme, kun kaverimme liittyi seuraamme viikoksi. Muuten päivä sujui normaalin kaavan mukaan eli asetuimme taloksi majapaikkaamme ja kaupassa piti käydä. Täällä on harvinaista kyllä kaupat auki sunnuntaisinkin, mutta emmehän me ehtineet sunnuntaina kaupoille.

 Kolmhausilta patikoimme Steinerkogelhasille mukavaa maisemareittiä

Sunnuntaina oli nimittäin patikkapäivän vuoro. Valitsimme kohteeksi Kolmhaus-nimisen hütten, jonne patikoimme Brandbergin kylän kautta. Korkeuseroa matkalle tuli 1200m, mutta pituutta emme tällä kertaa mittailleet. Tarpeeksi sitä kuitenkin oli, sillä lähdimme aamulla yhdeksältä ja palasimme iltapäivällä neljän jälkeen. Sää oli odotettua parempi emmekä saaneet sadetta niskaamme koko päivän aikana.

 Steinerkogelhaus sijaitsee mukavalla paikalla Mayrhofenin yllä

Majapaikkamme on nimeltään Apartments Mair Mayrhofenin keskustassa. Asunnossamme on yli 90 neliötä ja siinä on piiiiiitkä parveke kahdella seinustalla ja yksi pienempi parveke vielä erikseen varmuuden vuoksi, jos sovut särkyy. K laski askelmitalla, että meillä on parveketta mukavalla näköalalla noin 25 metriä. Tarvittaessa voi patikoida parveketta edestakaisin, jos ei jaksa lähteä rinteeseen.

 Terassilla oli mukava nauttia kahvit ja Kaiserschmarrln

Kolmhaus näkyy notkelmassa kuvan keskellä.

 Debytantti kyseli, että kävimmekö tosiaan tuolla?

Talon emäntä kysyi huoneistoa esitellessään, että voisimmeko kastella parvekkeen kukat tarvittaessa? Vastasimme joo, mutta emme olleet vielä nähneet parvekkeita. Tässäkin talossa on parvekekukkia itävaltalaiseen tyyliin eli paljon.

 Lupasimmeko liikaa? 25m kasteltavia kukkaistutuksia.

Mikä kruunasi hienon sunnuntain? Futiksen mm-finaali ja maailmanmestaruus Saksaan! Katsoimme matsin Mayrhofenin public viewingissä, jossa oli pääosin saksalaisia ja tunnelma oli katossa.

Maanantaina pidimme vapaapäivän patikoinnista ja lounastimme

 Zimmereben-nimisellä hüttellä Mayrhofenin yläpuolella. Taas oli luvattu sadetta,

 mutta aurinko paistoi kuumasti.

Päätimme siis lähteä Mayrhofenin maauimalaan.

 K ei unohtanut Deutschland-teemaa.