Kokopäiväretki Kolmhausille

Lehmämaisemia matkalla Kolmhausille

Armeijamainen herätys kuudelta ja aamiainen plus muut toimet ja 7.30 bussiin kohti Gerloksen laaksoa. Tosin täällä ei juurikaan tarvi herätyskelloa, kun yötkin on niin kuumia, että aamuyön uni on katkonaista. Eli sama nousta aikaisin. Tosin Turusta poikkeavaa on, että ikkunoita voi pitää auki yöllä ilman, että herää meteliin. Ei kuulu mitään ennen aamun ensimmäisiä autoja. Toissa yönä heräsin tosin meluisaan ruotsalaisporukkaan, joka käveli asuntomme ohi joskus yhden aikaan yöllä. Se on merkillinen kieli, kun sitä ei voi näköjään puhua kohtuullisella äänellä. Ei kannata opetella, jos haluaa jutella salaisuuksia. Det är så jättekiva. No kuitenkin, ohessa taas kuvia reissusta.

Ihan aikuisten oikeesti täällä saa välillä punnertaa. Joku oli tehnyt metsään ylämäen.

Bussissa todettiin taas täkäläisten ystävällisyys. Olimme bussin ainoat matkustajat ja kuljettaja rekisteröi vaellusvarusteemme bussiin noustessamme. Kuski ohitti päätepysäkkimme ja ajoi auton keulan aivan kiinni patikkapolkumme alkuun, joka lähti aivan tien reunasta. Välimatkaa pysäkillämme ja reitin alkupisteellä oli parisataa metriä, mutta ylämäkeä tietty, mitäpäs muuta? Polun alussa hän pysähtyi ja osoitti sormellaan, että tuosta reittinne lähtee. Kiiteltiin vuolaasti,

vaikka tiedettiin reitti vanhastaan.

Kartanlukija ottaa uusia suuntia

Tunti ja 600m noustiin vanhaa tuttua reittiä, mutta sitten lähdetiin kiertämään Gerlosteinin vuorta ja sen jälkeen kohti naapurikyläämme Brandbergiä, josta taas kotikylään Mayrhofeniin. Aamulla klo 08.00 lähdettiin nousemaan ja kotipihassa oltiin iltapäivällä klo 15.00. Ja koko matka jalkaisin, vaikka Brandbergistä olisi päässyt bussillakin, jos olisi jaksanut odottaa tunnin.

Tämmöstä siellä on. Vuorilla.

Nousumetrejä tuli kartan mukaan 1300 ja laskumetrejä 1700, koska lähtöpisteemme oli korkeammalla kuin Mayrhofen. Olihan sitä siinä. Kuljettuja matkakilometrejä täällä on turha laskea, koska tasamaata on murto-osa. Tarkoitus oli kiertää Kolmhausille takakautta ja yllättää hütteisäntä perisuomalaiseen tapaan selustasta. Tosin tässä taktiikassa joutui nousemaan 400 metriä korkeammalle kuin suorassa reitissä, mutta yllätys se on kaiken A ja O. Lantalan puolelta saapuminen ei vain ole niin hohdokasta.

Kuntoilu patikoimalla ei oo hirviän hätäsen miehen tai naisen hommaa

Tässä kierretään Gerlossteinia matkalla Kolmhausille. Takakautta.

Gerlosstein. Tässä vasemmassa etukulmassa on sellaiset vuoreen hakatut kiipeilyaskelmat, joita voi kiivetä huipulle saakka. Ihmisiä kiipeili kuvattaessa, mutta he eivät näy varmaan kuvassa. Me oltiin varustauduttu patikoimaan niin jätettiin kiipeily väliin.

Taas kerran sai todeta uudestaan muka yllättyneenä kuinka tuolla ylhäällä vuorella mikään ei ole niin lähellä kuin näyttää. Hütte, jonne arvelet olevan 20min matka, onkin oikeasti puoli tuntia kauempana. Mutta ehkä siihen vielä oppii. Ainakin aiotaan ahkerasti harjoitella jatkossakin.

Kolmhaus kuvassa keskellä näkyvän polun päässä. Näkyy ihan pienenä, klikkaa isommaksi.
Hütteisäntä ilahtui suuresti tulostamme ja tuimme hänen elinkeinoaan pienellä summalla.
Virkistävää ja puhdasta vettä.


Loppusuoralla. Siis patikkamatkalla.
Söimme loput eväämme Brandbergin kirkon portilla hautausmaan vieressä.


Kotipihalla dokumentoitiin se aiemmin mainittu vaeltajan rusketus.
Seitsemän tuntia monoissa muhineet jalat saavat arvosanan : Ei nätti.