30.12.2014

Varsova by night...


 Otsikko ei muuten sovi meille periaatteessa ollenkaan, kun olemme hotellihuoneessa yleensä iltaisin viimeistään 22.00 ja valmiina yöpuulle. Onneksi näilläkin leveyksillä pimeä tulee sen verran aikaisin, että mekin pääsemme bongailemaan iltavalaistuksia. Eikä täällä todellakaan ole pihistelty joulukoristeluissa! Kilometreittäin runsaita valokoristeita näkyy eri puolilla kaupunkia.



 Ennen matkaa ajattelimme, että tämä reissu otetaan vähän rennommin ja käytetään julkisia paljon kävelemisen sijaan. No, arvaahan sen miten on käynyt: Noin 20 km per päivä on tullut käveltyä ja Varsovan kaupungin julkiset liikennevälineet eivät ole saaneet meiltä zlotyakaan. Jaa, no lentokentältä tulimme keskustaan junalla, joka maksoi meiltä yhteensä vajaa 9 zlotya eli parisen euroa. Jotenkin vaan on niin hauska tuntea todella olevansa tässä kaupungissa. Tuosta nyt näiden katujen ja puistojen yli, niin sitten ollaankin jo lähellä hotellia. Niin se vaan menee.

Varsova on Frederik Chopinin kaupunki

Maanantaina ajattelimme käväistä hotellin henkilökunnan suosituksesta Varsovan uudella futisstadionilla, jossa talviaikaan pääsee kuulemma luistelemaan, hiihtämään, mäkeä laskemaan ja ties mitä muuta kaikkea. Taisi olla IceBaarikin. Stadionille kävelimme kipakassa talvisäässä. Veiksel-joki ylitettiin huppu tiukasti kiinni ja tuli mieleen, että täkäläiset todella tietävät mitä talvi on.

 Kaukana keskellä näkyvälle stadionille kävelimme reilun tunnin pakkasessa
 todetaksemme, että se ei ollut meidän juttu.

Stadionin ympäri kierrettyämme löytyi viimein sisäänkäyntiporttikin, mutta 400 metrinen jono lipunmyyntiin aiheutti ehkä nopeimman kääntymisemme koskaan ja matkamme jatkui takaisin kohti Varsovan keskustaa joen toiselle puolelle. Onhan noita stadikoita nähty. Valitsimme urheilupyhätön sijasta talvisen Varsovan keskustan rauhalliset puistot.


 Onpa varsovalaisilla upeat koiranulkoilutusmaastot tai vaikkapa hölkkäilyyn sopivat polut! Kilometrikaupalla peräkkäisiä puistoja löytyy, joissa voi talvellakin aavistaa hienot kesäiset lehtipuiden varjot.Tultuamme stadionilta joen yli lähdimme oikomaan kohti Ujazdowin puistoa ja sieltä Lazienki-puistoon.



Tiistaiaamuna sitten kävimme härkää sarvista ja alistuimme jonottamaan hetkisen päästäksemme Kulttuuripalatsin näköalaterassille. Tuo Stalinin lahja Puolan kansalle hallitsee koko kaupungin näkymiä ja sen voi kuulemma nähdä maaseudultakin 30km:n päästä. Kerrotaan, että Isä Aurinkoinen halusi tämän pytingin lahjoittaa puolalaisille jo ennen toista maailmansotaa ja rakennusvakoilijoita lähetettiin New Yorkiin tutkimaan Empire State Buildingin salaisuuksia.

 Siinäpä sitä on lahjaa Puolan kansalle pitkäksi aikaa

30. kerroksesta oli kyllä mukavat maisemat

 Sota tuli väliin, mutta palatsin rakennustyöt saatiin alkuun 1952. Yli 5000 neuvostorakentajaa tuotiin paikalle ja rakennus saatiin valmiiksi kolmessa vuodessa. Rakennuksessa on peräti 3300 huonetta, mutta luojankiitos selvisimme pelkästään näköalaterassilla! Tuo neuvostorealisminen rakennushirvitys valtaa kaupungin pinta-alasta valtavan alueen. Terassilta oli tänään tiistaina hyvät näkymät ympäristöön. Hissijono ja muutenkin rakennuksen ilmapiiri oli kylläkin hieman ahdistava.

 Sitten palasimme takaisin maanpinnalle


Aika hieno taivas?
  
Aiemmin jo kerroimme, että päädyimme Varsovaan ikään kuin vahingossa. Arviomme Varsovasta: Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. Hieno vanha kaupunki ja neuvostohenkiset kokevat varmaan mukavia hetkiä muuallakin kaupungissa. Upeita puolalaisia ravintoloita ( ja kaikkia muitakin) on runsaasti ja hintataso on edullinen. Lomamme aikana julkaistiin joku uutinen, että Varsovassa yövyt hyvässä hotellissa halvemmalla kuin missään muualla.


Olemme naureskelleet näitä puolalaisia paikannimiä. Tämänkin bussin
 päätepysäkkiä voisi olla aika haastava lausua baarikierroksen jälkeen?

 Näihin maisemiin päättyy matkailuvuotemme 2014. Laskimme, että 11 viikkoa olemme saaneet viettää ulkomailla tänä vuonna. Frank Sinatran sanoin: "It was a very good year" Seuraavan kerran palaamme linjoille helmikuussa Honolulusta!

28.12.2014

Minne sitä menisi? Varsovaan!


 Terveiset Varsovasta! Päädyimme tänne viettämään joulun välipäiviä sekä vastaanottamaan uuden vuoden. Pitkät jouluvapaat saivat meidät noin kuukausi sitten pohtimaan, että voisi lähteä pitkästä aikaa jonnekin reissuun! Mieli olisi tehnyt jonnekin eteläisempään Eurooppaan, mutta olimme liikkeellä niin armottoman myöhään, että lentohinnat karsivat hyvin tehokkaasti ensimmäisenä mieleen juolahtaneet kohteet. Päädyimme lopulta siis Varsovaan, sillä tänne oli siedettävät lentohinnat ja hotellien hinta/laatusuhde taitaa täällä olla enemmän kuin kohdillaan.

Olimme lauantaina perillä sen verran myöhään, että emme
 juuri ehtineet Kulttuuripalatsia kauemmaksi

Ennen tänne tuloa päätimme tällä lomalla "suorittaa" vähän vähemmän kuin yleensä. Ainakin tänään sunnuntaina se on onnistunut. Hotellimme Warzaw Mercury Centralin aamiainen oli todella hyvä eikä mitään puuttunut. Rauhallisen aamun jälkeen teimme kolmen tunnin kävelylenkin kauniiseen Varsovan vanhaan kaupunkiin. Takaisin hotellihuoneeseen oli mukava palata kipakasta pakkassäästä.

"Ohhoh! Täällähän on pakkasta!
 Siis onko Varsovassa tällaista?"

Huh huh, ei sentään. Kasvaahan täällä palmujakin!

 Presidentin linna


Näkymiä Nowy Swiat-kadulta

Kuninkaanlinnnan aukiolla oli vielä joulutunnelmaa.
Pylvään päässä on kuningas Sigismund, joka oli 
Suomen Juhana-herttuan ja Katarina Jagellonican poika. 
Lähes maanmiehiämme, siis.

 Kaveri oli kävellyt meitä enemmän, kun piti lepuuttaa jalkoja

Täällä voi luistella mukavassa ympäristössä

Lomamme on siis lähtenyt mukavasti käyntiin. Tästä jatketaan kohti uutta vuotta!


Toisessa maailmansodassa Varsovan rakennuskannasta tuhottiin 85 - 90 %.
 Kaupunki on rakennettu uudelleen lähes kokonaan.

Kotimatkalla säikähdimme, että vihreät vapaaehtoiset Venäjältä ovat löytäneet tännekin, mutta kyseessä oli paraati Tuntemattoman Sotilaan haudalla.

Vähemmän kaunista Varsovaa.
 Kilometrikaupalla suoraa asfalttitietä.

 Hotellimme naapurissa on Zlote Terasy-niminen ostoskeskus,
jossa kauppa kävi sunnuntaina samaan tapaan kuin arkena.
 Täällä voisi kyllä hintojen puolesta katsella muuallekin kuin alimmalle hyllylle.

7.12.2014

Am Heiligen Berg Andechs

Pyhä Vuori oli aika sumuinen sunnuntaina
 
Olemme käyneet Münchenissä sen verran usein, että aina pitää yrittää keksiä jotain uusiakin vierailukohteita. Keskustan ostoskadut ovat aika äkkiä nähty. Tänään oli vuorossa monien suosittelema Andechsin luostari Herrschingin kaupungin läheisyydessä vajaan tunnin junamatkan päässä Münchenistä.

Andechsin luostarissa oli tarjolla hengen ravinnon lisäksi ruumiin nautintoja. Luostarin kuuluisa olutpanimo tarjoaa tuotteitaan perinteiseen malliin viihtyisässä Bräustuberlissa. Olemme käyneet Saksassa kymmeniä kertoja, mutta ensimmäistä kertaa nautimme tänään perinteisen saksalaisen Schweinshaxen, eli sianpotkan. Vanha kansa tietää, että luun vieressä liha on makeinta ja hyvältähän tuo maistuikin. Siltikin taisi tulla kerralla valmiiksi tuo ruokalaji.



 Tänään tuli taas uusi luku hauskoihin tapaamisiin saksalaisissa ravintoloissa. Andechsissa pöytäämme osui würzburgilainen vanhempi pariskunta, joka otti todellakin asiakseen huolehtia kaukaisten suomalaisten viihtyvyydestä. Herra saattoi K:n tiskille tilaamaan oikeat ruoat ja juomat ja tuntui, että luulivat meidän olevan ensimmäistä kertaa ravintolassa elämässämme. K:n lähtiessä hakemaan juomatäydennystä, pappa kiirehti perään suosittelemaan ruokailun jälkeen parhaiten sopivan "kevyen" vehnäoluen. Vehnis oli siis otettava, vaikka hellesbieriä oli ajatus ottaa.

 Täällä viihdyimme jotenkin paremmin kuin harmaalla pihamaalla...

 K päätti eläkepäivillä muuttaa munkiksi Baijeriin

Fitnessteller?

Kun sianpotkan lihaisammat osat tulivat syödyksi ja muutenkin alkoi jo maha olla täysi, piti luovuttaa ja jättää loput syömättä. No, eipä ihan! Rouva, joka oli ystävällisesti auttanut Janea potkan leikkelemisessä pitämällä luusta kiinni ettei lihaklöntti lennä lautaselta pois (!), kysyikin saako hän ottaa luun puhdistettavakseen. Mikäpä siinä. Makealta näytti luun jälttäminen, kun rouva kävi asiasta tehden toimeen. Ruokailun päätteeksi rouva pyyhki serveteillä pöytämme ja liki piti, ettei pyyhkinyt suutammekin. Kaikkiaan tapasimme ihanan ystävällisen vanhemman pariskunnan. Ihastusta tietenkin herätti se, että olimme käyneet myös Würzburgissa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa joulutunnelmaa

Reilut 4 kilometriä takaisin Herrschingin kylään

Ammersee on Saksan 6. suurin järvi. Biergartenissa olisi ollut tilaa.

Valitsimme kuitenkin sisätilat ja paikallista musiikkia

 Tämä loma alkaa olla tässä. 11. kerta Münchenissä ja einmal Bayern, immer Bayern vaikkakin turistina. Tulemme jatkossakin. Bis zum nächsten mal! Seuraavan kerran sulattelemme joulukinkkua ja vaihdamme vuotta Varsovassa.

Auf Wiedersehen München!


6.12.2014

Münchenin lauantai

Lauantai Münchenissä oli harmaa, mutta onneksi vain sään puolesta.
 Kuva on otettu Olympiapuistosta.

Perjantai-iltana pyörähdimme Augustiner am Platzl oluttuvassa ja totesimme taas kerran kuinka hiljainen suomalainenkin joutuu/pääsee täällä juttuun pöytäseurueensa kanssa. Oluttuvat näyttävät koko kaupungissa olevan täynnä viimeiseen paikkaan saakka eikä täällä kaksi ihmistä miehitä neljän hengen pöytää vaan pöytä pakataan täyteen. Pöytäämme sattuivat paikalliset Engelbert ja Birgit ja iltamme sujui hyvinkin rattoisasti eikä asiaa haitannut, että Engelbert oli K:n müncheniläinen kollega ja futismies. Meni "jonkin verran" aiottua pitempään ja lauantaiaamuna pitkä kävely oli paikallaan harmaassa Münchenissä...

Perjantai-iltana pistäydyimme myös Tollwood-festareilla,
jotka järjestetään kaksi kertaa vuodessa Wiesn'issä, Oktoberfest-alueella.

 Tollwood ei ollut meidän juttu ja kuvassa festareitten parasta antia

Am Platzl. Hofbräuhaus on Münchenin suosituimpia nähtävyyksiä, 
mutta emme oikein ymmärrä miksi. Siellä kannattaa käväistä, 
jos tulee kovasti ikävä japanilaisia tai jenkkejä.

Rathaus illalla

Lauantaina kävelimme ensin Münchenin Olympiapuistoon, josta jatkoimme metrolla Englischer Garteniin. Emme varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä täällä olevaa väkimäärää. Münchenin alueella asuu puolitoista miljoonaa ihmistä ja tuntuu, että he kaikki ovat aina samassa paikassa kuin me. 

Englischer Gartenissa oli kiva katsella koirien leikkiä

Itsenäisyyspäivän mitalisti

Palasimme keskustaan kävellen Englischer Gartenin läpi

Yksi Münchenin nähtävyyksistä on Isar-joen surffaajat

Milloin on mun vuoro..? Näitä hurjapäitä ei kylmä vesi pelota eikä
 veteen näköjään pyritä pituusjärjestyksessä?

 Iltapäivällä Marienplatzilla. Ihmetellä täytyy tätä väkimäärää:
sakkia on ruuhkaksi saakka joka paikassa.