21.7.2016

Radio Tirol vaikenee


 Onko pakko lähtee kottiin, jos ei taho?


Miten kuukausi voi kulua näin nopeasti? Onko missään oikein virallisesti tutkittu ja todistettu, että vuorokaudessa on yhtä paljon tunteja, viikossa yhtä paljon päiviä ja kuukaudessa yhtä paljon viikkoja kuin ennen vanhaan? Miksi tunnit, päivät ja viikot kuluvat niin nopeasti lomalla? Onko tässä joku huijaus meneillään?



 Nousu Weissmaurachjochlille oli ainakin meille haastava.
 Tuota kivikkoa ei ole ihan helppo kiivetä ylöspäin ja sitä on monta sataa metriä.
 Uskallamme sanoa, että ei ihan tavisreitti.


Tuostahan voisi päätellä, että lomamme on lopussa ja ikävä kyllä näin se on. Lauantaina palaamme kotiin ja taas yksi alppikesä on ohi. Täytyy sanoa, että ihan mahtava lomakuukausi on taas takana. Patikoitua on tullut sen verran, että 40 prosenttia varpaankynsistä tulee vaihtumaan lähiviikkojen aikana, mutta sitäkin on mukavampi seurata kuin Suomen pimenevää syksyä.

 Weissmaurachjoch

 Ötztal

Keskiviikkona patikoimme Rüsselsheimerhüttelle ja siitä edelleen ylöspäin Weissmaurachjochille. Matka ei sinällään ole pitkä, mutta reitti hütteltä jochille on musta eli vaikea eikä mielestämme sovi kaikille. Putoamisen vaaraa ei ole, mutta muuten tarjolla on kaikkea muuta harmia. Älä lähde, jos et ole kunnossa. Maisemat olivat kuitenkin mahtavat ja olimme tyytyväisiä, että puursimme puolitoista tuntia.

 Tarjolla oli vain mustaa eli vaikeaa reittiä.
 Musta reitti on täällä aikuisten oikeasti vaikea.

Täällä on monessa paikkaa tapana, että majapaikan isännät kerran viikossa kahvittavat/viinittävät vieraitaan. Meillä tämä ilta oli keskiviikkona ja tuli istuttua aika myöhään isäntäpariskunnan ja berliiniläisten vieraiden kanssa. Maailmaa tuli tarkasteltua suomalaisesta, itävaltalaisesta ja saksalaisesta näkökulmasta kohtuullisen tarkasti. Tuo oli meille normaalia myöhäisempi aikataulu ja torstaiaamu oli tavallista hitaampi.



Rüsselsheimer Hütte


 Alhaalla Plangeroosissa. Matkalla ohitimme kaksi ruotsalaista.
 Ei me niitäkään lasketa.11.
Päätimme kuitenkin mennä kotivuorellemme Hochzeigerille lounaalle jollekin almille. Ylhäällä huomasimme, että lempikanavamme Radio Tirol oli paikalla ja tarjosi tunnussanan tietäville ilmaisen edestakaisen hissimatkan vuorelle. Menimme jonoon ja lähes virkailijan huomaamatta kysyimme tunnussanan naapurilta ja saimme rannekkeet, joilla  pääsi ilmaiseksi ylös vuorelle. Tuosta tuli helpoin patikka koskaan, mutta se ehkä sopi hyvin tuohon päivään. Ei mekään niin hölmöjä olla, ettei hissiä käytetä, jos se on ilmainen.

 Pappa veisteli Zirbenistä eli männystä Edelweissin.
 Aivan huikea kädentaito.

Torstai oli Ruhetag

Kesä 2016 on sitten tässä. Arki on edessä. Ihan mahtavia kokemuksia on taas takana. Eihän nämä patikkalomat mitään rantalomia ole ja joskus rankassa nousussa saattaa päästä voimasanakin. Helpommallakin pääsisi. Mutta on se vaan mahtavaa tulla iltapäivällä asunnolle, potkaista vaelluskengät jalasta ja istua parvekkeelle aurinkoon. On tehnyt jotain. Sopii meille kuin nenä päähän ja tällä linjalla varmasti jatketaan.

 Radio Tirol tarjosi meille ilmaisen hissikyydin ja K pääsi tässä kuvassa Itävallan
 televisioon esitellessään Radio Tirolin hissiranneketta.

Kotimatka on siis edessä ja seuraava matka on vasta noin kolmen viikon päästä Lontooseen. Emme ole käyneet siellä aiemmin, mutta olemme ymmärtäneet, että siellä on jonkun verran tasaisempaa kuin täällä Alpeilla. Sitä odotellessa Radio Tirol vaikenee.

Kalbenalm ja taustalla Inntalin vuoret

Auf Wiedersehen ihana Itävalta

 Siinä vaiheessa, kun päätyy uutisiin on syytä palata kotiin.


19.7.2016

Ikävä takaisku Tirolissa

 Ludwigsburger Hütte

Viimeiselle lomaviikollemme on luvattu erinomaista kesäsäätä ja ainakin maanantain ja tiistain osalta ennustukset ovat käyneet toteen. Jopa ylhäällä vuorilla on ollut lämmin ja muutaman välipäivän jälkeen katkohousujen lahkeet ovat saaneet  jäädä kämpille. Tuntuu, että Tiroli haluaa jättää meille taas hienon muiston ja varmistaa, että palaamme tänne tulevinakin kesinä. Kuukauden lomalle mahtuu pääosin hienoja kokemuksia, mutta Tirolissa meitä kohtasi ikävä takaisku, josta on vaikea toipua ja se varjostaa rankasti loppulomaamme. Iloiset uutiset kuitenkin ensin.

 Pitztal

 Tällaisena päivänä heltyy taas antamaan pari sadepäivää anteeksi Tirolille

 Maanantain lounasannos Ludwigsburger Hüttellä harkinnassa


Kamera laulaa näissä maisemissa

Maanantaina kävimme Ludwigsburger Hüttellä, jossa emme olleet käyneet aiemmin. Kevyt noin 750 korkeusmetrin ja 10 km pituinen patikka oli ihan nautiskelua. Menimme rauhassa, hüttellä syötiin lounas ja sallimme itsellemme ennen paluuta tunnin ajan auringonottoa pihan aurinkotuoleissa. Ludwigsburger Hütte on käymisen arvoinen paikka.

Lounaan jälkeen reilu tunti elpymistä hütten aurinkotuoleilla.

 Tiistaina patikoimme jäätiköiden vieressä

Lomamme viimeinen viikko on siis kulumassa. Tiroliin on luvattu niin hyvää säätä, että olemme suunnitelleet käyttää patikkareittejä niin paljon kuin tunnit antavat myöten. Päiväreissut olemme yrittäneet pitää sen verran kohtuullisina, että tuo olisi mahdollista, mutta saa nähdä kuinka käy. Patikointi on välillä on hyvin raskasta ja toisena päivänä vain erittäin raskasta.

Braunschweiger Hütte on laakson päädyssä ihan pienen nousun takana

 Jägersteig on paikoin jyrkkä



Weigel Bank. 3 vuotta sitten ohitimme tässä kohtaa saksalaisen, joka huokasi raskaasti: " Ooohh Bank!". K ihmetteli, että onko tällä patikkapolulla tosiaan pankki? Ei ollut, mutta penkki oli.

Tiistaina kävimme Pitztaler Jöchlillä Braunschweiger Hütten kautta. Aamulla kahdeksan aikaan varjossa oli korkealla laakson päädyssä vielä vähän kylmä. 1000m jyrkkä nousu on kuitenkin mitä parhain tapa poistaa kylymyys ropasta ja viimiset unihiekat silimistä.

 Onkohan tuo musta papinasu kaikkein paras vuoripatikointiin?
 Hiki oli kaverilla ainakin ja K teki kunnioittavasti tilaa.

Hüttelle pääsee kahta kautta ja me valitsimme Jägersteigin. Toinen reitti kulkee aluksi tietä pitkin ja yhtyy Jägersteigiin sen pahimpien paikkojen jälkeen. Jägersteigilla vaaditaan monissa paikoissa askelvarmuutta ja kovasti korkeanpaikankammoiselle se voi olla vaikea. Ihan tavikset kuten mekin sitä kuitenkin kulkevat, mutta ei sieltä suoranaisesti pudota kannata, sillä seuraava pysäkki voi olla paljon alempana.

Braunschweiger Hütten terassilla

Braunschweiger Hütte on yksi vilkkaimpia missä olemme käyneet, sillä se sijaitsee lähellä Pitztaler Jöchliä eli solaa, josta pääsee Pitztalista Ötztaliin ja päinvastoin. Joimme hüttellä mennessä kakkukahvit ja palatessa ruokailimme. Pitztaler Jöchlillä olemme kolme vuotta sitten ottaneet valokuvan, josta on tehty taulu keittiömme seinälle. Kannattiko sinne siis nyt kiivetä? Olisi istunut kotikeittiössä, ottanut Saksasta tilatun vehnäoluen ja kokenut saman tunteen?

 Vähän kuin kotona keittiössä olisi istunut

 Tuosta kiviharjanteen päältä kohti Pitztaler Jöchliä. Oli taas hyvät vaelluskengät arvossaan.


Sitten niihin lomaame varjostaviin ikäviin uutisiin. Miksi mistään ei saa enää Tiroler Gröstleä (pyttipannua)? Olemme lähes apinan raivolla kiertäneet Pitztalin hüttejä ja almeja ja joka paikassa K lukee ensimmäiseksi seisaaltaan ruokalistan toivoen löytävänsä annoksen Tiroler Gröstl. Ei missään!

 Pitztaler Jöchl, juuri karvan verran alle 3000m. Kävimme kurkkaamassa
 Ötztalin puolelle ja päätimme pysyä Pitztalissa.
 Bussikorttimmekaan ei varmaan ole voimassa Ötztalissa

Mitä on tapahtunut? Miksi tuo lähes rasvaton superfood/terveyspommi on poistunut Pitztalin ruokalistoista? Tiroler Gröstl on voissa paistettuja perunoita ja speckiä(kinkkua), joiden päällä on pari paistettua vähäkolesterolista kananmunaa. Parhaissa paikoissa kananmunankeltuaisista oli tehty annokselle silmät ja kinkkusiivut olivat hymyilevän suun muotoiset. Veikkamme, että Tirolin Sydänliitolla on taatusti lusikkansa tässä sopassa.

 " Tiroler Gröstl takaisin ruokalistaan"

 Ennen Jöchliä reitti oli vähän kapea. Bergführer näyttää mallia.

Braunschweiger Hütte.

Kuitenkin ruokalistoihin on jäänyt kaikenlaista kananmuna-, kinkku- tai makkarahässäkkää, jotka ei varmasti täytä Marttaliiton ruokaympyrä- ja lautasmallia. Siis miksi juuri Tiroler Gröstl on joutunut paitsioon? Miksi ei joku Knödelhässäkkä tai etikkavihannessalaatti?

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!


17.7.2016

Tirolissa on taas kesä!

 Aurinko on palannut Tiroliin

Lauantaina oli vielä vähän siinä ja siinä, mutta pilvet olivat jo ylhäällä

Kotkat ovat laskeutuneet

Viime viikolla saimme nauttia muutaman päivän ajan Tirolin sateista, mutta viikonlopun aikana sää on parantunut. Helle ja aurinko eivät tulleet kuin katkaisijasta painamalla, mutta trendi on selvästi muuttunut. Lomamme viimeiseksi viikoksi luvataan ainakin tällä hetkellä mitä parhainta alppisäätä.



 Fuldaer Höhenwegillä on vähän vaijereitakin tyrkyllä

 Sunnuntaina Tiroli tarjosi jo parastaan

Kaverimme kävivät piristämässä meitä täällä parin päivän ajan ja se on aina tervetullut tuulahdus ulkomaailmasta. Olemme keskenämme kyllä vielä ihan sokeriväleissä kohta kuukauden patikkaloman jälkeen, mutta silti - uudet naamat ja uudet jutut piristävät. Kaverit jatkoivat lomaansa eteenpäin ja me jäimme koluamaan Pitztalin vuoria.


 Vuorijuoksijoita oli liikkeellä ja teimme ohittajille kunnioittavasti tilaa etiketin mukaisesti

Sunnuntaina patikoimme Fuldaer Höhenwegillä, joka sijaitsee aivan Pitztalin päädyssä. Tämä upea panoraamareitti kulkee Taschachhausille jäätikköjen viereen. Taschachhaus on tasan yhtä vaikea kirjoittaa monta kertaa samalla tavalla oikein kuin kolme vuotta sittenkin, joten käytämme siitä nyt nimeä Haus.

 Haus näkyy jo 

Näissä maisemissa nautimme...

..Käsespätzlen

Sateiden jälkeinen aurinkoinen sunnuntai oli saanut niin paikalliset kuin turistit liikkeelle Pitztalissa. Matkalla Hausille oli runsaasti patikoitsijoita ja ihmettelimme myös vuorijuoksijoita, jotka painoivat samalla reitillä lenkkareissaan. Se on kyllä vielä hullumpaa hommaa kuin patikointi tukevissa vaelluskengissä. Osuimmepa ohittamaan jumalanpalveluksenkin, joka pidettiin Höhenwegin varrella. Virsiä laulettiin ja tunnelma oli harras. Eipä siitä tapahtuman miljöö juuri parane. Osallistuimme tilaisuuteen siten, että emme kolistelleet vaellussauvoillamme tai niistäneet äänekkkäästi.


Patikkapoluilla on tärkeää kunnioittaa hyviä tapoja.  Itsestään selvää on tervehtiä vastaantulijaa, vuorten rauhaa kuuluu kunnioittaa eikä kiljahdella turhia. Vuoria ei roskata ja joka tavalla eletään siististi luontoa ja muita ihmisiä kunnioittaen. Jos jollakin tuntuu olevan ongelmia, pitää olla valmis tarjoamaan apua. Tällaiseen tilanteeseen törmäsimme itsekin Dolomiiteilla, kun joku nainen kahlasi polulta eksyneenä lumessa epävarman oloisena.


Patikkaetikettiin kuuluu myös antaa nopeammalle tilaa ja siitä saammekin aina leveimmät hymyt. Kaikenlaista on nähty. Mikä saa aikuisen miehen kiihdyttämään patikointiaan ja jättämään rouvansa jälkeen tai seurueen keskeyttämään taukonsa, jotta takaa tuleva ei pääse ohi patikkapolulla? Joskus joku ei väistä kapealla polulla ennen kuin pyytää päästämään ohi. Lähes aina homma toimii etiketin mukaan, mutta poikkeuksia mahtuu joukkoon. Emme ole lähteneet tuohon leikkiin mukaan, mutta on se ruotsalaisen ohittaminen jotenkin vaan niin mukavaa. Ja jos diskuteeraamista kuuluu takaa niin sitten pidetään tauot myöhemmin. Patikointi on rentouttava harrastus.


 Otetaan rennosti patikallakin!