Gerlossteinwand 2166m

 Sunnuntaina Gerlossteinwandin huipulla ei palellut

Sunnuntaina suoritimme todellisen hellepatikan. Täällä on edeltävän viikon ajan ollut todella kuuma ja kaikki huipentui sunnuntaina. Aamupäivällä ilma seisoi ja aurinko paistoi udun läpi. Ukkosta ja rankkasadetta oli ennustettu jo monen päivän ajan ja sunnuntaina iltapäivällä keli sitten muuttui.

 Tässä oli takana nousua noin 600m ja vielä 500m tuonne huipulle

Nousimme aamulla Ötschen-nimisestä paikasta Gerloksen tien varresta Gerlossteinwand-nimiselle huipulle (2166m) noin 1100 metriä. Olemme aiemminkin tehneet saman alkunousun, mutta suuren kiven huipulle emme olleet aiemmin kivunneet. Ystävällinen busskikuski jätti meidät aivan nousupolun alkuun vaikka sillä kohdalla ei ole edes bussipysäkkiä.

Utuinen Zillertal ja kaukana vielä utuisempi Inntal. Sää oli painostavan

 kuuma ja maallikkokin käsitti, että myöhemmin vielä jyrähtää.

 Nyt kävimme Gerlossteinwandin ristillä ja nousu oli aivan järisyttävän kuuma! Hellettä oli yli 30 astetta ja aurinko paistoi nousurinteeseen ja ilma seisoi ja väreili kuumuutta. Meillä on molemmilla 1,5 litran juomapullot repuissa ja juoma loppui auttamattomasti kesken vaikka tankkasimme myös maksullista mehua kaikissa matkan varrella olevilla almeilla. 1100 metrin nousu ja noin 1500m lasku kovassa helteessä vaati kyllä veronsa.

 

Zillertalia Hintertuxin suuntaan

 Kylä alhaalla on Zell am Ziller, josta lähtee Gerloksentie itään Zillertalista

 Viimeiset silmäykset huipulta itään

Gerlossteinilta palasimme takaisin Mayrhofeniin Zillertalin rinteellä kulkevaa maisemapolkua pitkin. Matkalla joimme mehuja Kotahornalmilla ja Karlamilla. Jotenkin muistimme ko. maisemareitin eloisampana ja hiukan hämmästelimme almien uneliasta tunnelmaa ja patikoitsijoiden vähäisyyttä reitillä. Ehkä muut olivat olleet järkevämpiä eivätkä lähteneet rinteeseen tuollaisena hellepäivänä.

Ensimmäinen mehupaikkamme Kotahornalm. Almia oli

 muutettu sitten viime näkemän, kun terassi oli poistettu.

Kauniita yksityiskohtia oli silti yhä jäljellä

Jatkoimme matkaamme ja seuraava kohteemme oli pieni ja sympaattinen Karlalm.

 Karlalm on ollut Janen suosikkialmi eka vierailustamme lähtien.

 Halkoon poltettua hinnastoa ei ihan vähäinen tuuli vie mennessään.

 Valikoima ei ole suuri, mutta varsin riittävä. Mehut löytyivät toiselta "sivulta".

Sunnuntai muutti säätilan luvatusti ja tämä viikko onkin ollut epävakaampi, mutta kuitenkin yhä lämmin. Maanantain ja tiistain lepäsimme ja keskiviikkona ja torstaina olemme palanneet rinteisiin. Ilma on ollut varmaan aika tavallista alppisäätä eli päivän ajalle mahtuu kuumaa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadekuuroja.

Noiden maisemien läpi patikoimme Steinerkogelhausin kautta Mayrhofeniin ja

 ensimmäiset sadepisarat saimme niskaamme 5 metriä ennen kotiovea!

Kokopäiväretki Kolmhausille

Lehmämaisemia matkalla Kolmhausille

Armeijamainen herätys kuudelta ja aamiainen plus muut toimet ja 7.30 bussiin kohti Gerloksen laaksoa. Tosin täällä ei juurikaan tarvi herätyskelloa, kun yötkin on niin kuumia, että aamuyön uni on katkonaista. Eli sama nousta aikaisin. Tosin Turusta poikkeavaa on, että ikkunoita voi pitää auki yöllä ilman, että herää meteliin. Ei kuulu mitään ennen aamun ensimmäisiä autoja. Toissa yönä heräsin tosin meluisaan ruotsalaisporukkaan, joka käveli asuntomme ohi joskus yhden aikaan yöllä. Se on merkillinen kieli, kun sitä ei voi näköjään puhua kohtuullisella äänellä. Ei kannata opetella, jos haluaa jutella salaisuuksia. Det är så jättekiva. No kuitenkin, ohessa taas kuvia reissusta.

Ihan aikuisten oikeesti täällä saa välillä punnertaa. Joku oli tehnyt metsään ylämäen.

Bussissa todettiin taas täkäläisten ystävällisyys. Olimme bussin ainoat matkustajat ja kuljettaja rekisteröi vaellusvarusteemme bussiin noustessamme. Kuski ohitti päätepysäkkimme ja ajoi auton keulan aivan kiinni patikkapolkumme alkuun, joka lähti aivan tien reunasta. Välimatkaa pysäkillämme ja reitin alkupisteellä oli parisataa metriä, mutta ylämäkeä tietty, mitäpäs muuta? Polun alussa hän pysähtyi ja osoitti sormellaan, että tuosta reittinne lähtee. Kiiteltiin vuolaasti,

vaikka tiedettiin reitti vanhastaan.

Kartanlukija ottaa uusia suuntia

Tunti ja 600m noustiin vanhaa tuttua reittiä, mutta sitten lähdetiin kiertämään Gerlosteinin vuorta ja sen jälkeen kohti naapurikyläämme Brandbergiä, josta taas kotikylään Mayrhofeniin. Aamulla klo 08.00 lähdettiin nousemaan ja kotipihassa oltiin iltapäivällä klo 15.00. Ja koko matka jalkaisin, vaikka Brandbergistä olisi päässyt bussillakin, jos olisi jaksanut odottaa tunnin.

Tämmöstä siellä on. Vuorilla.

Nousumetrejä tuli kartan mukaan 1300 ja laskumetrejä 1700, koska lähtöpisteemme oli korkeammalla kuin Mayrhofen. Olihan sitä siinä. Kuljettuja matkakilometrejä täällä on turha laskea, koska tasamaata on murto-osa. Tarkoitus oli kiertää Kolmhausille takakautta ja yllättää hütteisäntä perisuomalaiseen tapaan selustasta. Tosin tässä taktiikassa joutui nousemaan 400 metriä korkeammalle kuin suorassa reitissä, mutta yllätys se on kaiken A ja O. Lantalan puolelta saapuminen ei vain ole niin hohdokasta.

Kuntoilu patikoimalla ei oo hirviän hätäsen miehen tai naisen hommaa

Tässä kierretään Gerlossteinia matkalla Kolmhausille. Takakautta.

Gerlosstein. Tässä vasemmassa etukulmassa on sellaiset vuoreen hakatut kiipeilyaskelmat, joita voi kiivetä huipulle saakka. Ihmisiä kiipeili kuvattaessa, mutta he eivät näy varmaan kuvassa. Me oltiin varustauduttu patikoimaan niin jätettiin kiipeily väliin.

Taas kerran sai todeta uudestaan muka yllättyneenä kuinka tuolla ylhäällä vuorella mikään ei ole niin lähellä kuin näyttää. Hütte, jonne arvelet olevan 20min matka, onkin oikeasti puoli tuntia kauempana. Mutta ehkä siihen vielä oppii. Ainakin aiotaan ahkerasti harjoitella jatkossakin.

Kolmhaus kuvassa keskellä näkyvän polun päässä. Näkyy ihan pienenä, klikkaa isommaksi.
Hütteisäntä ilahtui suuresti tulostamme ja tuimme hänen elinkeinoaan pienellä summalla.
Virkistävää ja puhdasta vettä.


Loppusuoralla. Siis patikkamatkalla.
Söimme loput eväämme Brandbergin kirkon portilla hautausmaan vieressä.


Kotipihalla dokumentoitiin se aiemmin mainittu vaeltajan rusketus.
Seitsemän tuntia monoissa muhineet jalat saavat arvosanan : Ei nätti.

Ilmoja ja Almeja

Ei ole tarkoitus väittää, että täällä on upeat maisemat.
Vaan esitellä Mayrhofenin sijaintia.

Eilisen revityksen jälkeen tänään palattiin arkeen ja lähdettiin patikoimaan. Aamulla ilma oli jälleen upea ja lämmin. Kuinka kauan näitä voi kestää? Hypättiin bussiin 8.30 ja suunnattiin kohti Zellin kylää, josta bussi kääntyi itään Gerlostaliin eli toiseen laaksoon. Jäimme pois bussista noin 10km ajon jälkeen ja aloimme kivuta kohti Gerlosstein-nimistä vuorta. Nousua kesti noin tunnin ajan ja metrejä ehdimme nousta noin 600.

Tältä vuorelta lähti hyvä reitti kohti Zillertalin "pohjukkaa" ja kohti meidän kotikyläämme. Kartassa reitti on nimeltään "Panoramaweg" ja se kuvaa osuvasti maisemia. Olimme vastakkaisella puolella Zillertalia kuin eilen pyöräillessämme, joten taas sai katsella maisemia uudesta vinkkelistä. Eli vastapäiseltä vuorelta. Ja kyllähän niitä maisemia taas piisasi töllisteltäväksi. Kuvia napsittiin reippaasti, mutta vaihtelun vuoksi laitetaan niitä nyt tähän kitsaammin.

Oltiin sen verran aikaisessa, että henkilökunta ei ollut vielä ehtinyt kiivetä Almille 600 metriä. Se se on raskasta työtä!

Sen sijaan ohessa kaikki matkan varrella olleet Hüttet tai Almit eli vaeltajan keitaat. Ne on erinomaisia paikkoja. Useimmiten tosi mukavan näköisiä ja erittäin viihtyisiä paikkoja, joissa tarjotaan hyvää ruokaa ja janoisille juomaa. Lisäksi ne sijaitsee tietenkin aina paikassa, josta on sen kulman parhaat maisemat. Porukka on samanhenkistä ja tunnelma on välitön ja tuntemattomien kanssa vaihdetaan sana tai pari.

Kotahorn Alm.

Läheskään kaikki keitaat ei tietenkään sijaitse autotien päässä ja tavaratäydennykset toimitetaan sinne tavarahisseillä, joita vuorilla aina näkee siellä täällä. Tänään pysähdyimme Karl Almilla ja sen hissi näkyi jäävän parisataa metriä alemmas kuin itse Alm. Sieltä sitä kelpaa Zillertal Pils-koreja kannella janoisille asiakkaille ylämäkeen.

Karl Alm. Täällä joimme kahvit.

Steinerkogelhaus. Tämä muuten näkyy meidän parvekkeelle. Istuimme terassilla hetken ihan vaan tarkistaaksemme, että parvekkeellamme ei ole asiattomia.

Eli täällä ei tänään mitään uutta. Aurinkoa, lämpöä, upeita maisemia ja rentoa alppimeininkiä patikkareitillä. Jaa yksi juttu. Kaverit Pohojanmaalta yllätti meidät täysin ja pöllähti tänne. Hauskaa! Tosin blogi taisi menettää viikoksi aktiivisimman lukijansa.

Se pakollinen eväskuva tähän loppuun kuitenkin.