Myslimoottorilla ylös

Aamupalaan kuuluu mysliä, jugurttia, leipää, juustoa, leikkelettä, kurkkua, tomaattia, mehua ja kahvia. Sillä jaksaa muutaman tunnin kampeutua ylämäkeen. Tänä aamuna suunta vei Val Gardenan perimmäiseen kylään Selvaan eli saksalaisittain Wolkensteiniin. Bussilla tuo 8km sujahti sukkelaan ja pian olimmekin ylämäen juurella. Suuntana oli Dantercëpies ja Grödner Joch.

Nousu alkaa. Ylimääräiset vaatteet reppuun.

Tässä tulee käytettyä vuorotellen noita italian- ja saksankielisia paikannimiä. Kylteissä on täällä lisäksi vielä paikallisen murteen eli ladinin kielellä. Vaikeuksia kyllä välillä teettää, jos esim. vaellusreitin kyltissä on vain yhdellä kielellä kohteen nimi. Ja itse on ajatellut kohdettansa vain vaikkapa saksankielisellä nimellä. Tänäänkin Grödner Jochiin opastettiin välillä nimellä Jëuf de Frea. Siinä olisi jo voinut luulla eksyneensä väärälle polulle.

No, perille osasimme ja tunnissa olimme nousseet 1600 metristä 2298 metrin korkeuteen. Tulosuuntaamme eli länteen katsoessa näkyi koko Val Gardenan laakso. Vastapäätä idässä avautui uudet huiput ja uusi laakso Val Di Corvara.

Katse länteen Val Gardenaan. Selvan kylä lähimpänä.

Täyskäännös ja idässä näkyy uudet huiput.

Selvasta johtaa tuohon toiseen laaksoon kiemurainen serpentiinitie , jota pitkin autot ja moottoripyörät kurvailivat mäkeä ylös. Paljon oli ihmisiä ihmettelemässä kauniita näköaloja. Me saimme nousta mäkemme ilman ruuhkaa. Ketään muita vaeltajia ei ollut polullamme. Vain muutama pyöräilijä punnersi edellämme.

Koska ollaan jo valmiiksi vuoristossa, eivät lämpötilat varsinkaan aamulla ole erityisen korkealla. Tänä aamunakin, vaikka aurinko paistoi, lämpöä oli nousun alkaessa vain 8 astetta. Ylämäkeen tarpominen on kuitenkin hikistä puuhaa, joten shortseilla ja t-paidalla tarkenee, kun reppu lämmittää selkää. Kuitenkin mitä ylemmäksi noustaan, sitä viileämpää alkaa olla ja tuuli käy navakammin. Silloin tekee mieli vetää jo jotain hihallista päällensä. Keksin matkia Malesian mopoilijoita. Siellä näkyi paikallisilla olevan tapana pitää tuulitakkia päällään väärinpäin siten, että selkäpuoli on edessä ja kädet hihaan työnnettynä. Malesiassa hihat suojaavat ehkä sateelta ja itikoilta, mutta täällä ne lämmittävät käsivarsia ja jättävät hikisen selän vielä repun lämpöön, eikä tarvitse hiota takinkin selkämystä. Kätevää, eikö totta! Nousun päätteeksi useimmiten vaihdamme kuivan paidan ja vedämme fleecen ja takin päälle. Hanskatkin ovat usein tarpeelliset, kun kroppa alkaa jäähtyä.

Tässäkin on takki nurinperin päällä!

Korkeimmalta kohdalta kävimme edestakaisen vaelluksen Dolomiten Höhenwegia myöten. Polku kulki upeasti avonaisella harjanteella, josta avautui laaksoon hienot näkymät.

Vaeltaja Dolomiten höhenwegillä, joka vaatii vakaita jalkoja.
Autot serpentiinitiellä matkalla Grödner Jochille.

Kartan perusteella jo tiesimmekin, että joudumme tulemaan samaa tietä takaisin, sillä edessä oli Klettersteigit, eli tikapuut solan yli. Noille tikkaillekin päästäkseen piti kavuta monta sataa metriä lumista rotkoa pitkin ylös. Totesimme tilanteen ja palasimme takaisin Grödner Jochille. Sieltä tulimme toista polkua pitkin alas Selvaan. Tämän päivän kävelymme kesti 4½ tuntia.

Lomalla syödään aina ulkona.

Tekniikka avuksi

Eilisen mainion päivän ja etenkin tosi kovan patikkapäivän rasitusten vuoksi päätimme tänään hyödyntää nykyajan tekniikkaa päivän kuntoilusuorituksessa. Niinpä hyppäsimme aamulla puoli yhdeksän jälkeen paikallisbussiin, joka vei meidät St. Christinan naapurikylään. Kiipesimme kylän reunamilla sijaitsevalle Col Raiserin hissiasemalle (kova ylämäki sekin) ja teimme onnistuneet kaupat edestakaisesta matkasta noin 2100 metrin korkeudessa sijaitsevalle hissin yläasemalle. Sieltä jatkoimme matkaa samantapaiselle alppilaitumelle, jolla olimme eilen Seiser Almilla.

Tältä näytti kun katsoi vasemmalle...

... ja tältä näytti kun käänsi päätään hieman oikealle.

Tämän alppilaitumen nimi on Seceda ja se on pienempi kuin Seiser Alm, mutta onneksi siellä on suuremmat korkeuserot.

Massiiviset näkymät

Ilma oli tänään loistava ja valokuviahan sitä tuli taas napsittua vähintäänkin riittävästi. Joitakin taas tuossa ohessa, mutta eihän tällaiset amatöörikuvaajat digikameralla pysty koskaan tallentamaan maisemia sellaisena kuin ne luonnossa näyttää. Klikkaile kuvia suuremmaksi.

Tässä ollaan 2500 m:ssä eikä päätä palele. (2 x klick)

Secedan huippu sijaitsi reissumme tähän asti korkeimmalla kohdalla noin 2500 metrin korkeudessa ja sinnehän sitä sitten piti kiivetä. Se on se asema, joka näkyy aamiasparvekkeellemme ja siitä on kuva blogissamme aiemmin. Tasapuolisina ihmisinä kuvasimme nyt sitten sieltä mm. kotiamme tai paremminkin Ortisein kylää.

Kuvan ylävasemmalla olevalla vihreällä
laidunalueella patikoimme eilen tuntikaupalla.
Keskellä kuvaa näkyy kotikylämme St Ulrich eli italiaksi Ortisei.

On aina vaan yhtä ihmeellinen näky, kun joka puolella näkyy erikorkuisia alppihuippuja niin pitkälle kuin silmä kantaa. Neljä ja puoli tuntia tuli kaikkiaan patikoitua tuolla Secedan alueella ja sen jälkeen taas hissillä alas. Kyllä sekin jonkinlaisesta liikunnasta kävi. Molemmilla on aina kuitenkin mukanaan reppu, joka eväineen ja vaihtovaatteineen painaa 6157 grammaa ja helpottaa ylämäkeen kävelyä mukavasti.

Viime päivien sateet ovat tulleet lumena huippualueille.

Olemme aina tähän astisilla reissuillamme myös pyöräilleet alppikohteissamme. Nyt on tehty päätös, että täällä ei pyöräillä. Syy on yksinkertainen. Täällä on suuremmat korkeuserot kuin missään muualla aiemmin. Anteeksi vaan karkeat sanat, mutta "ei kertakaikkiaan perse kestä". Ei täällä kukaan pyöräile lenkkarit jalassa ja t-paidassa+shortseissa. Täällä pyöräilevät ihmiset on urheilijoita täydellisissä varusteissa eikä maisemia katselevia turisteja. Lomaakin on mukavampi viettää, kun hermot ei ole riekaleina ja ylämäkeä on mukavampi kävellä ilman talutettavaa vuokrapyörää.

Kesäpäivä Seiser Almilla

Kesä on tainnut saapua nyt ihan kunnolla Etelä-Tiroliin. Meteo tosin vielä vähän empi tämän päivän kohdalla ja se vaikutti suunnitelmiin. Niinpä lähdettiin Euroopan suurimmalle alppilaitumelle Seiser Almille samaa reittiä kuin ensimmäisenä patikkapäivänä reilu viikko sitten. Ajatus oli kävellä niin paljon kuin sää sallii ja rahkeet kestää. Sää salli ja rahkeet kesti, mutta koville otti. Niin ja tietenkin lähtö oli aamulla klo 08.00 kuten työläisillä ainakin.

Seiser Almilla on tosiaan upeaa ulkoilla ja kuntoilla aivan vuorten keskellä. Me ei ainakaan olla missään nähty samanlaista paikkaa. Sinne tarvii vain kiivetä tai tulla sitten hissillä tai busseilla. Kiipeäminen sinne on hikistä puuhaa, mutta onneksi itse Almilla on useiden satojen metrien korkeuseroja, jotta vaivalla hankittu hiki ei pääse kuivumaan. Se olisi vahinko. Lisäksi voi vielä kiivetä vuorille yhä ylemmäksi. Me kiipesimme tänään Saeser Almilta vielä Dialer Seiser Alm Hausille, joka sijaitsee reilun 220o metrin korkeudessa. Alla muutamia kuvia patikkamatkaltamme.

Vieläkö on villihevosia? Ainakin Seiser Almilla. Klikkaa suuremmaksi.

Viikonlopun sade tuli ylhäällä vuorilla lumena.

Val Gardena on tunnettu puuveistoksistaan, joita on kaikkialla.
Yhden hütten pihamaalla isäntä värkkäsi tuollaista veistosta.

Tuon vuoren rinteen keskivaiheilla oli meidän kohteemme tänään.

Blogi alkoi aikanaan otsikolla "Kohti murmelien maita".
Yksi näistä ujoista eläimistä ihmetteli kulkuamme tänään.

Tähän kuvaan ei taida tarvita juuri tekstiä.
Todetaan vaan, että kalju paloi auringossa.

Tällaisina päivinä täällä Alpeilla tuo patikointi on aivan huippuhommaa. Kotiin palattiin klo 16.00, joten 8 tunnin työpäivä tuli tehtyä.

Kämpillä

Nyt tehdään kotitarkastus

Asuntomme sijaitsee ylimmässä kerroksessa.
Kattoikkunoiden ansiosta asunto on valoisa ja kodikas

Kelpaa kokkailla


Bloggausasento


Reitin suunnittelua


Eteinen


Ylimääräinen huone on kätevä varasto


Ihanat untuvapeitot


"Työpöytäkin" löytyy vaan ei ole töitä


Keittiön parvekkeelle paistaa illalla

Brixen-päivä

Koska olemme kotoisin Kemistä ja asumme Suomen vanhimmassa kaupungissa, on täysin selvää, että kultturinnälkämme on sammumaton. Niinpä lähdimme ammentamaan historiaa läheisestä Brixen- (it. Bressanone) nimisestä kaupungista. Kemiäkin vähäisempi asukasmäärältään oli Brixen, mutta - anteeksi vain - charmia löytyi sitäkin enemmän.

Jylhät vuoret reunustavat kaupunkia

Val Gardenan laaksosta kotikylästämme Ortiseista bussi lasketteli jatkuvaa alamäkeä 53 minuuttia ja saavuimme 600m alempana olevaan Brixeniin. Bussikyyti päätyi asemalle, josta samalla saimme selvitettyä tulevat jatkoyhteydet seuraavaan kohteeseemme heinäkuun alussa. Siitä ei nyt vielä sen enempää huolehdita, nythän on hätinä viikko vasta lomailtu.

Brixenin historia ulottuu kivikautisesta asutuksesta alkaen Rooman valtakunnan provinssiksi. Myöhemmin alueen valtaa pitivä katolisen kirkon piispat. Ja komeat olivat kirkot ja luostarit.

Kirkon tornit luostarin pihalta

Aamupäivän kuhina vaimeni kuin taikaiskusta puolilta päivin, kun siesta alkoi. Kaupat menivät kiinni ja ihmiset katosivat kaduilta lounaalle kotiin tai johonkin lukuisista mukavannäköisistä ruokapaikoista.

Jälkiruokaa olisi voinut nauttia vaikka kukkapuketin muotoon leivotuista suklaaihanuuksista.

Parantumattomina hauvafaneina ei voinut olla näitäkään kuvaamatta. Koirat ovat täällä, kuten muuallakin Keski-Euroopassa itsestään selvästi tervetulleita joka paikkaan. Ja osaavat myös käyttäytyä!

Ihan normi työpäivä

Tänään olimme päättäneet olla tavallistakin virkeämpiä Matti Meteon säätiedotuksen ja iltapäivällä alkaneen Saksa-Serbia mm-futiksen vuoksi ja herätys oli aamulla jo kello kuuden aikaan. Seitsemältä olimme jo liikkeellä vaelluskengät jalassa ja kohteena oli Ausserrasschöttz-vuori, jonka huippu on noin 2100 metrissä. Nousua kylästämme tulisi siis noin 900 metriä. Aamu oli kaunis, aurinko paistoi ja kylä heräili hiljalleen touhuihinsa, kun kävelimme kylän ylälaitamille, josta reittimme lähti. Tuli väkisinkin mieleen, että normaalissa arjessa kävelisin juuri samaan aikaan työpaikalleni. Täytyy myöntää, että tuppasi hiukan hymyilyttämään ihan silkasta tyytyväisyydestä.

Ylläolevassa kuvassa näkyy reitti mikä sitten päivän aikana tuli patikoitua. Reissuun meni aikaa noin neljä tuntia. Tällaisen vähän tavallista pidemmän matkan hyvä puoli on, että ei tarvitse joka päivä tehdä pitkiä vaelluksia vaan voi ottaa tuollaisia kevyitä aamupäiväkävelyitä. Tällä kertaa reitti oli kohtalaisen hyvin opastettu. Nousimme Rasschöttzhüttelle, joka tosin oli suljettuna, koska vuorelle tehdään uutta hissilinjaa. Ensimmäinen kerran täällä näimme opasteessa jopa arvion kuinka kauan hüttelle nousu yleensä kestää. Muualla nämä aika-arviot ovat itsestään selviä, mutta nämä italialaiset taitavat muutenkin olla aika suurpiirteisiä noiden aikataulujen noudattamisen suhteen. Alapuolella olevat valokuvat on merkitty karttaan numeroin.

Kuva 1. Ortisein kylä aamuauringossa. Sellagruppe ja Lankofel-vuoretkin näkyivät upeasti taustalla. Tämä kuva ehkä ainakin kannattaa klikata suuremmaksi (suurenee kaksi kertaa).

Kuva 2. Nousun alkupätkä (ensimmäinen tunti) oli perhanan jyrkkää kivistä polkua. Siinä sai välillä ihan tosissaan Kummelin sanoin "puristaa perseellä" päästäkseen eteenpäin tai oikeastaan lähes suoraan ylöspäin. Ihmettelimme, että kukahan nuo kaikki kivet on käynyt asettelemassa tuohon polulle turistien tallattaviksi? Onkohan Benito M. aikoinaan määrännyt pojat talkoisiin?

Kuva 3. Tässä ollaan jo lähes huipulla ja esittelyssä täydellistä patikointitekniikkaa.

Kuva 4. Pilvien yläpuolella on mukava pitää kahvitauko. Nousuun meni aikaa kaikkiaan vajaa pari tuntia.

Kuva 4. Nousimme siis hissittömälle vuorelle ja luulimme, että koko vuorella ei ole muita kuin me kaksi. Olimme väärässä. Kuvassa näkyvän porukan tapasimme vuoren huipulla kulkevan Panoramawegin varrella. Vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme matkaamme.

Kuva 4. Matti Meteo tiesi tänäänkin. Pilvisyys lisääntyi aamun aikana, mutta vilahti siellä välillä Dolomiittien vuoristoakin. Laskeutuminen takaisin kylään sujui ongelmitta ja klo 11.oo aikaan paarustimme taas jo kylän kujilla. Tavallisesta arkityöstä poiketen täällä tehdään urakkahommia ja päivän työt oli siinä. Kotiin, suihkuun, lounas ja sohvan nurkkaan katsomaan kylläkin täysin onnettomasti päättynyttä Saksa-Serbia matsia. Ei paha päivä. Tähän voisi vaikka jopa tottua.

Ei mitään pakkoBullaa

Zoomaa kuvakollaasia

Aamu valkeni aurinkoisena ja heti piti päästä mäkeen. Sään piti päivän mittaan huononevan, joten valitsimme kevyehkön puolipäivävaelluksen. Neljä tuntia käveltiin Grödenin (Val Gardenan saksankielinen nimi) rinteitä. Varsinainen kohteemme oli Bullan kylä, jonne saavuimme aamukymmeneltä. Kirkko kumautteli lyönnit juuri, kun saavuimme muutaman asumuksen kylään. Matkan varrella nähtiin kotikaupunkiamme Seceda-nyppylän (2518m) juurella. Tuonne Secedalle menemme jonain aurinkovarmana päivänä, jotta saadaan nauttia näkymistä oikein kunnolla.

Kauniita pihapiirejä täällä piisaa. Polttopuut on hyvässä järjestyksessä joka töllissä. Kuvakollaasin kuvassa puut on pinottu parvekkeelle. Reitillä manailimme taas huonoja viitoituksia. Bullaan mennessä tuli tenkkapoo parikin kertaa. Tienristeykseen olisi mielestämme aika luonnollinen paikka merkitä laittaa kyltti tai maalata reitin numero puun kylkeen. Maalit oli vissiin ollu vähissä. Nähtiinpä kuitenkin sellainenkin pätkä, jossa valkopunaisia vaeltajien merkkejä ja reittinumeroa oli kymmenen metrin välein. Merkit kuitenkin loppuivat taas kun tultiin tienristeykseen. Valitsimme väärin ja päädyimme ratsastustallin takapihalle. No, ei se mitään samaan kylään tupsahdettin kuin oikeaakin väylää pitkin olisi tultu.

Pienet kiikarit olisi kiva omistaa ja pitää mukana. Vuorien rinteillä liikkuu nimittäin esim. kauriita (Reh) ja murmeleita (Murmeltier). Ensin mainittuja näimme tänään ja yritin hätäisesti ottaa pari kuvaakin. Zoomaus oli kuitenkin täysillä ja käsi tärisi, joten kauriit, jotka pötkivät pakoon, eivät ihan skarpisti kuvassa näy.

Kotiin saavuttuamme meteo taas osoitti tarkkuutensa. Ukonilma nousi nopeasti ja satoi melkoisen kovasti puolitoista tuntia. Vaikka sadevarusteet ovatkin mukana, on ukkonen aina vaarallinen vuorilla. Voimakas sade saa pikkupurotkin äkkiä voimakkaasti tulvimaan ja purojen mukana tulee isompaakin kiveä ja rojua. Silloin ei ole kiva juuttua kahden tulvivan puron väliin jonnekin rinteeseen.

Sadepäivää

Es regnet
(vertaa kuvaan aikaisemmasta bloggauksesta)

Meteo on pitänyt paikkaansa. Pohjois-Espanjasta alkava Alppien yli Romaniaan saakka yltävä matalapaine on päällämme. Ja tänään on satanut.

Iltapäivän sateettoman hetken aikana ehdimme tehdä juoksulenkin. Juoksimme samaa reittiä kuin eilen kävelyreissullamme eli kevyenliikenteen väylää pitkin laaksoa eteenpäin St. Christinaan. Puoli tuntia tasaisen tappavaa ylämäkeen hiipimistä ei ehkä toisaalta voi sanoa juoksuksi, mutta takaisin päin tultiin loihakkaasti. Ainakin omasta mielestä. Olihan kone lämmennyt ja alamäki maksoi velat takaisin.

Parvekepelargoniat ovat vielä aika pieniä

Sade jaksoi jatkaa lenkkimme jälkeen ja zoomailin siitäkin muutaman kuvan. Onhan sen näillä Alppiseuduilla aika tavallinen säätila.

Pilvet matalalla

Servus!

Eli "Terve!" Tuttu vuvuzuelan kumina aloitti miellyttävän surinansa ja taisi alkaa Uusi-Seelanti-Slovakia. Täällä jopa innokkaalla futisfanilla löytyy täysin kilpailukykyistä tekemistä ja monet alkusarjan peruspelit jää katsomatta ja mieli palaa ulos luontoon. Nyt tosin sataa, joten toisella silmällä voi seurata em. peliä ja kyllähän sitten ne huippumatsit pitää katsoa tietysti. Kanavissa riittää valinnavaraa, kun Saksan, Itävallan, Italian ja Sveitsin televisiot lähettää kisat ihan normaaleilla kanavillaan ja ne kaikki näkyy täällä. Saksan kanavia on tullut seurattua, kun se tuo jalkapallohulluus tuntuu olevan suurimmillaan siellä. Etenkin ennen heidän omaa peliään se touhu on uskomatonta. Toimittajat haastattelee varmaan kaikki entiset saksalaiset maailmanmestarit ja sen jälkeen kaikki muut joskus jalkapalloa tv:sta nähneet. Jokaisella saksalaisella taitaa olla mielipide siitä oliko Miro Klosen maali vahinko vai merkki paremmasta tulevasta?

Päivän sääennuste oli tiedossamme ja sen vuoksi lähdimme heti varhain aamupalan jälkeen yhdistetylle kävely- ja juoksureissulle Val Gardenaan laaksoon kohti St. Christinan ja Selvan kyliä. Vuoren rinteellä kulkee tosi mukava kevyenliikenteen väylä, jota pitkin voi kuljeskella kävellen tai pyörällä ja katsella alas laaksoon. Sää oli ihan mukava aina Selvaan saakka, mutta heti paluumatkan aluksi alkoi ennustuksen mukaisesti sataa, mutta ei se tuo sade vaan kastele täällä samalla tavalla kuin Suomessa ja pääsimme kuivina kotiin. Se on erikoinen juttu. Matkaa tuli noin 9 km per sivu, joten tuollainen 18 kilometrin aamukävely tuli tehtyä. Ehkä sen voi henkiseen kirjanpitoon merkitä kevyeksi liikuntasuoritteeksi Tiroler Speckin (paikallista kinkkua) vastapainoksi. Kamera ei säästä johtuen ollut mukana, joten kuvat jäi tältä kävelyltä ottamatta.

Mutta eilen illalla kahden pelin välillä poikkesin kylälle iltakävelylle ja yritin valokuvatakin jotain. Ortisein kylä on kyllä todella kaunis.

Kylän kirkko pitää kuvata Aina!

Korkeuseroja on sen verran, että jalat saa harjoitusta ihan kyläkävelylläkin. Erilaisia kauppoja on ihan riittävästi, mutta elintarvikekauppoja on vain yksi Spar. Leipomoita ja paikallisia herkkukauppoja sitten kyllä löytyy. Spar on suuri ja valikoimaa on vähintäänkin riittävästi. Kaupat menee kiinni puolilta päivin ja henkilökuntaa lähtee norkoilemaan jonnekin muualle palatakseen takaisin parin tunnin päästä. Kylän keskustassa on muutama viiden tähden hotelli, joissa asuvat ne, joilla on varaa ostaa designpukineita kylän butiqueista.

Päivällä täällä on ihan kivasti elämää ja illalla sitten rauhoittuu lähes täysin. Mukava ja rauhallinen kylä siis. Juuri sitä mitä on haettukin. No eilen illalla kylläkin meillä oli ikkuna vielä auki, kun lähitaloista kuului sekavia ja epätoivoisia huutoja Italian pelin aikana...

Grüss Gott! 2

Otsikon tervehdys kuullaan vastaantulijoilta vaelluspoluilla. Tuo Etelä-Saksan ja Baijerin "Päivää!" kuuluu myös tämän Etelä-Tirolin saksankielien väestön suusta. Taivahan taattoahan siinä ylistetään ja eipä kehtaa edes perheemme pakana, K, olla yhtymättä ylistykseen. Sillä jotain suurta kyllä tuntee, kun näitä maisemia katselee.

Ylläoleva kuva on kaupunkimme Ortisein eteläpuolelta. Nuo kumpuilevat maisemat nähdäkseen täytyy kiivetä 1½ tuntia jyrkkää ylämäkeä 1800 m:n korkeuteen (tai mennä gondolihissillä). Nousun jälkeen silmien eteen aukeaa Seiser Alm. Se on laaja, niittyjen peittämä ylätasanko, jossa lehmät laiduntavat ja vaeltajat kuljeskelevat polkuja ja pieniä teitä pitkin. Polkupyöräilijätkin selviävät vähän helpommalla, kun mäet eivät ole ihan kohtuuttomia. Täällä vaeltaakseen ei tarvitsekaan olla erityisen kovakuntoinen, jos nousee alkutaipaleen hissillä. Ja lääniä riittää varmaan vaikka useamman päivän kävelyyn!

Koska ensimmäisen päivän sää oli kesäisen kaunis ja säätiedotus on luvannut seuraaviksi päiviksi epävakaisempaa, haastoimme itsemme heti ensikoitokseen ja lähdimme nousemaan rinteen jalkaisin. Nousun jälkeen maistuikin parit würstelit ja bratkartoffelit. Ja juoma.

Paluureitti valittiin kartan perusteella hieman eri kohdasta. Oli vähän ongelmaa löytää reitin alkua, sillä maastossa merkinnät olivat paikoin puutteelliset. Minä tykkään olla koko ajan kartalla ja kuljen kartta kädessä lähes koko ajan. Ei ole nimittäin kovin mukavaa huomata kävelleensä puoli tuntia alamäkeen ja sitten huomata, että onkin menossa ihan eri kylään mihin oli tarkoitus. Ihmeellistä onkin, että muut vaeltajat sen kun vain kulkevat kahta kättä heiluttaen. Kukaan ei näy tarvitsevan karttaa. Ei kai ne nyt kaikki voi paikallisia olla! Eikä kukaan näytä kyllä eksyneeltäkään.

Reittimme noin suurin piirtein

Paluumatkaamme säesti ukkosen kumu ja ihmeelliset sateen ripsautukset. Vettä tuli välillä ihan sinitaivaalta. Juuri laaksoon ja kylään saavuttuamme alkoi sataa kunnolla. Sadetta ja ukkosta piisasi sitten aamuun asti.

Tänään on hoidettu käytännön asioita asumista varten. Koska saavuimme lauantai-iltana kylään, emme ehtineet ostaa mitään ruokaa. Sunnuntaiaamuna onneksi kaikki kylän kahvilat olivat auki ja saimme ostettua sämpylää ensi hätään. (Sen verran Münchenissä varauduimme, että ostimme pussikeittoa.) Hämmästyttävästi porukkaa oli muuten liikenteessä jo aamuyhdeksältä. Osa oli kirkkoon meneviä ja osa varmaankin kaltaisiamme turisteja.

Ortisein kävelykatu

Tässä näkymää aamiasparvekkeeltamme

Grüss Gott!

Perillä ollaan onnellisesti. Kaikki on sujunut mukavasti muuten, mutta nettiyhteyden saaminen on vähän kestänyt. Toivon mukaan nyt toimisi. Nyt käytössämme on lyhyt koeyhteys. Blogia tulee lisää, kunhan saadaan pysyvä yhteys.

Mutta onpas meillä mahtava asuinpaikka! Asuntomme on erittäin mukava ja kylä kuin koru. Parvekkeiltamme, joita on vain kaksi, näkyy vuoret sekä aamu- tai iltaaurinko. Kisastudio on viihtyisästi tupakeittiössämme. Kaikkia matseja ei tosin malta katsoa, kun vuoret kutsuvat. Eilen teimme ensimmäisen patikan Seiser Almille, josta myöhemmin kuvia.

Jalkapalloa Honeckerin kanssa

Matka taitaa jännittää. Janen unet loppuivat aamuyöllä ja silittämishommat kutsuivat. K sen sijaan jatkoi uniaan, jotka jälkeen päin kuulostivatkin varsin mielenkiintoisilta. Hän kuulemma pelasi Erich Honeckerin kanssa futista. Tuo pikkusieluinen puoluepamppu suuttui kun joutui höynään keskimieheksi.

Tänään on myös koeponnistettu laukkujen painot. Näyttää siltä, että rajoissa pysytään. Air Baltic veloittaa 10 €/kpl laukulta, joten koko 20 kg:n marginaali kannattaa käyttää. Shampoot ja muut isommat nesteet ostetaan menomatkalla Münchenistä, joten niiden painon puuttuminen keventää jonkin verran. Ison lisän tuovat kirjat, joita pitää olla toki mukana, ettei tulisi aika pitkäksi...

Lo-o-o-o-ma-a-a-a! (Lausutaan jodlaten)

Superhieno sää kirvoittaa lähes riemunkiljaisut! Tulee mieleen, että jos osaisi jodlata, niin nyt sitä lurittelisi menemään silkasta hyvästä mielestä ja vapaudesta. Tuo käsittämätön tapa laulaa olisi tietty jokaisen Alppien kävijän hyvä hallita, mutta tyydymme toistaiseksi ällistelemään paikallisia televisioshowta, joissa kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Viime matkoillamme onkin ollut suurta hupia löytää jokin tuntikausia kestävä televisiolähetys, jossa teemanmukaisissa lavasteissa vaeltelevat iskelmä- ja kansanmusiikkitähdet viihdyttävät studioyleisöä. Välillä nähdään inserttejä, joissa ollaan vuorella, niityllä, järvellä, lehmihaassa tai heinätöissä ah niin ihanat lederhosenit ja dirndlet yllä ja laulu raikaa! Nuo ääni ja näköelämykset ovat korniudessaan ja mauttomuudessaan suurta hupia. Sitä odotellessa ottakaamme esimakua jodlauksesta. Linkin takaa löytyy paitsi vastustamattoman hassua ääni-ilmaisua, myös upeita maisemia.

Zwei Murmeltiere diskutieren

klikkaa isommaksi

Hyödyllinen internet

Gröstl on sulanut ja lähestyvä reissu alkaa pyöriä mielessä aina vähän enemmän. Yhä useammin huomaa eksyvänsä matkakohteidemme sivustoille, joita on tullut talven aikana laittaneeksi itselleen kirjanmerkkeihin. On tullut kyllä todetuksi kuinka hyödyllinen tämä internet on tällaisen harrastuksen kuin matkailun yhteydessä. Se on mukavaa, kun pystyy etukäteen hankkimaan monenlaista infoa kohteista ja vähän pohdiskelemaan tulevia tekemisiä. Ainakin tällaisella lyhyellä reissulla kuten nyt meillä. Eikä sitä silti tarvi kaikkea suunnitella pikkutarkasti etukäteen, mutta ensimmäinen vaellusreissu lähtee Ortiseista 15.6.2010 tiistaina klo 08.31.

Val Gardenan sivustoilla on tuollainen aika mukava kartta laaksosta ja sen kylistä ja vaellusreiteistä. Kartasta voi valita aluksi haluamansa kylän ja sen jälkeen voi zoomailla ja liikutella karttaa, kun se aukeaa. Ei se tietenkään hirveän tarkka ole, mutta siitä näkee ehkä aika kivasti minkälaista maastoa siellä on. Näyttäisi vähän erityyppiseltä kuin nuo Itävallan kohteet, missä olemme aiemmin olleet. Itävallassa ollaan noustu patikoidessa useimmiten aika metsäisessä maastossa, mutta tuolla näyttäisi olevan suuria avoimia alueita aina välillä ja se olisi oikeastaan aika kivaa jos näin on. Näkee sitten ehkä niitä alppimaisemia aina vaan enemmän kuin kovin sankasta metsästä.

Tähän blogiin on tullut laitettua noita linkkejä aina välillä. Tämä on siis informatiivinen blogi ja harvoja lukijoita ehkä kiinnostaa enemmän hyödylliset linkit kuin se mitä söimme tänään. Sehän olisi mukavaa, jos joku saisi omalle reissulleen jotain hyödyllistä tietoa tai vinkkejä näistä jutuista. Jokin aika sitten törmäsin tällaiseen Loma Italiassa-sivustoon. Tuo ei nyt liity suoranaisesti tähän meidän lomaan, koska emme noille seuduille nyt matkusta, mutta aika kivan näköinen sivusto ja voi olla joskus myöhemmin hyödyllinen. Lisäksi vielä suomenkielinen kuten otsikosta voi joku terävästi päätellä. Tosin tiedän, että suurin osa blogin seuraajista hallitsee täydellisesti italian kielen, mutta jos nyt kuitenkin haluaa varman päälle pelata niin siinä infoa kotikielellä...