Täyden kympin keskiviikko

 Keskiviikkona meille oli tarjolla maisemien ilotulitusta

Jos maanantaina pilvet makasivat alhaalla ja pitivät piilossa Dolomiittivuoria niin keskiviikkona esirippu oli nostettu ylös ihan kunnolla ja maisema oli esteetön ihailtavaksi. Aurinko paistoi sinitaivaalta, harvat pilvet pysyttelivät korkealla, lämpötila oli sopiva alppipatikointiin ja maisemat...niin ne maisemat? No, kuvataanpa asiaa vaikka niin, että tänään on ollut yksi patikointihistoriamme hienoimmista päivistä maisemienkin puolesta.

 Bärenfalle

 

Bärenfallen jälkeen nousu jatkuu kohti Schlernhausea

 Schlernhause

 Video Petzin huipulta

Nousimme tutulta Weisslahnbadin parkkipaikalta Bärenfallea pitkin noin 800m ylöspäin ja sen jälkeen reitti jatkui hiukan tasaisempana kohti Schlern-vuorta ja Schlernhausea. Nousu oli kohtuullisen rasittava, mutta näkymät Rosengarteniin ja Rotwandiin päin palkitsivat jo aamusta. Maisema muuttui päästyämme Bärenfallen loppuun (2000m)  ja reitti alkoi kiertää kohti Schlernhausea. Tuulikin pääsi jo puhaltamaan raikkaammin ja pipo oli paikallaan.

 Petz-vuoren huipulta (2563m) oli mukavat maisemat

Euroopan suurin alppiniitty Seiser Alm, Langkofel, Plattkofel,

 Seceda ja paljon muutakin kaunista

Schlernhaus alhaalla

Korkein lumihuippuinen vuori keskellä on Marmolada

Tiersin puolelta opaste antaa aika-arvioksi Schlernhauselle 3t 50 min. Omalla reitillämme ei monta ihmistä ollut, mutta saapuessamme hüttelle alkoi väkimäärä lisääntyä. Paikka on helpommin saavutettavissa Seiser Almin puolelta nk. Touristensteigia pitkin. Jatkoimme vielä Schlernhauselta hiukan ylöspäin Petz-nimiselle vuoren huipulle ja viimeistään sieltä avautui eteemme yksi hienoimmista patikkanäkymistämme varmaan koskaan. Ei olisi malttanut lähteä takaisin alas, mutta emme me sinnekään voineet jäädä.

 Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle

Maisemien puolesta patikointiharrastuksen voisi lopettaa tänään, sillä hirveästi paljon parempaa ei voi olla enää tarjolla. Jos joskus päättäisi lyödä vaelluskengät neljän tuuman naulalla seinään kiinni ja tehdä sitä ennen hienon vaelluksen niin se päivä voisi olla tällainen. No, olemme kuitenkin päättäneet jatkaa, koska meillä on lomaakin vielä lähes 4 viikkoa jäljellä ja uskomme, että vastaavaa herkkua on tarjolla jatkossakin!

Iltapäiväkahvit Sesselschweige-almilla

Jos tämä olisi ollut jäähyväispatikkamme niin data olisi ollut tällainen

 Viimeiset tuumailut ennen Bärenfallen laskua.

 "Kyllä me jatketaan harrastusta katkeraan loppuun saakka"

Tierser Alpl ja Grasleitenhütte

 Maanantaina pilvet pelleilivät kanssamme.

 Näyttäisikö vai eikö näyttäisi?

 Maanantaina kävelimme pari pykälää vaativamman patikan sunnuntaihin verrattuna. Autoilimme aamulla ennen yhdeksää Weisslahnbadiin, johon on asunnoltamme muutama kilometri. Reittimme lähtöpaikalle olisi päässyt kävellenkin, mutta vuosien myötä olemme oppineet säästämään maantietä pitkin käveltäviä kilometrejä ja käytämme nämä askeleet mieluummin itse rinteisiin. Etenkin iltapäivällä väsyneenä patikalta palatessa parikin kilometriä asfalttia usein kuumassa säässä on joskus aika tuskaa.

 Tierser Alpl-hüttelle nousimme Bärenlochin vierustaa.

 Ei juurikaan tarvinnut pelätä ruohikosta tarttuvia punkkeja.

Loivasti nousevan laaksotien jälkeen päästiin sitten "oikeaan nousuun".

Weisslahnbadista lähdimme kävelemään pitkin Tschamintalia, joka päättyy suunnilleen kuuden kilometrin jälkeen vuorenrinteeseen ja Y-risteykseen. Valittavaksi tulee reitti vasemmalle Tierser Alpl Hüttelle tai oikealle Grasleitenhüttelle. Laakson pohjalla kulkeva reitti oli loivasti nousevaa metsätietä, jonka pituus tuntui paluumatkalla laskusuuntaan aika tappavalta tottumattomille jaloille. Tschamintal on kaunis laakso, mutta pilvet leikkivät kanssamme eivätkä suostuneet avaamaan koko panoramaa vaan vilauttelivat vuoren kulmaa aina vähän sieltä täältä. Sama jatkui koko päivän emmekä päässeet alhaalla roikkuneiden pilvien vuoksi täysillä ihastelemaan avoimia maisemia. Toisaalta ei myöskään satanut ja hienon jännittävyysasteenhan nuo pilvet lisäsivät.

 Kukkahattutäti ja jyrkkä pudotus, mutta vaijerit varmistavat

"Hütte näkyy jo!". Lähtöpaikan opasteen arvioitu aika oli 3t 50 min. 

Saavuimme kohteeseen 2t 40minuutissa.

Tierser Alpl on uusi rakennus ja paikalla oli kovasti patikoitsijoita.

 Useimmat näkyivät tulevan Seiser Almin puolelta, josta

 reitit ovat helpompia kuin Tiersin suunnasta.

 Seiser Alm on tuttu vuodelta 2010, jolloin asuimme kuukauden Ortisein kylässä.

 Nyt pilvet häiritsivät maisemaa, mutta Plattkofel sinnitteli näkyvissä.

Kohti Grasleitenhütteä ja Tierser Alpl jää vasempaan nurkkaan

2500 metrissä on vielä vähän lunta

K seisoo Molignonpassilla 2604m ja näyttää reittiä kohti Grasleitenpasshüttea, joka sijaitsee kahden vuoren notkelmassa. Sinne ei nyt menty, mutta varmasti vielä menemme.

Grasleitenhütte sijaitsee aika huikealla paikalla, mutta on jokamiehen saavutettavissa.

 Jossakin paikassa trittsicherheit eli askelvarmuus on eduksi.

Päiväreissumme pituudeksi tuli reilut 20km ja korkeuseroja oli vajaa 1500m. Matkan pituus ja varsinkin loivahko alamäki tuntui hiukan jaloissa autolle palatessa ja tiistain lepopäivä on ollut tarpeen. Välillä korkeimmissa kohdissa tuuli sen verran kylmästi, että jouduimme vetämään jatkolahkeet shortseihimme, laittamaan pitkähihaista ylle eikä Janen pipokaan ollut liikaa. Oli päässyt vuoden aikana unohtumaan, että epävakaalla säällä 2500m korkeudessa voi olla todella kylmää. No, varusteet olivat kuitenkin tietysti mukana, joten ei siinä muuta ollut kuin pukeutumisen vaiva.

 Takaisin autolla ihan reippaan reissun jälkeen.

Matkan kokonaispituus reilut 20km, korkeusvaihtelu 1500m.

Alppikukkia

Kukkien kirjavaa mattoa Seiser Almilla

Eilisen päivän bloggailut tulevat tässä. Oli aamupäivästä pilvistä ja joitakin sadekuuroja ripsautti. Löhöiltiin ja laitettiin ruokaa. Illan suussa käytiin juoksemassa Zillerin vartta tunnin lenkki ja silloin paistoi oikein kuumasti. Tänä aamunakin pilvet verhoavat laakson, mutta iltapäivää kohden on ennustettu selkenevää. Otammekin taas aamun rauhallisesti ja katsotaan, mitä päivän mittaan tapahtuu.
Onkin ihan hyvä hetki keräillä alkuviikkojen aikana näpsittyjä kukkien kuvia. Alppiniittyjen kukkaloisto on upeaa. Enimmäkseen kotoakin tuttuja lajeja näkyy, mutta on joukossa tuntemattomiakin. Aurinkoisena päivänä laajat niityt ovat kirjavia ja luovat mahtavan etualan kaukana siintäville huipuille. Tässäpä muutamia näppäyksiä tutuista ja tuntemattomista. Kommentoikaa, jos teillä on parempaa tietoa kasveista ja niiden nimistä.

Tällaisia keltaisia kaunokaisia kukki Dolomiittien kivikossa 2000m:n korkeudessa

Näitä en tunne, mutta nättejä ovat

Alppiruusua kasvaa korkealla puurajan yläpuolella

Ihan tuttu metsäkurjenpolvi

Oranssi kukka muistuttaa syysmaitiaista

Enzian (mikä suomeksi?)

Ja ihan tuttu lappilainen kullero, etelän asukit ei tätä kaunokaista usein näe

Metsäisillä alkunousuilla saattaa nähdä ruusun

Joku vuokko

Puron varrelta löytyy rentukkaa

Leinikkiä ja lemmikkiä