Ihan normi työpäivä

Tänään olimme päättäneet olla tavallistakin virkeämpiä Matti Meteon säätiedotuksen ja iltapäivällä alkaneen Saksa-Serbia mm-futiksen vuoksi ja herätys oli aamulla jo kello kuuden aikaan. Seitsemältä olimme jo liikkeellä vaelluskengät jalassa ja kohteena oli Ausserrasschöttz-vuori, jonka huippu on noin 2100 metrissä. Nousua kylästämme tulisi siis noin 900 metriä. Aamu oli kaunis, aurinko paistoi ja kylä heräili hiljalleen touhuihinsa, kun kävelimme kylän ylälaitamille, josta reittimme lähti. Tuli väkisinkin mieleen, että normaalissa arjessa kävelisin juuri samaan aikaan työpaikalleni. Täytyy myöntää, että tuppasi hiukan hymyilyttämään ihan silkasta tyytyväisyydestä.

Ylläolevassa kuvassa näkyy reitti mikä sitten päivän aikana tuli patikoitua. Reissuun meni aikaa noin neljä tuntia. Tällaisen vähän tavallista pidemmän matkan hyvä puoli on, että ei tarvitse joka päivä tehdä pitkiä vaelluksia vaan voi ottaa tuollaisia kevyitä aamupäiväkävelyitä. Tällä kertaa reitti oli kohtalaisen hyvin opastettu. Nousimme Rasschöttzhüttelle, joka tosin oli suljettuna, koska vuorelle tehdään uutta hissilinjaa. Ensimmäinen kerran täällä näimme opasteessa jopa arvion kuinka kauan hüttelle nousu yleensä kestää. Muualla nämä aika-arviot ovat itsestään selviä, mutta nämä italialaiset taitavat muutenkin olla aika suurpiirteisiä noiden aikataulujen noudattamisen suhteen. Alapuolella olevat valokuvat on merkitty karttaan numeroin.

Kuva 1. Ortisein kylä aamuauringossa. Sellagruppe ja Lankofel-vuoretkin näkyivät upeasti taustalla. Tämä kuva ehkä ainakin kannattaa klikata suuremmaksi (suurenee kaksi kertaa).

Kuva 2. Nousun alkupätkä (ensimmäinen tunti) oli perhanan jyrkkää kivistä polkua. Siinä sai välillä ihan tosissaan Kummelin sanoin "puristaa perseellä" päästäkseen eteenpäin tai oikeastaan lähes suoraan ylöspäin. Ihmettelimme, että kukahan nuo kaikki kivet on käynyt asettelemassa tuohon polulle turistien tallattaviksi? Onkohan Benito M. aikoinaan määrännyt pojat talkoisiin?

Kuva 3. Tässä ollaan jo lähes huipulla ja esittelyssä täydellistä patikointitekniikkaa.

Kuva 4. Pilvien yläpuolella on mukava pitää kahvitauko. Nousuun meni aikaa kaikkiaan vajaa pari tuntia.

Kuva 4. Nousimme siis hissittömälle vuorelle ja luulimme, että koko vuorella ei ole muita kuin me kaksi. Olimme väärässä. Kuvassa näkyvän porukan tapasimme vuoren huipulla kulkevan Panoramawegin varrella. Vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme matkaamme.

Kuva 4. Matti Meteo tiesi tänäänkin. Pilvisyys lisääntyi aamun aikana, mutta vilahti siellä välillä Dolomiittien vuoristoakin. Laskeutuminen takaisin kylään sujui ongelmitta ja klo 11.oo aikaan paarustimme taas jo kylän kujilla. Tavallisesta arkityöstä poiketen täällä tehdään urakkahommia ja päivän työt oli siinä. Kotiin, suihkuun, lounas ja sohvan nurkkaan katsomaan kylläkin täysin onnettomasti päättynyttä Saksa-Serbia matsia. Ei paha päivä. Tähän voisi vaikka jopa tottua.