Zoomaa kuvakollaasia
Aamu valkeni aurinkoisena ja heti piti päästä mäkeen. Sään piti päivän mittaan huononevan, joten valitsimme kevyehkön puolipäivävaelluksen. Neljä tuntia käveltiin Grödenin (Val Gardenan saksankielinen nimi) rinteitä. Varsinainen kohteemme oli Bullan kylä, jonne saavuimme aamukymmeneltä. Kirkko kumautteli lyönnit juuri, kun saavuimme muutaman asumuksen kylään. Matkan varrella nähtiin kotikaupunkiamme Seceda-nyppylän (2518m) juurella. Tuonne Secedalle menemme jonain aurinkovarmana päivänä, jotta saadaan nauttia näkymistä oikein kunnolla.
Kauniita pihapiirejä täällä piisaa. Polttopuut on hyvässä järjestyksessä joka töllissä. Kuvakollaasin kuvassa puut on pinottu parvekkeelle. Reitillä manailimme taas huonoja viitoituksia. Bullaan mennessä tuli tenkkapoo parikin kertaa. Tienristeykseen olisi mielestämme aika luonnollinen paikka merkitä laittaa kyltti tai maalata reitin numero puun kylkeen. Maalit oli vissiin ollu vähissä. Nähtiinpä kuitenkin sellainenkin pätkä, jossa valkopunaisia vaeltajien merkkejä ja reittinumeroa oli kymmenen metrin välein. Merkit kuitenkin loppuivat taas kun tultiin tienristeykseen. Valitsimme väärin ja päädyimme ratsastustallin takapihalle. No, ei se mitään samaan kylään tupsahdettin kuin oikeaakin väylää pitkin olisi tultu.
Kauniita pihapiirejä täällä piisaa. Polttopuut on hyvässä järjestyksessä joka töllissä. Kuvakollaasin kuvassa puut on pinottu parvekkeelle. Reitillä manailimme taas huonoja viitoituksia. Bullaan mennessä tuli tenkkapoo parikin kertaa. Tienristeykseen olisi mielestämme aika luonnollinen paikka merkitä laittaa kyltti tai maalata reitin numero puun kylkeen. Maalit oli vissiin ollu vähissä. Nähtiinpä kuitenkin sellainenkin pätkä, jossa valkopunaisia vaeltajien merkkejä ja reittinumeroa oli kymmenen metrin välein. Merkit kuitenkin loppuivat taas kun tultiin tienristeykseen. Valitsimme väärin ja päädyimme ratsastustallin takapihalle. No, ei se mitään samaan kylään tupsahdettin kuin oikeaakin väylää pitkin olisi tultu.
Pienet kiikarit olisi kiva omistaa ja pitää mukana. Vuorien rinteillä liikkuu nimittäin esim. kauriita (Reh) ja murmeleita (Murmeltier). Ensin mainittuja näimme tänään ja yritin hätäisesti ottaa pari kuvaakin. Zoomaus oli kuitenkin täysillä ja käsi tärisi, joten kauriit, jotka pötkivät pakoon, eivät ihan skarpisti kuvassa näy.
Kotiin saavuttuamme meteo taas osoitti tarkkuutensa. Ukonilma nousi nopeasti ja satoi melkoisen kovasti puolitoista tuntia. Vaikka sadevarusteet ovatkin mukana, on ukkonen aina vaarallinen vuorilla. Voimakas sade saa pikkupurotkin äkkiä voimakkaasti tulvimaan ja purojen mukana tulee isompaakin kiveä ja rojua. Silloin ei ole kiva juuttua kahden tulvivan puron väliin jonnekin rinteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti