Kesä on tainnut saapua nyt ihan kunnolla Etelä-Tiroliin. Meteo tosin vielä vähän empi tämän päivän kohdalla ja se vaikutti suunnitelmiin. Niinpä lähdettiin Euroopan suurimmalle alppilaitumelle Seiser Almille samaa reittiä kuin ensimmäisenä patikkapäivänä reilu viikko sitten. Ajatus oli kävellä niin paljon kuin sää sallii ja rahkeet kestää. Sää salli ja rahkeet kesti, mutta koville otti. Niin ja tietenkin lähtö oli aamulla klo 08.00 kuten työläisillä ainakin.
Seiser Almilla on tosiaan upeaa ulkoilla ja kuntoilla aivan vuorten keskellä. Me ei ainakaan olla missään nähty samanlaista paikkaa. Sinne tarvii vain kiivetä tai tulla sitten hissillä tai busseilla. Kiipeäminen sinne on hikistä puuhaa, mutta onneksi itse Almilla on useiden satojen metrien korkeuseroja, jotta vaivalla hankittu hiki ei pääse kuivumaan. Se olisi vahinko. Lisäksi voi vielä kiivetä vuorille yhä ylemmäksi. Me kiipesimme tänään Saeser Almilta vielä Dialer Seiser Alm Hausille, joka sijaitsee reilun 220o metrin korkeudessa. Alla muutamia kuvia patikkamatkaltamme.
Seiser Almilla on tosiaan upeaa ulkoilla ja kuntoilla aivan vuorten keskellä. Me ei ainakaan olla missään nähty samanlaista paikkaa. Sinne tarvii vain kiivetä tai tulla sitten hissillä tai busseilla. Kiipeäminen sinne on hikistä puuhaa, mutta onneksi itse Almilla on useiden satojen metrien korkeuseroja, jotta vaivalla hankittu hiki ei pääse kuivumaan. Se olisi vahinko. Lisäksi voi vielä kiivetä vuorille yhä ylemmäksi. Me kiipesimme tänään Saeser Almilta vielä Dialer Seiser Alm Hausille, joka sijaitsee reilun 220o metrin korkeudessa. Alla muutamia kuvia patikkamatkaltamme.
Vieläkö on villihevosia? Ainakin Seiser Almilla. Klikkaa suuremmaksi.
Viikonlopun sade tuli ylhäällä vuorilla lumena.
Val Gardena on tunnettu puuveistoksistaan, joita on kaikkialla.
Yhden hütten pihamaalla isäntä värkkäsi tuollaista veistosta.
Tuon vuoren rinteen keskivaiheilla oli meidän kohteemme tänään.
Blogi alkoi aikanaan otsikolla "Kohti murmelien maita".
Yksi näistä ujoista eläimistä ihmetteli kulkuamme tänään.
Tähän kuvaan ei taida tarvita juuri tekstiä.
Todetaan vaan, että kalju paloi auringossa.
Tällaisina päivinä täällä Alpeilla tuo patikointi on aivan huippuhommaa. Kotiin palattiin klo 16.00, joten 8 tunnin työpäivä tuli tehtyä.
11 kommenttia:
Joo, joo onpa teillä rankkaa, ihan 8 tunnin työpäivä tuli tehtyä....ja missä maisemissa, vau! Ja murmeleitakin on nähty, muistanpa silloin Mongoliassa, kun niitä siellä luonnonpuistoissa vilisteli (muualta olivatkin lähes kadonneet, kun paikalliset söivät niitä, saatoinpa minäkin tietämättäni murmelia maistella). Täällä koto-Suomessa on viikonlopun häähumusta selvitty ja nyt alkaa juhannukseen valmistautuminen, säätiedotus lupailee ihan kohtuu säätä. Terveisin Heli
Kieltämättä teidän lenkkipolla on paremmat maisemat kuin täällä. Tänäänkin painoin lenkkiä Lausteen pururadalla. Kuvia tosin en ottanut. Eikä mun tarvinnut onneksi kiertää Lausteen lenkkiä kuin tunti. On muuten tosi hyviä kuvia teillä.
Marko
Kiitos kommenteista! Oli muuten ongelmia kuvauksen valotuksen kanssa, kun taivas on niin kirkas ja alempana oli vielä aika pimeää etenkin vielä aamulla. Automaattivalotus ottaa kirkkaan taivaan mukaan ja etuala jää pimeäksi. Jos valottaa etualan mukaan niin vuoret ei näy. Onko neuvoja? Tänään näyttäisi tulevan huippupäivä sään puolesta.
Eipä nuo mun anonyymit kommentit tuu perille, ei ainakaan mulla näy täällä! En jaksa uudelleen kehua murmeleita ja upeaa haussia!! Että sillai!
-Leena-
Terveiset Puuluoto city:stä, upeat on maisemat, täältäkateltuna tulee olo niinku Rannilan peltikalolla, "käyp katteeks".
Kiva kun seuraatte blogia ja ainakin tämä Leenan kommentti näkyy. Eikö tuollainen 3m x 3m kokoinen puuveistos mahtuisi hyvin työn alle siihen Puuluodonkin talon pihalle?
Valotusongelmia tulee väkisinkin noissa maisemissa, on kirkasta auringonvaloa,lunta ja varjoisia laaksoja. Ihan helposti ei niissä olosuhteissa saa valotusta kuntoon ja jos nyt ei tehdä mitään HDR-kuvia eikä keskustella manuaalisäädöistä, niin hieman asiaa voi korjata valotuksen korjauksella eli laita kamera vaikka P-asentoon(täysautomaatilla tämä ei toimi) ja sitten jostain valikoista pitäisi löytyä sellainen kohta, missä valotusta voi säätää plussaan tai miinukseen (-2 -1 0 +1 +2) ja sitten jos ottaa valotuksen esim. niistä lumihuipuista, voi laittaa vähän plussaan säätöä, niin silloin voi saada vähän enemmän valoa varjokohtiin (ja liikaa plussa sitten polttaa puhki lumihuiput). Ihan valoisaksi varjoalueita ei saa, mutta se ei aina välttämättä ole paha juttu, oma efektinsä siinäkin.
Kiitti, Heli, vinkeistä. Noin olen yrittänyt tehdä. Ulkoilmassa vain turhautuminenkin meinaa iskeä, kun kameran näytöltä ei tarkkaan näe, miten kuva onnistui... Täytyy kuitenkin muistuttaa välillä itseään, että kattelee niitä maisemia ihan livenäkin eikä aina etsimen läpi.
Upeita maisemia ja hymytkin irtoo vielä kuvissa! Täällä on heilutettu maalipensseliä siihen tahtiin, että jonkinsortin kramppi on iskemässä. Aamulenkkien jälkeen nautitaan aamupalaa kaikessa rauhassa, tosin ei ihan yhtä hulppeissa maisemissa kuin te. Koittakaa olla kompastumatta!!
juu aivan mahtavia kuvia! tahtoo sinne, pois matalista maisemista ja etenkin töistä. onko koti-ikävää?
Terve Satu! On ollut hyvät ilmat kuvata. Ulkoitua on tullut enemmän kuin kotona varmaan vuoden aikana. Ei ole koti-ikävä yllättänyt. On ollut niin "kotoinen" tämä asunto, että on viihdytty hyvin!
Lähetä kommentti