Auf Wiedersehen Gröder Tal - Val Gardena

Seiser Almin hevoset antavat meille onnenpotkun tuleville lomaviikoille uudessa paikassa

Tämä päivä on ollut varsin kevyt, noin kuntoilumielessä. Ainakin kun vertaa vaelluspäiviimme. Aamupäivällä kamat keräiltiin kasoihin ja soviteltiin laukkuihin. Puoliltapäivin lenkki ja lounas. Sen jälkeen kylälle jäätelöannokselle. Loppupäivä onkin mennyt sen ihmettelyssä, että jotain on erilailla. Niin! Tänään ei tullut futista. K:kin jouti lueskelemaan kirjaa.

Näytä suurempi kartta

Lähdemme huomenaamulla bussilla Brixeniin, josta nousemme junaan. Junan päätepysäkki on München, mutta jäämme pois Innsbruckin jälkeen Jenbachin asemalla. Siellä vaihdamme junaan, joka kulkee Zillertalia pitkin. Rata päättyy kohdekaupunkiimme Mayrhofeniin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olemme iltapäivällä puoli kolmen aikaan perillä.

Huoneiston olemme varanneet Landhaus Gasserista, jonka omistaja on luvannut tulla meitä junalle vastaan. Linkistä pääsee suomenkielisen Booking.com -sivuille, jossa kuviakin talosta.

Brixen-päivä

Koska olemme kotoisin Kemistä ja asumme Suomen vanhimmassa kaupungissa, on täysin selvää, että kultturinnälkämme on sammumaton. Niinpä lähdimme ammentamaan historiaa läheisestä Brixen- (it. Bressanone) nimisestä kaupungista. Kemiäkin vähäisempi asukasmäärältään oli Brixen, mutta - anteeksi vain - charmia löytyi sitäkin enemmän.

Jylhät vuoret reunustavat kaupunkia

Val Gardenan laaksosta kotikylästämme Ortiseista bussi lasketteli jatkuvaa alamäkeä 53 minuuttia ja saavuimme 600m alempana olevaan Brixeniin. Bussikyyti päätyi asemalle, josta samalla saimme selvitettyä tulevat jatkoyhteydet seuraavaan kohteeseemme heinäkuun alussa. Siitä ei nyt vielä sen enempää huolehdita, nythän on hätinä viikko vasta lomailtu.

Brixenin historia ulottuu kivikautisesta asutuksesta alkaen Rooman valtakunnan provinssiksi. Myöhemmin alueen valtaa pitivä katolisen kirkon piispat. Ja komeat olivat kirkot ja luostarit.

Kirkon tornit luostarin pihalta

Aamupäivän kuhina vaimeni kuin taikaiskusta puolilta päivin, kun siesta alkoi. Kaupat menivät kiinni ja ihmiset katosivat kaduilta lounaalle kotiin tai johonkin lukuisista mukavannäköisistä ruokapaikoista.

Jälkiruokaa olisi voinut nauttia vaikka kukkapuketin muotoon leivotuista suklaaihanuuksista.

Parantumattomina hauvafaneina ei voinut olla näitäkään kuvaamatta. Koirat ovat täällä, kuten muuallakin Keski-Euroopassa itsestään selvästi tervetulleita joka paikkaan. Ja osaavat myös käyttäytyä!