Grüss Gott! 2

Otsikon tervehdys kuullaan vastaantulijoilta vaelluspoluilla. Tuo Etelä-Saksan ja Baijerin "Päivää!" kuuluu myös tämän Etelä-Tirolin saksankielien väestön suusta. Taivahan taattoahan siinä ylistetään ja eipä kehtaa edes perheemme pakana, K, olla yhtymättä ylistykseen. Sillä jotain suurta kyllä tuntee, kun näitä maisemia katselee.

Ylläoleva kuva on kaupunkimme Ortisein eteläpuolelta. Nuo kumpuilevat maisemat nähdäkseen täytyy kiivetä 1½ tuntia jyrkkää ylämäkeä 1800 m:n korkeuteen (tai mennä gondolihissillä). Nousun jälkeen silmien eteen aukeaa Seiser Alm. Se on laaja, niittyjen peittämä ylätasanko, jossa lehmät laiduntavat ja vaeltajat kuljeskelevat polkuja ja pieniä teitä pitkin. Polkupyöräilijätkin selviävät vähän helpommalla, kun mäet eivät ole ihan kohtuuttomia. Täällä vaeltaakseen ei tarvitsekaan olla erityisen kovakuntoinen, jos nousee alkutaipaleen hissillä. Ja lääniä riittää varmaan vaikka useamman päivän kävelyyn!

Koska ensimmäisen päivän sää oli kesäisen kaunis ja säätiedotus on luvannut seuraaviksi päiviksi epävakaisempaa, haastoimme itsemme heti ensikoitokseen ja lähdimme nousemaan rinteen jalkaisin. Nousun jälkeen maistuikin parit würstelit ja bratkartoffelit. Ja juoma.

Paluureitti valittiin kartan perusteella hieman eri kohdasta. Oli vähän ongelmaa löytää reitin alkua, sillä maastossa merkinnät olivat paikoin puutteelliset. Minä tykkään olla koko ajan kartalla ja kuljen kartta kädessä lähes koko ajan. Ei ole nimittäin kovin mukavaa huomata kävelleensä puoli tuntia alamäkeen ja sitten huomata, että onkin menossa ihan eri kylään mihin oli tarkoitus. Ihmeellistä onkin, että muut vaeltajat sen kun vain kulkevat kahta kättä heiluttaen. Kukaan ei näy tarvitsevan karttaa. Ei kai ne nyt kaikki voi paikallisia olla! Eikä kukaan näytä kyllä eksyneeltäkään.

Reittimme noin suurin piirtein

Paluumatkaamme säesti ukkosen kumu ja ihmeelliset sateen ripsautukset. Vettä tuli välillä ihan sinitaivaalta. Juuri laaksoon ja kylään saavuttuamme alkoi sataa kunnolla. Sadetta ja ukkosta piisasi sitten aamuun asti.

Tänään on hoidettu käytännön asioita asumista varten. Koska saavuimme lauantai-iltana kylään, emme ehtineet ostaa mitään ruokaa. Sunnuntaiaamuna onneksi kaikki kylän kahvilat olivat auki ja saimme ostettua sämpylää ensi hätään. (Sen verran Münchenissä varauduimme, että ostimme pussikeittoa.) Hämmästyttävästi porukkaa oli muuten liikenteessä jo aamuyhdeksältä. Osa oli kirkkoon meneviä ja osa varmaankin kaltaisiamme turisteja.

Ortisein kävelykatu

Tässä näkymää aamiasparvekkeeltamme