Juhannuspäivää

Langkofelhütte jo aika lähellä.
Kuvaaja ei onnistu saamaan jyrkkyyttä esiin taaskaan.

Langkofelin juurella

Lauantaina oli taas kaunis aamu ja retkelle lähdettiin St Christinasta. Kohteenamme oli Langkofelhütte, joka sijaitsee tuon monista aiemmistakin kuvistamme tutun tornimaisen vuoren rinteellä. Turhauttavaa oli pyöriä kylän reunamilla, ennen kuin löysimme reitin. Silloinkaan emme löytäneet haluamaamme vaan lähdimme etenemään vain samaan suuntaan vievää reittiä. Lopulta reitit kuitenkin yhtyivät ja pääsimme haluamaamme paikkaan. Hüttelle vievä polku kiersi vuoren juurta ja näkymät olivat ensin karun kivikkoiset ennen kuin tulimme Seiser Almin puolelle, josta taas avautuivat kumpuilevat vihreät maisemat. Varsinainen maja sijaitsi hirvittävän sik-sak nousun päässä ja moni saapuikin sinne vuoren toiselta puolelta tulevalla gondolihissillä. Heidän piti hissiasemalta laskeutua jonkin verran päästäkseen majalle. Meikäläisten persukset olivat edellisen päivän marssista ja punnerruksesta jo aika väsyneet, joten vapaapäivä tulee taas tänään ihan tarpeeseen.

Upea sunnuntaiaamu kutsuu nyt ihan laaksokävelylle. Ihanaa välillä tallustella sandaaleissa! Alppiaurinko ruskettaa aivan mainiosti ja K:han ehti jo perinteiseen tapaan polttaa kaljunsa. Patikoitsijalle syntyy päivien aikana aivan erityisen ihana rusketus ihan huomaamatta ikään kuin kaupan päälle. Käsivarret ovat aivan ruskeat ja niska ja pään alue päivettyy paremmin kuin aurinkorannoilla. Mutta. Yläkropassa on t-paidan muotoinen valkoinen alue ja säärissä on hienosti ruskettunut kaistale polvista alaspäin aina vaelluskenkien rajaan saakka. Että sillä lailla...