Miksei aina voi olla maanantai - Seiser Almilla

Aamu oli taas totutun harmaa ja ankea Seiser Almilla. Jopa surkea.

Juhannus on ohi vaikka ei sitä täällä huomannutkaan. Suomessa kaikki ovat jääneet lomalle ja heidän kelpaa. Täällä ei lomasta tiedä mitään ja arkimaanantai alkoi herätyksellä ennen klo 07.00. Tosin tunnin aikaero tekee sen, että ei näin vanhat ihmiset herätyskelloa tarvi vaan uni loppuu ennen kellon soittoa. Runsas ja monesti raskas ulkoilu edellisenä päivänä ajaa nukkumaan aikaisin ja joskus on ollut vaikeuksia katsoa viimeistä futismatsia, jos se on ollut tylsä.

Aamun kahvitauolla reitin varrella. Tuli ikävä työpaikan kahvihuonetta.

Saimme tänään myös muistutuksen vuorten vaaroista. Jane kompastui kivipolulla ja lensi ihan puhtaasti "turvalleen" ehtimättä saada käsiä eteen kaatuessaan. Kun katse vaeltaa kauniissa horisonteissa ei huomaa polun epätasaisuuksia. Jonkin aikaa tarkisteltiin vammoja ja todetiin, että selvisimme onneksi säikähdyksellä lukuunottamatta pientä haavaa leuassa ja polvissa. Hyvää tuuria oli mukana. Lauantaina eräällä hüttellä näin miehen, jolla oli käsivarsi ihan veressä ilmeisesti kaatumisen takia. Täällä vuorilla toimii pelastushelikopteri ja aina toisinaan näkee sillä olevan hommia joko ihmisen loukkaantumisen tai uupumisen vuoksi. Omien voimien arviointi (etenkin oikein arviointi) on täällä tosi tärkeää, sillä reittejä ei kulje 50 metrin välein vaan seuraava paluumahdollisuus saattaa olla muutaman tunnin päässä. Mutta meillä oli onnea tänään kaatumisen suhteen ja koputamme puuta kovasti...

Vuokrasimme muuten tuon kuivan maan mökin ensi kesäksi.
Tulisitko seuraksemme?

Tänään oli ehkä viimeinen patikkapäivämme täällä Val Gardenassa. Torstaina me "muutamme" Itävaltaan ja huomenna menemme päiväksi tutustumaan Bolzanon kaupunkiin. Keskiviikkona pitää pakata, mutta jos on kaunis päivä niin ehkä pienen patikan voisi käydä. Täällä on muutenkin tullut patikoitua enemmän ja rankemmin kuin ennen matkaa ajateltiin, mutta se johtuu puhtaasti hienoista ilmoista ja upeista maisemista.

Iltapäivän tauko vietettiin tällä hüttellä. Keidas erämaassa.

Ehkä viimeisen patikkapäivän kunniaksi "kuorimme kermat päältä" ja menimme tänään hissillä Seiser Almille ja teimme samalla kaupat myös paluumatkasta. Jätimme alkunousun ja loppulaskun väliin ja käytimme kaikki voimat itse kohteessa. Tosin päivän aikana korkeuseroja oli ihan mallikkaasti ja K:n hikipyyhe sai käyttöä.

Olimme aiemmin olleet Almin itä- ja keskiosassa ja nyt menimme länteen uusille reiteille ja vuorille. Alue on laaja ja jäimme hissistä ennen klo 09.00 ja palasimme hissille puoli viiden jälkeen, joten ihan reipas päivä tänään. Posket ja pohkeet punoittaa auringosta ja oli mukava potkaista vaelluskengät jalasta kotiparvekkeella. Filmiä paloi tietenkin taas monta rullaa.

Ehkä viimeinen kuva Seiser Almilta tällä kertaa.
Seiser Alm kahdella sanalla: Aivan mahtava paikka!