Muumioidenkin mailla

Murmelien maat (Blogimme ensimmäinen teksti) ovat myös faaraoiden ohella maailman kuuluisimman muumion maita. Tosin itsekin olemme lapsena nähneet Keminmaan vanhassa kirkossa kirkkoherra Rungiuksen muumion, joten tässähän ollaan vähän niinkuin asiantuntijoita.

Bozen - Bolzano

Etelä-Tirolin pääkaupunki on saksaksi Bozen (it. Bolzano). Tänä aamuna ajelimme sinne bussilla. Matkaa ei ole kuin 35km, mutta mutkaiset ja mäkiset tiet ovat hitaita. Siitä huolimatta, että varsinkin menomatkan kuski ajeli kuten autoilijakansan edustajalta voi olettaa - kaasu pohjassa - meni matkaan tunti. Bussilla matkustaminen on täällä halpaa. Naapurikylään pääsee reilulla eurolla ja 35km:stä ei tarvitse maksaa kuin 4,5o€.

Bolzanon korkeus merenpinnasta on vain 262m. Erotusta tulee kotikylästämme siis miinus 1000m. Sen kyllä aistikin kuumuutena. Vuokraemäntämme mukaan Bolzano on Pohjois-Italian kuumin kaupunki ja monesti kuumempi vielä kuin etelänkin välimerelliset kaupungit. Samanlaista kuumuutta olemme kokeneet vain Kuala Lumpurissa, jossa varjoisat kadunosat houkuttelivat. Lämpömittarin mukaan lukemat olivat kuitenkin vain 32 astetta.

Kaupunkia ympäröivät vuorenrinteet ovat täynnä viiniviljelyksiä.

Viileimmät olot koko Etelä-Tirolissa tällä hetkellä mahtaa olla kuitenkin jäämies Ötzillä, joka makaa ikuista untaan edelleen jäässä. 5300 vuotta hän ehti uinua Alppijäätikössä, ennen kuin saksalainen vaeltajapariskunta löysivät ruumiin syyskuussa vuonna 1991. Sittemmin hänet on sijoitettu Etelä-Tirolin arkeologiseen museoon ja on kaikkien piikivipalasten ja ruukunsirujen rinnalla Bolzanon ehdoton vetonaula.

Museon näyttely oli kyllä varsin mielenkiintoinen ja käsitti muutakin kuin Ötzin esittelyn. Neoliittiselle kaudelle määritetty elinaika ja senaikaiset vaatteet ja aseet tuntuivat aivan ihmeelliseltä nähdä. Siis yli 5000 vuotta vanhoja! Miehen vaatteiden osia oli säilynyt hämmästyttävän hyvin samoin kuin osa aseista. Vuohennahkan palasista ommellut säärystimet oli koottu varmaan sadoista pikkupalasista. Ne oli ommeltu yhteen eläimen suolesta valmistetulla säikeellä. Mies oli ollut aikalaisekseen jo iäkäs ja vaivojakin oli. Kuolema kohtasi hänet kuitenkin ilmeisesti väkivaltaisesti. Niin vanhaan rikostutkimukseen kutsuttiin siis apua Suomen poliisivoimista. Vainajaa sai käydä kurkistamassa pienen lasi-ikkunan läpi tarkoin vartioituun pakastimeen. Jäämiehen nimihän ei varmaankaan ollut Ötzi, mutta löytöpaikka Ötz-tal antoi nimen hänelle. Koska ruumis löydettiin muutaman metrin Italian puolelta, on se nyt päätynyt Bolzanoon. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin tehty itävaltalaisin voimin.

Tutustu mm. Ötzin kuviin tästä. Museossa ei saanut kuvata.

Hedelmätoria keskellä Bolzanoa

Siestan aikaa kujilla

Mikä puu tämä on?

Koska voimme jo nyt perustellusti nimittää itseämme hortoilijoiksi, niin pitää kysyä hortonomeilta: mikä on tuo yllä näkyvä kaunis puu?

Castello viinin seassa - nämä puut tunnemme!
Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Venezia ui vedessä ja Bolzano ui viinissä.

Loppuilta sujui peliä seuratessa.

Fanitus ei aiheuta perheriitaa

Miksei aina voi olla maanantai - Seiser Almilla

Aamu oli taas totutun harmaa ja ankea Seiser Almilla. Jopa surkea.

Juhannus on ohi vaikka ei sitä täällä huomannutkaan. Suomessa kaikki ovat jääneet lomalle ja heidän kelpaa. Täällä ei lomasta tiedä mitään ja arkimaanantai alkoi herätyksellä ennen klo 07.00. Tosin tunnin aikaero tekee sen, että ei näin vanhat ihmiset herätyskelloa tarvi vaan uni loppuu ennen kellon soittoa. Runsas ja monesti raskas ulkoilu edellisenä päivänä ajaa nukkumaan aikaisin ja joskus on ollut vaikeuksia katsoa viimeistä futismatsia, jos se on ollut tylsä.

Aamun kahvitauolla reitin varrella. Tuli ikävä työpaikan kahvihuonetta.

Saimme tänään myös muistutuksen vuorten vaaroista. Jane kompastui kivipolulla ja lensi ihan puhtaasti "turvalleen" ehtimättä saada käsiä eteen kaatuessaan. Kun katse vaeltaa kauniissa horisonteissa ei huomaa polun epätasaisuuksia. Jonkin aikaa tarkisteltiin vammoja ja todetiin, että selvisimme onneksi säikähdyksellä lukuunottamatta pientä haavaa leuassa ja polvissa. Hyvää tuuria oli mukana. Lauantaina eräällä hüttellä näin miehen, jolla oli käsivarsi ihan veressä ilmeisesti kaatumisen takia. Täällä vuorilla toimii pelastushelikopteri ja aina toisinaan näkee sillä olevan hommia joko ihmisen loukkaantumisen tai uupumisen vuoksi. Omien voimien arviointi (etenkin oikein arviointi) on täällä tosi tärkeää, sillä reittejä ei kulje 50 metrin välein vaan seuraava paluumahdollisuus saattaa olla muutaman tunnin päässä. Mutta meillä oli onnea tänään kaatumisen suhteen ja koputamme puuta kovasti...

Vuokrasimme muuten tuon kuivan maan mökin ensi kesäksi.
Tulisitko seuraksemme?

Tänään oli ehkä viimeinen patikkapäivämme täällä Val Gardenassa. Torstaina me "muutamme" Itävaltaan ja huomenna menemme päiväksi tutustumaan Bolzanon kaupunkiin. Keskiviikkona pitää pakata, mutta jos on kaunis päivä niin ehkä pienen patikan voisi käydä. Täällä on muutenkin tullut patikoitua enemmän ja rankemmin kuin ennen matkaa ajateltiin, mutta se johtuu puhtaasti hienoista ilmoista ja upeista maisemista.

Iltapäivän tauko vietettiin tällä hüttellä. Keidas erämaassa.

Ehkä viimeisen patikkapäivän kunniaksi "kuorimme kermat päältä" ja menimme tänään hissillä Seiser Almille ja teimme samalla kaupat myös paluumatkasta. Jätimme alkunousun ja loppulaskun väliin ja käytimme kaikki voimat itse kohteessa. Tosin päivän aikana korkeuseroja oli ihan mallikkaasti ja K:n hikipyyhe sai käyttöä.

Olimme aiemmin olleet Almin itä- ja keskiosassa ja nyt menimme länteen uusille reiteille ja vuorille. Alue on laaja ja jäimme hissistä ennen klo 09.00 ja palasimme hissille puoli viiden jälkeen, joten ihan reipas päivä tänään. Posket ja pohkeet punoittaa auringosta ja oli mukava potkaista vaelluskengät jalasta kotiparvekkeella. Filmiä paloi tietenkin taas monta rullaa.

Ehkä viimeinen kuva Seiser Almilta tällä kertaa.
Seiser Alm kahdella sanalla: Aivan mahtava paikka!