Kukkaketojen päivä

Rotwandwiesen, jossa kullerot kukkivat

kuin Peräpohjolassa konsanaan

Kuten kunnon kerrontaan kuuluu, on paikallaan jossain vaiheessa lyödä vähän dramatiikkaa peliin. Parin päivän suunniteltu tauko vaeltamisessa venyikin päivää pitemmäksi, sillä jostain ujuttautui joku riivattu pöpö ja sekoitti rautakaksikon pakit. Että pitikin mainostaa niitä ihania eväsleipien täytteitä aiemmassa postauksessa. Mikään ruoka ei maistunut ja suurin uroteko ja vaellus tehtiin apteekkiin Imodiumia ostamaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen uskaltauduimme tänään kuitenkin vähän yrittämään taas miltä se vuorilla kulkeminen tuntuu. Valitsimme kävelyn aloituskohteeksi Kreuzbergpassin, sillä sieltä reitille pääsee jo 1600 m:n korkeudessa, eikä tarvitse puolikuntoisena kampeutua niin paljon ylämäkeen. Bussimatka sujui jo rutiinilla, sillä samalla linjalla on menty aiemmin jo Sexteniin, Moosin ja Fischleintaliin mutta nyt menimme päätepysäkille asti.

Bussipysäkillä näytti lupaavalta. Niitten ei vaan pitäis laittaa noita
puhelinlinjoja meidän kuvia pilaamaan.

Noususuuntamme on kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa,
jossa tasannemainen Burgstall näkyy

Kreuzbergpassilta suuntamme oli kohti Rotwandwieseniä ja sen kautta takaisin lähemmäksi tulosuuntamme Fischleintaliin. Eihän sitä nyt ihan löysäilemään alettu, kun kerran vuorelle lähdettiin. Valitsimme siksi haastavamman yläreitin, joka vei Burgstallin kautta ja nosti meidät yli 2200 m korkeudelle. Ylämäki sai jalat hapolle ja puuskuttamaan ihan eri malliin kuin aiempina päivinä. Ihan kunnossa ei kyllä olla. Ja ei kai se ihmekään kun energiat on menny potemiseen. Mutta kyllä kannatti! Taas kerran hienot näkymät ja tähän mennessä reissun kauneimmat kukkakedot tuli koettua.

Onneksi on tuo kamera niin saa välillä levähtää ylämäessä poseeraamaan

Laskeutuminen kohti Rotwandwieseniä alkaa.
Alhaalla laaksossa näkyvät Sexten ja Moos

Päivän kaverikuvaan pääsivät niin suuret vuoret kuin pienet heinätkin

Muutaman päivän ajan on tiedetty säätilan kohentuvan ja tiedossa on ainakin pari kaunista päivää. Tänäänkin aurinko paistoi, mutta varsinkin korkeammalla rinteellä kävi niin raitis tuuli, että takki piti vetää päällensä. Laskeuduimme Rotwandwieseniin (wiesen = niitty), johon pääsee myös hissillä. Aurinkoinen sää olikin houkutellut pilvin pimein porukkaa nauttimaan kukkakedoista ja vuorinäkymistä.

Rotwand on 2965 m korkea.
Nimensä se on saanut kun ilta-auringon säteet punaavat sen huipun.
Burgstall, josta tulimme on vuorirykelmän vasemmassa reunassa

Tällä se hiuka lähtee: Sauerkraut, Bratkartoffel und Würstl.
Janella rupesi ruokalystit paranemaan.

Vielä yksi näppäys Rotwandwiesen suuntaan.
Tämän näkevät heti nekin, jotka tulevat hissillä ylös laaksosta.

Siinä olisi vapaa penkki eikä hullummat näköalat.
Tule istuskelemaan!

Bussiyhteys Fischleintalista Innicheniin toimii tätä nykyä ihan eri malliin kuin pari viikkoa sitten. Kesäkausi alkoi viikko sitten ja bussien vuoroja on lisätty vaelluspaikkoihin runsaasti. Kotikylään päästyämme olimme tyytyväiset päivän näkymiin, mutta täysissä voimissa ei kyllä vielä olla. Joten miten tämä draama jatkuu, jää ihan tulevan yön ja päivän nähtäväksi. Enempi kuin paljon haluttaisi nyt päästä vielä uusille reiteille.