Ylös kylästä, Auernig ja Törlkopf

Mallnitz 1200m - Wolligerhütte 1600m - Auernig 2130m - Törlkopf 2400m. Paluu samaa tietä.
Nousu- ja laskumetrejä 1200m. Kävelyä 18 km. Reissussa 6h.

 Tuolla nyppylällä on Auernig. Tässä on noustu kylältä n. 500m.

Viikon vaellustauko kasvatti valmiuden ylämäkiurheiluun ja hinku vuorelle oli tänä aamuna kova. Onneksi sama tauko kasvatti myös kantapään rakon umpeen, joten toiveikkaasti Jane pystyy ainakin tämänpäiväisen kokemuksen jälkeen jatkamaan menoansa. Kun saapuu uuteen kaupunkiin tai kylään vuorten keskelle saattaa hämmästyä kylän pikkuruista kokoa. Hieman saatamme itseksemme naureskella, että kuinkahan hurjaksi täällä arkipäivän hulinassa meno äityy, kun sunnuntaina tiellä ajaa traktori niittokone perässään ja sen jälkeen on tunti taukoa liikenteessä. Eilen, lauantai-iltana oli "keskustan" raitti tukossa, kun häitä juhliva seurue oli levittäytynyt paikallisen ravitsemusliikken edustalle ja juomatarjoilu oli järjestetty kadulle. Kaikki on niin suhteellista. Kylä voi olla pieni, mutta maisema sen ympärillä on valtava.

 

Mukavat näkymät Tauerntaliin.

Tuolta päädystä pääsee esim. Hagener Hüttelle ja

Tauernhöhenwegille.

Päivien kuluessa alkaa tajuntamme löytää nimitykset kullekin kylästä erkanevalle laaksolle. Ympäröiviä pienempiä ja suurempia vuorenhuippuja on niin kymmenittäin, että hyvä jos lähimmät opimme tuntemaan. Onneksi saksan kieli on tullut muutaman vuoden aikana hieman tutummaksi, että nimitykset jäävät paremmin mieleen kuin Slovenian kohteet. Kun kauniilla säällä pääsemme todella korkealle, josta voi nähdä kymmenien (ellei satojen?) kilometrien päähän, voimme vain spekuloida, mitä vuoristoja ja huippuja etäisyydestä näkyy.

 Auernigin huippu häämöttää

Sinitaivaalla nousuansa aloittava aurinko jäi alkumatkallamme vielä vuoren taakse. Sunnuntainen kylä heräili ja kirkonkellot saattelivat matkaamme. Paikallinen väki sai loistavat heinäpoudat, joten pyhästä huolimatta heinätöitä aloiteltiin. Meillä alkoi kotinurkkiin tutustuminen. Halusimme nousta kylän kohdalla olevalle lähimmälle ristillä merkitylle nyppylälle, Auernigille. Arvelimme, että siellä voisimme parhaiten opiskella ympäristöoppia. Nousua tulisi olemaan 900m.

K tähyilee Seebachtalin puolelle. 

Huiput vastapäätä ovat 2400-2800m korkeita.

Salzburgin ja Kärntenin raja kulkee vuorien harjanteella.

 Tauerntunnel (junille) lävistää näkyvän vuoriryhmän 8km matkalta ja 

kuljettaa niin ihmiset kuin juniin lastatut autotkin tunnelin läpi.

Samaa laaksoa hieman enemmän.

Valitsimme loivemman nousutien, vaikka nopeampi ja jyrkempi olisi ollut tarjolla. Wollinger Hütten kautta mentäessä oli tarjolla mukavampia maisemia Dösentaliin, joka lähtee kohti itää Mallnitzin kylän eteläpuolelta. Nousimme mukavan reitin 1h 40 min. ja ristin juurella näkyi allamme Mallnitz kaukana alhaalla. Mallnitzin kylästä länteen lähtee laakso nimeltään Tauerntal. Kylästä koilliseen sen sijaan jatkuu Seebachtal, jonka alkupäässä junarata sukeltaa vuoriston ali Tauerntunneliin. Seebachtal (jossa eilen käveltiin pieni laaksokävely) jatkuu edelleen kohti Ankogelgruppea. Sen korkein huippu on Ankogel (3252m).

Oikealla näkyy polkumme. Edessä kaukana kolmetonninen Ankogel.

 Nyt näkyy Dösentalin puolen vuoria. K muistelee, 
että samantapaisia rinteitä oli viime kesänä Pinnistalissa.
Onneksi sattui kuvaajan yllättäessä olemaan tyylikäs kaulahuivi yllä.
(Suojaa kuulemma niskaa myös auringolta.)

Tälläistä täällä vaan on

Auernigilta eteenpäin jatkui aluksi lähes tasamaan reitti Seebachtalin puolella laakson yläreunaa myöten. Reitti alkoi nousta Seebachtalin ja Dösentalin väliselle harjanteelle, josta se johti vielä ylöspäin. Pysähdyimme evästauolle reittimme korkeimmalle kohdalle Törlkopfille 2446m ja palailimme pikku hiljaa takaisin samaa reittiä.

Yllättäen 2400m korkeudessa ollaan ihan laidunmaisemissa.

 Paluumatkalla

 Hetki heittäytyä syvämietteiseksi