Triglavin ympäri

 

Näissä maisemissa ajeltiin .

 Kuski tuumaustauolla.

    Liikennemerkki käskee varomaan kaatuilevia pyöräilijöitä

Keskiviikon ohjelmassa oli opaskirjojen suosittelema Triglavin kansallispuiston ympäriajo. Matka alkoi kohti Bled-järveä, josta suunnistimme aivan Itävallan rajan tuntumaan Jesenicen kaupunkiin. Valitsimme reitiksi paikallistien, joka johti pikku kylien läpi. Auton kyljet hipoivat talojen nurkkia ja siistin näköiset talorykelmät vilahtelivat silmien ohi.

 Bled on kylpyläkaupunki, jonka suosio periytyy Itävalta-Unkarin ajoilta

Linnoitus Bledin reunalla

Jesenicen jälkeen ajoimme Kranjska Goraan, josta alkoi ylämäki kohti Vrscin solaa. Ylöspäin meneviä hiusneulamutkia oli numeroitu 24 kappaletta. Mutkittelun jälkeen pääsimme korkeimmalle kohdalle (1611m) ja alamäki kohti Soča-joen laaksoa. Alasmenossa saatiin pujotella pari mutkaa enemmän, joten Pohjanmaan rantatien kulkijalle riitti sompailua. Samaa tahtia kulkivat pyöräilijätkin. Ne, joita ehkä ylämäessä ohitimme, kuittasivat alamäessä ja päästelivät hurjapäisesti ohitsemme. Ainut turistibussi reitillämme oli hieman ongelmissa, sillä se ei meinannut mahtua kääntymään mutkissa.

Kranjska Goran kaunista lampea vartioi Zlatorog.

 Paikallista kuuluisuutta olemme toistaiseksi nähneet vain

 naapuripöytien olutpullojen etiketeissä.

Soča virtaa vitivalkoisten kivien pohjustamaa uomaa ja sen vesi välkkyy sitä turkoosimpana, mitä syvempi uoma on.

 

Huikeat huiput serpentiinimutkien reunalla pakottivat pysähtelemään tämän tästä.

 VW Polo kitisee vain sateella.

 Silmäys pohjoiseen Vršič- solasta

Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettu Juliaaniset alpit ylittävä tie on saanut nykyään nimekseen Ruska cesta eli Venäläisten tie. Nimi on otettu uusiokäyttöön tien rakentaneiden venäläisten sotavankien muistoksi. Lähellä Kranjska Goran kylää on rakennustöissä menehtyneiden muistoksi rakennettu kappeli.

Se sitten on aina niin sävy sävyyn tuo K

Ohitimme Trentan ja Bovecin kylän. Enimmäkseen kanoottiurheilun ystäviä tuntui turistiporukoissa olevan. Kobaridin kaupungissa pysähdyimme kahville. Keskusta oli kahden tien risteys, jossa kirkko ja pari ravintolaa reunistivat keskusta. Nautimme reilunkokoiset maukkaat latte macciatot, joiden hinta huimasi. Vain 1.50€ kappale!

 Vihreä puro

Vielä oli 100km ajettavana, joten matka jatkui. Taaskin reitti kulki pieniä vuoristoteitä myöten, joten aikaa kului. Kaikkiaan päivän reilun kahdensadan kilometrin mutkitteluun kului aikaa seitsemän tuntia. Kylät näyttivät enimmäkseen siisteiltä ja  vaurailta. Joitakin rappiorakennuksia näkyi, mutta sittenkin aika vähän. Tiet olivat vaihtelevassa kunnossa, enimmäkseen kuitenkin hyväkuntoisia. Toki vuoristossa oli välillä niin ahtaita paikkoja, että tilaa piti etsiä ohitukseen.

 

 Miten vesi voi olla tuon väristä? Most na Sočin kaupungissa

 mineraalipitoinen vesi muodostaa kauniin järven.

Lähes kotona. Bohinj-järvi lähestyy.