Hevoshullun päivä

 Lipican varsat syntyvät mustina tai ruskeina. 

3-7 vuoden ikäisinä ne ovat muuttuneet harmaanvalkoisiksi.

Slovenian kielen salat alkavat reilun viikon oleskelun jälkeen aukeamaan jo ihan auringon kirkkaaksi. Ljubljana tietty tarkoittaa "Rakastan janaa". Se on jonkun geometriaan hurahtaneen suoraviivaisen ihmisen ylistys tai sitten kysymys on vain kirjoitusvirheestä. Ihan totta puhuen paikannimet, joissa ei ole yhtään vokaalia vaan sen sijaan konsonantteja kaiken maailman korostusmerkeilla, ovat käsittämättömiä. Trieste, Piranin suuri naapurikaupunki Italian puolella, on sloveniaksi Trst.

Autoillessamme Piranista kohti Ljubjlanaa, yritti Jane osoitella matkalla näkyviä kyliä tai vuorenhuippuja. Kieli meni solmuun. Slovenian lounaisosassa, ihan Italian rajalla on pieni paikkakunta nimeltään Lipica. Se on kuuluisien lippizanhevosien syntyseutu. Hevoshullun Janen piti tietty päästä sinne.  Paikalla on sijainnut siittola 1580 luvulta lähtien, jossa rotua jalostetaan yhä. Lipizzanhevonen on kehitetty jo satoja vuosia sitten alkaneen korkeatasoisen kouluratsastuksen käyttöön. Kauniisiin ja hallittuihin liikkeisiin, kuten paikallaan juoksemiseen (piaffe) tai  takajaloilla hyppelyyn (courbette) kykenevät vain harvat rodut, joiden rakenteen pitää olla oikea. Kuten arvata saattaa noiden taidokkaiden liikkeiden alkuperä on sotahommissa, joissa hevoset oli opetettu tallomaan viholliset ja suojaamaan ratsastajaa. Lippizan-hevosen kehittäjä lisäsi andalusianhevoseen sopivia aineksia arabialaisista, napolilaisista ja muutamista muista oreista ja aikaan saatiin sopivan kompakti ja yhtenäisenvärinen rotu.

 Vain oriit "menevät kouluun". Tammat siirretään

siitostammoiksi. Kysymys ei ole älystä, vaan 

mammaloman aiheuttamasta pakollisesta treenitauosta.

Pääsimme seuraamaan treenejä. Ratsastusnäytökset ovat vain 

kolmesti viikossa, eivätkä sattuneet sopivasti kohdallemme.

Seurasimme muutaman ratsukon treenaamista maneesissa ja sen jälkeen kiersimme oppaan johdolla talleilla ja Lipicamuseossa.

Loppumatkalla kohti pääkaupunkia, ei näköaloja paljoa tarvinnutkaan osoitella sillä hurja ukkoskuuro taas osui kohdalle. Moottoritie lainehti ja näkyvyys oli todella huono. Kuulimme myöhemmin, että alkukesästä on ollut poikkeavan paljon sateita. Etenkin rannikolla, josta juuri tulimme, sateet ovat epätavallisia tähän aikaan vuodesta.

Tänään palautimme auton ja jatkamme lomaa julkisten kulkuvälineiden käyttäjinä. Kieltämättä tuntuu aika oudolta, kun autoa ei ole. Siitä huolimatta, että enimmän osan näistä lomistamme olemme olleet junien ja bussien varassa. Täällä keskellä Ljubljanan vanhaa kaupunkia ei autolla kylläkään olisi ollut mitään tekoa.

 

Polle saa palkkion.  VW Polo sai myös kiitokset hyvästä

palvelusta. Lommot eivät lisääntyneet.

Asetuimme asumaan ihan vanhankaupungin kuumaan ytimeen 100m:n päähän keskeisestä Presernov Trg:sta. Koska alue on autoilta kielletty, jouduimme sukeltamaan viimeiset sadat metrit kaatosateessa.

Ljubljanan kuulumisia tiedossa kunhan saamme kuvia. Sää kuulemma paranee...