7.6.2012

Patikka näköalavuorelle

Stara Fuzina-Prsivec-Koca na pri Jezeru-Stara Fuzina 
Nousu ja lasku 1200m. Kävelyä 26km, 6h.

Tuonne mennään. Matkaa nuolen kohdalle kertyy reilut 10km kävelyä.
Nousua 1200m järven tasolta.

Päivä koitti poutaisena ja patikka kutsui. Auto jätettiin hotlan pihalle ja aloimme tallustella kohti Stara Fuzinan kylää, josta nousu kohti järveä vartioivan jyhkeän huipun päälle alkoi. Jo polun aloituspaikkaan saatiin talsia 2,5km, joten päivästä oli tuleva pitkä.

Väärin tuomittu. Löytyihän "viralliset" vaelluskyltitkin.
Tosin aika-arvion alitimme. Prsivec saavutettiin 2½ tunnissa.

Ensimmäistä kertaa ulkoilutimme Münchenistä hankkimiamme vaellussauvoja. Jo ensimmäiset nousumetrit vakuuttivat, että kerrankin tuli hankittua tarpeellista kampetta. Sauvoilla sai lisäpotkua nousuun ja myöhemmin matkan varrella etenkin alamäen osuuksilla sauvat ovat yksi tai kaksi jalkaa lisää tukipisteeksi. Sauvamme nopean säätömekanismin avulla (Black Diamond flick lock) pituutta säätää käden kääntessä.


Mukavia tasaisia osuuksia kovien nousujen välissä

Helteinen ja aurinkoinen aamupäivä muuttui pilviseksi matkallamme kohti näköalapaikkaa. Lisähuolta aiheutti Janen vaelluskenkä, joka nousuvaiheessa hankaa kantapäähän rakon. Tämä yllättävä ongelma varjostaa nyt kaikkia tulevia kävelyjä, sillä aiemmin kengät ovat toimineet aivan moitteettomasti. Kaikenmaailman compeed-laastarit ovat nyt kova sana. Tosin kovat nousut jyrkkine kaltevuuksineen möyhentävät tavalliset rakkolaastarit parissa tunnissa liimaklöntiksi, jotka ainoastaan pilaavat sukan. Saapa nähdä kuinka tässä käy. Kantapäässä on vesikello ja vaelluksia on vasta kaksi takana.

Bohinj-järvi n. 800 meträ alapuolella. 
Kotikylämme näkyy järven yläkulmassa.

Näköalahuipulla oli samaan aikaan päiväkotiryhmä, jonka eskari-ikäiset vaeltajat olivat tulleet ohjaajiensa kanssa toista polkua pitkin. He lähtivät paluureissulle hieman ennen meitä kohti Koca na pri jezerua eli läheisintä vuoristomajaa. Mekään emme halunneet palata ihan samoja jälkiä takaisin, joten suunnistimme järveltä pohjoiseen kohti em. majaa. Ohitimme meluisan  porukan jyrkässä alamäessä, jossa ohjaajat auttoivat pieniä vaeltajia kipakassa kivikkopaikassa.


 Julmannäköisistä pilvistä huolimatta pisaraakaan ei satanut

Alamäen taivallus uusien vaellussauvojen avulla sujui vauhdikkaasti. Matkalla kuulimme metsässä rytinää, joka kieli jonkun isohkon eläimen säikähtäneen tuloamme. Kyttäilimme aikamme, mutta emme saaneet mitään näkyviin. Kuulimme myös murmelien vihellyksiä, mutta nekin piiloilivat tällä kertaa tehokkaasti.

 Tämä pikku piha ilmestyi ensimmäisenä näkyviin huipun jälkeen.
Oikeanpuoleisin rakennus on (ollut) ravintola, joka kenties odottaa sesonkia.

Koca na pri jezeru. Eli ruokapaikka järven äärellä.

Makaronia lihapalojen kanssa. 
Täällä otetaan sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla.
Ero Itävallan hütte-menuihin on suuri.

Alamäki haakuroitiin jotenkuten alas. Molemmilla tuntui lihaksissa edellinen vaellus ja lisäksi Janen kenkä vaimalsi. Ollaanko sitä vajaassa vuodessa rapistuttu ihan nössötasolle vaeltamisessa? Sports Trackerin matkamittaus näytti päivän kävelylukemat: 26km ja aktiivinen kävelyaika 6h.

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Eikös nuo kengät olleet viime kesän hankinta, mutta sillä reissulla kuitenkin jo käytössä? On se kyllä kriittinen paikka patikoinnin kannalta jos kengät hiertää. Toivottavasti ongelma katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Maisemat näyttää hienoilta Slovenian puolellakin. Edellisen postauksen kuvista bongasin melko varmasti kesän 2003 piknik-paikan Bled-järven rannalta.

Ja hei, kyllä se 26 km on täysi päivätyö ja saakin vähän tuntua!

Jaaskarit kirjoitti...

Niinpä,
kenkäjuttu hiertää henkisestikin aika lailla. Olin ostavinani tähän astisista kengistäni laadukkaimmat, mutta nyt kyllä kaipaan vanhoja slikseiksi asti käveltyjä louskuja. Viime kesänä samaa ongelmaa oli molemmissa kannoissa, kun kokeilin kenkiä eka kerran. Ajattelin, että kyllä se siitä... Nyt (onneksi) toinen kenkä toimii hyvin, mutta oikea hankaa. Kantapäässä on nyt reilun peukalonpään kokoinen nahaton rakko. Tavallisesti olen käyttänyt kahta sukkaa, mutta tämän päivän reissun kuljin yhdellä. Compeed kestää kantapäässä hetken ajan, mutta rullaantuu irti. Alamäessä kanta ei juurikaan vaivaa. Ei auta kuin kävellä apteekkiin ja ostaa useampi paketti rakkolaastareita.