Toblachissa

Nämä näkymät näpättiin junasta. Ei kuitenkaan Ikaalisissa VR:n kyydissä.

Innsbruck jäi taakse lauantaiaamuna. Nousimme junaan kohti Etelä-Tirolia ja Italiaa. Junan kaukainen päätepiste oli Venetsia, mutta me nousimme kyydistä jo tunnin köröttelyn jälkeen Franzenfestessä (Fortezza). Koska tämä Italian alue on saksankielinen, on täällä paikannimet molemmilla kielillä. Käytämme blogissamme saksankielisiä nimiä. Täällä puhutaan saksaa, italiaa ja ladinin kieltä ja me pärjäämme englannilla ja rallisaksalla.

 Matkalla maitokauppaan

Franzenfeste on pieni asema, josta lähtee oma junareitti Pustertalin laaksoon. Reilun tunnin tuossa erityisen siistissä ja tilavassa junassa köröteltyämme saavuimme kohteeseemme Toblachiin. Majoituspaikkamme Appartements Rienznerin isäntä oli meitä vastassa autollaan. Kaikki kinttuvoimat jäivät siis vielä reserviin.

Toblach-Dobbiaco. Tämän päivän patikasta ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa.

Sunnuntaina oli aika ensimmäiselle patikalle. Pyhälle oli luvattu huonoa säätä, joten valitsimme  kevyen reitin, jotta emme kävele jalkojamme puhki heti ensimmäisenä päivänä turhaan. Kävelimme Haunold-vuoren rinteillä Pusterlaakson suuntaisesti kohti Innicheniä, jossa asustelimme kuukauden kesällä 2011.

Innichenissä  asuimme vuonna 2011
 

Haunoldhüttellä. Ei tarvinnut kahdesti käskeä.

Kevyelle patikalle kertyi mittaa 16km ja korkeusmetrejä tänään vain vajaat 600 metriä. Sää oli aamupäivän oikeastaan luvattua parempi vaikka utua oli ilmassa. Luvattu sade saapui keskipävän jälkeen, kun olimme jo laskeutumassa Innicheniin lounaspaikaltamme Haunoldhütteltä. Meillä on erinomaiset sadevarusteet ja tänäänkin ne pysyivät kuivana repuissa lähes loppuun saakka. Eihän niitä kannata päälle laittaa silloin, kun alkaa sataa vaan vasta sitten, kun on satanut jo tunnin.

 Laiskuuden huippu. Pukee sadevaatteet repusta päälleen,

 kun on satanut jo tunnin.

Iltapäivällä palauttelimme Toblachin sunnuntairuuhkassa

 Todella monet ovat pyytäneet meiltä Toblachin kirkon valokuvaa.

 Bitte schön!

Täällä on high season, mutta olimme onnekkaita ja

 onnistuimme löytämään erittäin edullisen majoituspaikan!

Tästä se lähtee. Tulevina päivinä lisäämme kierroksia, jos/kun/ ja toivottavasti sää paranee. Silloin suunnataan korkeammalle ja paremmille näköaloille. Päivät patikoidaan ja illat seurataan mm-futista. Ylen erinomainen kisastudio Pasilasta on vaan vaihtunut Saksan tv:n vastaavaan Rio de Janeirosta. K:n unelmaelämää ja Janellekin osittain...

Kunniamaininta Ylen kisastudiolle, mutta saksalainen laittaa puitteissa paremmaksi.

 Livestudio Rio de Janeirossa.

 Toblachissa on kuitenkin se paras kisastudio!

Innichen/Hochpustertal, aina matkan arvoinen!

Innichenin kylä ja Haunoldin vuori.

Hochpustertalin matkailusivustolla mainostetaan: Innichen/Hochpustertal - immer eine Reise wert! Tällä kertaa mainos pitää paikkansa ainakin meidän mielestämme, sillä Pustertalin laakso ja itse Innichenin kylä ovat olleet todellakin matkan arvoisia. Reilut kolme viikkoa olemme täällä saaneet viettää hienoa aikaa, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. Lauantaiaamuna lähdemme junalla Meraniin, mutta voisimme kyllä joskus palata tänne Pustertaliin ihan mielellämme. Varmasti hienoja patikkareittejä jäi vielä käymättä vaikka useita upeita ehdittiin taivaltaakin.

Appartments Paul Lercher

Asunnossamme oli 2 huonetta, pieni keittiö ja parveke.
Hyvä asunto ja upeat parvekemaisemat.

Innichen ja Pustertal Toblachin suuntaan.
Kuvan keskellä oleva vuori on Sarlkofel ja se sijaitsee Toblachin kohdalla.

HURJAT TULEE!
Huomaa upeat lieskamaalaukset keulassa ja kyljissä.

Lukuisia hymyjä huulillemme ovat nostattaneet kylän papat, jotka liikkuvat tuollaisilla kolmipyöräisillä pikkukotteroillaan "vauhdikkaasti". Kutsuimme heitä nimellä HURJAT! Kuski mahtuu hädin tuskin änkeytymään ohjaamoon, mutta ei se menoa haittaa. Ja tietenkin kunnon kulkupelissä lava tulee olla tavaran kuljetusta varten! Kuvassa meno oli äitynyt ihan niin riehakkaaksi, että kaveri oli otettu kyytiin lavalle. Vauhdin hurmasta huolimatta vaari heilautti komeasti kättään kohdallamme ja kajautti "Grüss Gott!" Siihen on hyvä päättää bloggaukset Pustertalin osalta kesällä 2011! Palataan asiaan pian Meranista.

Pari päivää palautellen

 Luostarinkulmassa on Bruneckin vanhankaupungin portti

Kahden kovan patikkapäivän jälkeen torstai ja perjantai otettiin ihan rennosti ja palautuen. Torstaina käytiin iltapäivällä junalla Pustertalin pääkaupungissa Bruneckissa. Bruneck on tosi kaunis vajaan 16000 asukkaan kaupunki ja junalla matka Innichenistä sinne Pustertalia pitkin kesti noin 40 minuuttia.

 Kaupungin pikkuisen linnan mäeltä näkyi mukavasti ympäristöön.

 Nättiä ja rauhallista katukuvaa

Perillä saatiin kokea noin tunnin pituinen niin voimakas sade- ja ukkoskuuro, että harvoin näkee. Se laittoi koko junaliikenteen niin sekaisin, että paluujunamme myöhästyi ensin puolitoista tuntia ja sitten koko porukka pakattiin bussiin ja bussi toi meidät takaisin Innicheniin. Emme kuitenkaan ottaneet ihan hirveätä stressiä tilanteesta vaan tuumailimme, että seuraava aika pakollinen meno on elokuun puolivälin paikkeilla, mutta sitä ennen aikataluamme voi sovitella reilustikin.

 Pitkähköksi venyneen Bruneckin reissun palkitsi näkymä kotikadulta kohti Haunoldia

Eilen kävimme sentään jo juoksulenkillä Pustertalin pohjukkaa pitkin kulkevalla pyörätiellä. Todettiin yhdessä, että kohdevalintamme on osunut paikalleen Innichenin ja Pustertalin osalta. Oli kiva juosta lenkkiä, kun molemmin puolin nousivat vuoren rinteet satojen metrien korkeuteen ja näkyvillä oli Dolomiittien kalkkikivivuoria ja vihreitä metsiä ja niittyjen rinteitä. Kaunista. Aivan mainio paikka lomailuun, kuntoiluun ja elämästä nauttimiseen.

Tänään haimme sentään jo vaelluskengät kuivaushuoneesta ja käytiin pieni patikkareissu Toblachissa. Tällä kertaa laakson eri puolta kuin viimeksi. Tarkoitus oli vaan vähän treenata ja katsella maisemia uudesta kulmasta. Kävimme noin kolmen tunnin reissun ja se oli ihan sopiva tälle päivälle. 

 

Vilahdus laaksomme pohjasta. Harmittelimme, että tähän asti aurinkoiset

ilmat on patikoitu muualla ja kauniista asuinlaaksostamme on vain pilvikuvia. Asia korjataan.

 

 Tämän päivän nuotit: suoraan ylös kotikylästä 600m ja muutama kilometri länteen 

melkein tasamaata, jonka jälkeen jyrkkä alamäki Neu Toblachin kylään.

 Toblach. Kaukana korkealla pilvien takana näkyy Toblacher Pfannhorn,
jonne yritämme tehdä täällä vielä oikein Kuningaspatikan!

Tuleviksi päiviksi on luvattu hyvää ilmaa ja nyt meillä on taas akut täynnä ja jalat täynnä virtaa reippaisiin suorituksiin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä matkaan heti varhain aamusta, mutta kohde on vielä avoin. Varmaa on kuitenkin, että Innichenin kylän lauantai-illan "Tanz und Stimmung" jää meiltä väliin ja toivottavasti Meteo osuu ennustuksissaan liki oikeaan huomisen osalta.

Warum wir hier sind?

Otsikon kysymykseen saimme osavastauksen tänään, sillä Meteon ennusteen mukaisesti täällä on ollut hieno päivä säänkin puolesta. Eilen illalla jahkailimme keittiön pöydän ääressä tämän päivän patikkasuunnitelmaa lähes samalla tavalla kuin hallitusneuvotteluja pohditaan Suomessa. Miten onnistuimme? Se selviää ehkä reissun aikana otetuista valokuvistamme!

 Haunoldin vuori leivänhakumatkalla kuvattuna.

Aika hieno kuva vai mitä?

Heräsin jo ennen kello kuutta aamulla ja heti kuuden jälkeen olin jo pyörällä matkalla paikalliseen leipomoon hakemaan tuoreita lämpimiä sämpylöitä patikkareissulle evääksi. Kamera oli sattunut mukaan ja nappasin ylimmän valokuvan siltä reissulta. Ei paha. Oli muuten leipomossa jo jonoa, joten emme ole ainoita, jotka täällä haluavat liikkeelle aikaisin hienoina päivinä.

Olimme päättäneet lähteä junalla Toblachiin ja patikoida sieltä eteenpäin. Junamatka kesti neljä minuuttia ja saavuttuamme Toblachiin lähdimme kohti Höhlensteintalia eli etelään päin kohti Cortinaa lähtevää laaksoa. Muutaman kilometrin päässä Toblachista sijaitsee Toblacher See vuorten keskellä ja järvi ympäristöineen oli aika hienoa aluetta. Jos haluaa katsella kauniita kuvia niin kannattaa klikata suuremmaksi!

 

Höhlensteintalin alussa katselimme menosuuntaamme. 

Tässä olemme vielä laakson korkeudella 1200m:ssä

 Tässä kohtaa kajahti reissun ensimmäinen JES!

Toblacher See.

 Nousu oli kova ja se pisti välillä puhalluttamaan

 Matkamme vei kohti Sarlsattelia ja vielä korkeammalle Sarlkofelille

 Siinä sitä pakerretaan.

Tämä meidän vähäinen patikkakokemus on osoittanut, että nousuja ja laskuja tuolla vuorilla on monenlaisia. Korkeusmetrit tai aika-arviot ei välttämättä kerro sitä todellista reissun raskautta, sillä se riippuu muistakin jutuista. Tuosta voisi puhua kuin Bubba katkaravuistaan Forrest Gump-elokuvassa, mutta antaa olla. Oli pirun kova nousu ja lasku ja korkeuseroa mennen tullen oli noin 1300 metriä

 Olen luvannut viedä Janen tänäkin kesänä usein ulos syömään.

Maistuu se pussikeitto mainiolta täälläkin.

 Ruokatauon jälkeen reitti jatkui tuollaisena.

 "Jane, mistä se johtuu, että täällä Alpeilla joskus päälaki kärähtää "?

 Rautarouva ja Dürrensteinvuori.

Rautarouva edessä.

 Etelä-Tirolin huterajalkaisin gemssi.

Reitti muuten vaan kapeni tuosta eteenpäin ja käännyimme takaisin, 

koska sillä suunnalla oli pilvistä

 Sen sijaan jatkoimme tosi viehättävää Dolomiten Höhenwegiä

 Päivän kaverikuva

 Mitäs siellä hirnutaan?

Ei saa hirnua kaverille vaikka laiduntaakin Dolomiten Höhenwegillä.

 Kas näin heiluu reppu, ja reppu heiluu näin.

Matkalla kohti Dürrensteinvuorta.

Oli aivan mainio patikkapäivä ja sille tuli pituutta noin kahdeksan tuntia. Laiskan miehen työpäivän verran.

Hienon reissun lopuksi tempaisimme ja luovuimme hetkeksi kurttuotsaisuudestamme. 

Paikallinen olutmerkki on Forst ja sitä tarjoiltiin pienen tuopin verran 
Toblacher Seen rantabaarissa. Kerran Saksan Bad Wiesseessä majatalomme 
ja ravintolamme isäntä opetti meitä:   "Nur Calvin Klein trinkt kleines Bier ".

Tänään ei ollut muuta tarjolla tuossa vaiheessa.

Ympäristöoppia ja Meteon harhautus

 Tänään heräsimme toiveikkaina kukonlaulun aikaan

 Pari päivää on nyt täällä mennyt omaan kotikylään ja ympäristöön tutustuessa. Sää on ollut sen verran epävakaista, että emme ole viitsineet lähteä väkisin vääntymään vuorille, kun parempaakin on varmaan tulossa. Lisäksi tuo oikein kunnon patikointi on sen verran raakaa puuhaa, että se kannattaa aloittaa annoksia hiljalleen lisäämällä. Talven aikana salilla tehdyt askelkyykkysarjat ovat avuksi, mutta reisissä tuntui siltikin ensimmäinen vuoripatikka täällä perjantaina. Se on vaan niin erilaista.

Innichen ja Pustertal Itävallan suuntaan

Tänään meidän luottamus paikalliseen huutosenmattiin kärsi pahan kolauksen. Meteo oli luvannut aamuksi ja päiväksi aurinkoa ja iltapäivästä alkaen sadekuuroja. Mitä vielä. Sehän meni ihan päinvastoin. Oltiin valmistauduttu lähtemään ihan kunnon patikkareissulle heti aamusta ja herättiin jo klo 6.30. Eli ihan kuten kotonakin pyhäaamuna.

 Toblachin kirkko ja kauempana häämöttää Aufkirchenin kylä

Vettä satoi kuitenkin aamun aikana ja muutimme suunnitelmiamme ja päätimme lähteä käymään naapurikylä Dobbiacossa eli Toblachissa. Sinne on tästä matkaa viisi kilometriä, mutta nousimme tuonne Pustertalin rinteille muutama sata metriä ylemmäksi, jossa kulkee maisematie ja sieltä aukeaa mukavat maisemat itse Pustertalin laaksoon. 

 K ja Toblachin Rathaus

Pilvet roikkuivat aamupäivällä tosi matalalla ja saimme välillä vähän vettäkin niskaan, mutta ei se juuri haitannut tuollaisella kevyehköllä reissulla.

Iltapäivällä kotimatkalla taivas aukesi.

Tuolla vasemmalla Pustertalin rinteessä muutaman sadan metrin

korkeudessa kuljimme aamulla kohti Toblachia.

Meteon harhautus paljastui lopullisesti kotikylään palattaessa noin viiden tunnin päästä. Pilvitaivas repesi ja saimme nauttia tähän astisen reissun komeimmasta auringonpaisteesta ja aivan upeista näkymistä Dolomiiteille.

Kotikylässämme oli tänään antiikkimarkkinat

 

Markkinahumua

 

Varsin suuri osa myyjistä näkyi juuttuneen tuohon Paulanerin 

aurinkovarjoilla katettuun baariin oikealla.  

Naurunremakasta päätellen kauppa oli käynyt.

Huomiseksi on luvattu sadetta ja tiistaista alkaen sitten aurinkoista, mutta saapa nähdä. Huomenna kuitenkin varmaan huilataan patikoinnista ja sen jälkeen sitten on ihan oikeiden kokopäiväpatikointien aika. Vaelluskarttoja olemme tutkineet niin tarkasti, että täällä kyllä "vaellusmestoja" riittää ilmojen salliessa!

 

Niin, jos tulet meille kylän keskustan suunnasta niin

joudut ylittämään sillan ja sitten heti oikealle

 

Sieltähän taitaa joku jo tulla .

 

 Eka bloggauksessa taisi tulla kehuttua kotiparvekenäkymiä.

Siinä niitä olisi sitten tarjolla ilman pilviä.

 Vielä ihan erikseen.

Haunoldin vuoret ihan suoraan edessämme.

 Ja sitten jos niska kääntyy vähän vasemmalle niin 

Dreischusterin vuoret,  joiden juurella jo kävimmekin.

Peukku ylös vai peukku alas maisemille?