Alpit taas kerran!

Innsbruck aina vain puhuttelee!

Tämän aamun early birdsit eivät matoja syöneet vaan ajelimme kiireesti Hesan kentälle aamu-usvan keskellä. Münchenin kone starttasi tasan kuudelta ja sen verran ajoissa olimme paikallista aikaa Münchenin kentälläkin, että vielä ei ollut edes Münchner Weisswurstin aika. Odottelimme jatkoyhteyttä Innsbruckiin. Erikoinen Lufthansan lentoyhteys olikin bussikuljetus. Hyvätasoinen Postbus kiidätti meidät Innsbruckiin kahdessa ja puolessa tunnissa. 

Edessämme on kuukauden pätkä elämää Alppien rinteillä. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietämme Alta Badiassa. Siellä asuinpaikkamme on Badian kylässä, josta suunnistetaan Dolomiittien vaellusreiteille. Viimeiset kaksi viikkoa vietämme Itävallan Pitztalissa. 

Varsinainen ilmastoshokki iski, kun pääsimme Innsbruckiin. Hautova 34 asteen helle on aivan jotain muuta, mihin olemme täällä tottuneet! Alppialueet ovat olleet epävakaisen trendin alla, joten toivomme, että vakaampi poutainen ilma alkaisi vallita. Mutta mitäpä teet - säät ovat ihan mitä vaan! Varsinkin vuorilla.

Tämän bändin soundit olivat varmaan tuoreemmat kuin Boney M:n.

Parhaillaan hotellimme viereisellä aukiolla konsertoi Boney M. Ei ole tarpeen ostaa lippua, sillä Daddy Cool kuuluu ihan perfecto ja sopivasti tänne huoneeseen. Mikä onni, sillä tämä Raa-raa-rasputin olisi varmaan naamatusten ihan jo liikaa.

Oi! Jospa nuorena olis arvannut että olisi By the Rivers of Babylonin äärellä.

Tämän päivän Innsbruckin kuvioissa ei ilmennyt mitään uutta, mutta jälleennäkemisen tunnelma on aina hieno. Selekosissa saatettaisiin sanua, että tunnen tämän kaupungin ku pierun hajun, mutta nehän sannoo kaikkee muutaki ihan pölöjää! 

Rathaus  Galerien näkymiä

Jaha, Bahama mama jytää ikkunoista sisään. Eipä löydy särmää laulajien äänistä enää, mutta kaipa tässä kulmat on meiltä kaikilta vähän pyöristynyt. Jääpä seurailemaan meikäläisten vaelluksia kuukauden ajaksi, jos sulla ei ole parempaa tekemistä.

Auf Wiedersehen Zillertal!

 Näkemiin kaunis Mayrhofen!

Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta aamulla ei satanut vaan oli pilvipoutaa. Viimeisen Zillertal-päivämme ja sateen uhkan vuoksi olimme olleet hiukan odottavalla kannalla emmekä olleet suunnitelleet päivälle patikkareissua. Sateeton aamu sai meidät kuitenkin liikkeelle ja päätimme kiivetä Mayrhofenin kotivuorelle Ahornille.

 Aamupalalle Alpenroselle

Perjantaina Mayrhofenissa oli suosittu Strassenfest eli katujuhlat.

 Morsian oli hukannut sulhasensa ja etsi häntä kuvan kanssa.

Ei ollut varmaan helppo homma, sillä väkeä oli kadun täydeltä.

Poliisien ruokahuolto pelasi tällä tavalla katugrillistä

Olimme hiukan myöhään liikkeellä tavalliseen aikatauluumme nähden ja päätimme ottaa reissun täysin kuntoilusuorituksena, joten menimme niin kovaa kuin pääsimme. Vajaa kolme tuntia lähdön jälkeen seisoimme Ahornbahnin hississä matkalla takaisin kylään ja nousun aikana söimme vielä aamupalan Alpenrose-nimisellä kauniilla almilla. Kyllä, nyt käytimme ensimmäisen kerran kesän aikana hissiä, koska oli vähän kiire pakkaushommiin ja Ahornilta Mayrhofeniin lasku olisi tapahtunut ääreistylsää mutkittelevaa maantietä pitkin. 100m vasemmalle, 100m oikealle ja vain 10m alaspäin. Ei kestä jalat eikä etenkään K:n hermot. Nousua tuli 1400m ja tällä kertaa jätimme Edelhütten väliin pakkauspaineiden ja uhkaavan sateen vuoksi.

 Näitä maisemia jäämme taas kaipaamaan

Ja näitä

 Mayrhofenin keskustaa

 Tänä vuonna Mayrhofenissa vieraili myös

 ihania ystäviämme. Oli mukavaa!

Sunnuntaiaamuna junailimme itsemme Innsbruckiin ja tiistaina palaamme kotiin. Reilu kuukausi on taas vierähtänut ihmeellisen nopeasti. Paljon hienoja patikkareissuja on takana ja olemme saaneet nähdä huikeita maisemia jälleen kerran ihanilla Alpeilla! Kuukauden aikana on taas vain vahvistunut tunne, että tämä on meille juuri sopiva tapaa viettää kesälomaamme, joten jossakin täällä pyörimme varmaan vuoden päästäkin, jos ei yllätyksiä tapahdu!

 Mayrhofenin maauimalan kattoterassi

Vanhat koiratkin oppivat uusia temppuja. Debytanttimme opetti

 meidät maauimalan käyttöön patikkareissujen päätteeksi!

Pustertal ja Zillertal olivat meille tuttuja kohteita, mutta viikkojen aikana emme tainneet tehdä yhtään täysin samaa reissua kuin aiemmin vaikka emme laakson laiskimpia laahustajia ehkä olekaan. Valinnanvaraa näissä laaksoissa siis riittää patikkareiteissä. Zillertalille kunniamaininta huikeasta livemusiikkitarjonnasta! Vastaavaan emme ole törmänneet missään.

 Sunnuntaina Innsbruckissa. K unohti lippiksen hotellille ja

 aurinko paistoi armottoman kuumasti.

Se on sitten tällä kertaa taas tässä. Mukavaa, jos olet jaksanut lukea blogiamme ja ehkä olet nähnyt jonkun kauniin kuvan Alpeilta? Seuraavan kerran työläisten arki katkeaa syyskuussa, kun pääsemme pitkästä aikaa toiseen lempimaahamme eli Saksaan ja Moselin viinilaaksoon!

 Näihin kuviin ja tunnelmiin...

 Ei sitte muuta ko moro!

Lähes normipäivä

 Yritämme pitää kiinni perinteistä.

 Alppikesä alkaa aina valokuvalla Innsbruckin lentokentältä.

 Lämpöä +25 astetta. Ihan normilämpö täällä.

Meillä on tänään ollut lähes normipäivä. Oikeastaan se alkoi jo eilisillasta, kun viime viikkojen tapaan katsoimme MM-futista seitsemän tuntia yöhön klo 01.00 saakka. Bussi Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti kahdelta eli samoilla silmillä lähdimme reissuun. Lento Frankfurtiin lähti aamulla kuudelta ja olimme nuokkuneet bussissa parin tunnin ajan niskamme lähes kipeiksi. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Lento Frankkuun kesti reilut pari tuntia ja yritimme taas nukkua vaihtelevalla menestyksellä. Eri puolella konetta istuneet pikkulapset keskustelivat karjuen omalla kielellään keskenään toinen toistaan kompaten ja kannustaen kannanottoihin. Lähellämme istuneet aikuiset kertoilivat aamulla kuuden jälkeen äänekkäästi omia ja ystäviensä asioita parin tunnin ajan, joten uni oli pätkittäistä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 Lentokapteeni yllätti meidät tänään saapumalla Inntaliin 

(laakso, jossa Innsbruck sijaitsee) lännen suunnasta. 

Aina ennen on tultu idästä. Meiltä ei kysytty tällä kertaa mitään,

 mutta olihan tuo vaihtelua normipäivään.

Tässä vaiheessa tyhmempikin tajuaa tulevansa Alpeille.

Lento Frankusta Innsbruckiin kestää 55min ja se on aina hyvin miellyttävä kokemus. Pieni potkurikone lentää ensin puoli tuntia tasankomaisemissa ja loppuajan Alppien päällä. Lennon aikana  lentohenkilökunta pyöräyttää täyden tarjoilukierroksen. Kukkaroa ei tarvitse kaivaa repusta. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 K:lla matka sujui mukavasti, kun laski potkurin kierroksia.

 Laskut tosin sekosivat puolen tunnin lentämisen jälkeen.

Innsbruckin lentokentälle saapuminen on luksusta. Kone rullaisi varmaan laukkuhihnalle saakka, mutta ei vissiin mahdu ihan kokonaan sisälle terminaaliin ja jää muutaman metrin kentän puolelle. Muita lentoja ei tule samaan aikaan eikä kentällä ole muita matkustajia kuin meidän pieni potkurikoneellinen. Tänään katsoimme kellosta aikaa ja totesimme, että meillä meni vajaa tunti koneen laskeutumisesta siihen, kun olimme menneet bussilla hotelliin ja jättäneet laukut ja olimme Innsbruckin keskustassa Dönerillä. Se on kebap eikä olut, jos joku ei tiedä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Normipäivää Innsbruckin vanhan kaupungin kujilla

 27.06.2014 klo 12.10 olemme todistettavasti olleet Innsbruckissa.

Innjoen rannalla

Joku jäyti kuitenkin mielessämme koko päivän. Kaikki ei ollut kuitenkaan aivan normaalisti. Käveleskelimme Innsbruckin keskustassa ja saatoimme ehkä käydä jossakin biergartenissa tai ainakin kävelimme ohi hyvin läheltä. Iltapäivällä lamppu syttyi. Meillä on loma! Kesäloma Alpeilla! Ei mikään pitkä, mutta on reilu kuukausi kuitenkin tyhjää parempi. Mietimme, että huomenna aamulla lähdemme junalla Italiaan ja palaamme Innsbruckiin reilun kuukauden päästä odottamaan paluulentoa. Mukavaa. Ei siinä mitään, sellainen se on, lähes normipäivä!

Rathaus Galerien näköalaterassilla totesimme, että tästä ei tullutkaan ihan normipäivä.  

Olemme ikään kuin lomalla ja alppikesä 2014 voi alkaa!

Achensee

Alppikesämme alkaa jo perinteisesti tästä kuvasta.
 Onneksi lentäjä oli lisenssinsä arvoinen ja osasi 
laskeutua taitoa vaativalle Innsbruckin vuoristokentälle.

Tiroli on ottanut innokkaat ihailijansa vastaan aika kylmäkiskoisesti tänä vuonna. Ensimmäisen vuorokauden aikana olemme saaneet sadetta ja sateettomina hetkinä pilvet ovat maanneet sen verran matalalla, että kauniit alppihuiput ovat vielä enimmäkseen piiloutuneet pilviverhojen taakse. Kyllä ne siellä kuitenkin ovat ja kyllä ne tulevan kuukauden aikana vielä esiin tulevat, tiedämme sen kokemuksesta! Lauantai on vielä epävakainen, mutta sen jälkeen pitäisi parantua. Toivomme niin.

Autosta matkalla Jenbachista Achenseelle.

Matka on muuten alkanut hyvin ja ongelmitta. Lento Innsbruckiin oli taas miellyttävä kokemus. Arvostamme suuresti Innsbruckin kentän pienuutta ja helppoutta. Vajaa puoli tuntia lentokoneen laskeutumisesta ja istut jo vuokra-auton ratissa Inntalin autobaanalla. Aivan mahdottoman helppoa ja mukavaa.

Pertisau ja Achensee

Achensee on kaunis, mutta nyt olemme joutuneet tyytymään riisuttuun versioon, kun turkoosia järveä reunustavat vuoret tai niiden huiput makaavat piilossa. Varmasti upea paikka hyvällä ilmalla.

Falzthurntal

Tulva (Hochwasser) on tehnyt täälläkin massiivisia maansiirtotöitä

Tänään kävimme kesän ensimmäisen "patikkareissun". Pilvien, ajottaisen sateen ja K:n jalkavaivojen vuoksi emme lähteneet korkeille reiteille vaan lähdimme perinteiselle laaksokävelylle. Hotellimme Pension Rotspitzin emännän suosituksesta kävimme Falzthurntalissa ja Gramaialmilla lähes tasamaan reissulla. Nousua ja laskua tuli parkkipaikalta vain reilut 400m ja matkan kokonaispituus oli noin 24 km. Ei tuota voi alppipatikaksi laskea, mutta tänään oli turha lähteä puskemaan ylös sadepilvien sekaan.

K Gramaialmilla

Näkymiä alamäkeen kohti Achenseetä

Huomenna siirrymme matkamme ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen eli Itä-Tirolin Virgentaliin ja Virgenin kylään. Grossglockner Höhenstrassen seinäjyrkissä ylämäissä Jane voi ajankuluksi seurata kumpi kiihtyy enemmän, K vai laiskan oloinen Fiat Punto?

 Aurinkokin pilkahti juuri lounasta odotellessa Jausenstationilla

Tuo kuvassa näkyvä kaveri muuten julisti vartti
 aiemmin aikovansa syödä tällä reissulla terveellisesti.
 Olihan siinä kahden gramman salaatti keventämässä
 leberkäseä ja paistettuja pottuja. 

Auf Geht's!

Eli menoksi, sillä vuoret kutsuvat ja Tiroli odottaa Jaaskareita. Matkalaukut ovat nielleet aika lastin urheiluvaatteita ja niille saamme toivottavasti käyttöä tulevina viikkoina Itävallassa. Lentoreittimme menee totuttuun tapaan Frankfurtin kautta Innsbruckiin, josta otamme vuokra-auton. Ensimmäinen kohteemme on Achensee, jonka Maurach-kylään majoitumme pariksi yöksi. Toivottavasti säät sallivat tehdä jonkinlaisen vaelluksen jo siellä.

Vaeltajien odottavaista mieltä varjostaa tällä kertaa hieman K:n jalkavaivat, mutta toivomme niistä huolimatta pääsevämme hienoille näköalareiteille.

Achensee sijaitsee Inn-joen laakson tuntumassa lähellä Innsbruckia (40km). Se on kulttikohde, johon mennään katsomaan hienoa järveä, jonka ympärillä vuoret kohoavat. Toivottavasti me saamme kohota myös järven yläpuolisille rinteille ja nähdä paikkaa myös korkeammasta perspektiivistä.

Säästähän se taas on kiinni. Tirol on ennusteen mukaan tulevina päivinä epävakaisen sään aluetta, joten tutulta kuulostaa.

Matkamme pääkohteet. Aluksi Virgen ja sitten Jerzens Pitztalissa.

Itävallan vuoristotiet ovat luonnon armoilla. Kivi-, maavyöryt, katkenneet puut, ym. saattavat viivästyttää matkan tekoa. Aiemminkin olemme odotelleet jonossa, kun tiepartio on lakaissut pienehköjä maanvyörymiä tieltä. Tällä kertaa isompi luonnonilmiö vaikutti matkasuunnitelmiimme. Suorin tie tulevaan kohteeseemme Virgentalin on nyt tukossa massiivisen maavyöryn takia. Felbertauern-tunneliin johtavalle tielle valui toukokun puolivälissä sellainen määrä alppiainesta, että tietä ei saada kuntoon pitkiin aikoihin. Väliaikaista tietä kaavaillaan valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Felberntauern-tunneli on tärkeä yhdysväylä Alppien pohjois- ja eteläpuolen välillä. Nyt kun tunneli on pois käytöstä, ovat muut Alppien ylityskohteet suuremman kuormituksen kohteena. Vaihtoehtoina ovat Brennerin sola Italian kautta, Grossglocknerin alppitie, junaväylä Gasteinin laaksosta Böcksteinista Mallnitziin.

Olemme saaneet tietoa tulevasta Virgentalin majoituspaikastemme, että saamme alennusta Grossglocknerin tien tullista näyttämällä majoituksemme varausvahvistusta. Toivomme kaunista säätä, jotta Itävallan korkeimman huipun ohitus autolla näyttäisi meille myös upeita maisemia.


Laukut on nyt ladattu ja lähdön odotus kihelmöi.Ensimmäisillä alppireissuillamme saimme rokotuksen tirolilaisuuteen. Volksmusik on käsite, jota Tirolissa on vaikea sivuuttaa. Satuimme sen verran useasti elävän musiikin paikkoihin, joissa yleisö (mekin) intoutui lyömään tahtia hanuri- tai viuluvirtuoosille, että tirolaismusiikista tuli alppilomiemme symboli. Jodlaus on näille näköjään yhtä helppoa kuin meille ratiritiralla.

 Tämä on superkamaa! Tätä on Tirol.
Kuuntele linkistä mahtijodlaus!

Ensimmäisenä Alppikesänämme olimme Söllissä, jossa juhannusaattona satuimme taukopaikalle, jossa K:lle oli pesti jo valmiina. Almin emäntä valitsi orkesterinsa kokoonpanoon selvästi rytmitajuisimman percussionistin. Kun muut orkesterin jäsenet oli almin väestä pestattu esitykseen, niin meille muille kolmelle jäi tanssijoiden ja taputtajien osa.

 Pocahontas ja soittimensa. Alla ääninäyte.
 Jossakin vaiheessa K:n hiusjuuret ovat laiskistuneet tuon jälkeen.

Band standl.
 K:lla on kyllä rytmi veressä.
 Kannattaisiko ruveta ammattimaiseksi hüttemuusikoksi?

Happea ja ympäristöoppia!

 

 Innsbruckiin lasketellaan meiltä päin 600m alamäkeen, 

joten Fiatimmekin selviää menomatkasta kunnialla.

Perjantain teemana oli autoilu Innsbruckiin ja hieman shoppailua. Nokialaisen navigaattori osasi opastaa erehtymättömästi valittuihin kohteisiin, joista ensimmäinen oli DEZ-ostoskeskus. Täpötäysi parkkipaikka ennusti, että muutkin olivat lähteneet kuluttamaan sadepäivää kävelemällä katon alla päämäärättömästi. Jotain pientä mukaan tarttui, mutta paras ostos oli seisallaan nautittu herkullinen hampurilainen.

Kaikille Innsbruckin kävijöille tuttuja näkymiä

Goldenes Dachl kuvan oikeassa reunassa

Näille vällyille voi istahtaa vaikka viileämmälläkin säällä.

Ajelimme sitten Innsbruckin vanhaan kaupunkiin. Tutut kujat ja kadut kuljettiin ristiin rastiin. Monta kertaa on tuossa kaupungissa käyty kuluttamassa juuri sadepäiviä, joita vaellusreissuilla tuppaa tulemaan. Sentään muutaman kerran olemme nähneet kaupungin ympäröivät upeat vuoretkin, jotka nyt taas piiloilivat pilvien takana.

Kylläpä kuva valehtelee: Näyttää ihan tasamaalta, vaikka

ylämäkeä pitäisi kuvata!

Lauantaina sai kroppa taas kaipaamaansa liikettä. Aamulla taivas pirautti vielä hieman vettä, mutta luotimme sääennusteeseen, joka lupasi loppupäiväksi sateetonta. Pilvet ovat silti jaksaneet olla alhaalla, eikä mistään voisi päätellä, että ympärillämme on yli kaksitonniset huiput.

Tämän päivän kävelylle lähdettiin suoraan kotipihasta ja auto sai lepopäivän. Kohteenamme oli Scharnitz pienen vuorinyppylän takana. Suunnistimme kylän raittia pohjoiseen kilometrin päähän Emmat-nimiseen Leutaschin osaan, josta alkoi nousu Hohe Sattelille. Talvisin kelkkailureittinä toimivaa hyvää metsätietä pitkin nousimme kevyet 400m ja olimmekin aika totaalisesti pilvessä 1500m:n korkeudessa. Reittivariaatioita olisi ollut esim. lähteä kohti Arnspitzeä (2198m) jyrkästi ylämäkeen, mutta se ei nyt huvittanut edes urheilumielessä. Sumu oli tehnyt polut liukkaaksi alempanakin ja 1800m:ssä sade oli tullut jo lumena.

Takana näkyvällä tasaisella polulla esitettiin 

"Sirkus Jaaskarit" pelleliukastelut. Iljanteinen savi oli petollista.

Häivähdys Sattelklammin jylhistä kallioista.

Korkeimman kohdan Hohe Sattelin jälkeen tie loppui ja muuttui Sattelstiegel-poluksi, joka laskeutui paikoin jyrkästi. Kulkusuunnassamme oikealla oli kartan perusteella pystysuora kallioseinämä, jonka uljas pahtaseinä  näkyi vain paikoin. Reitti olisi antanut upeat näkymät, jos näkyvyys olisi ollut parempi. Loppumatka Scharnitzin kylään oli tasamaan lompsimista. Päätimme hypätä junaan, jolla hurautimme Seefeldiin 10 km:n matkan.

 Parvekekukat Scharnitzissa

Seefeldissä nautimme keittolounaan ja parit nakit. Sitten jaksoikin kävellä loppumatkan 6km kotikylään.Vaikka kuinka kesäkausi onkin meneillään, voi täällä vuoristossa 1100m:n korkeudessa olla aika rapsakan kylmiä päiviä. Tänään vaellettiin pitkät lahkeet ja pitkähihaiset paidat yllä, jota ei ole tapahtunut ties milloin!

Seefeld on tyylikäs alppikaupunki

Vaikka korkeuseroja tämänpäiväiselle reitille ei 600m enempää kertynytkään, tuli sentään matkaa talsituksi 25km. Uhkasakkojen pelossa sanotaan nyt näin, että on ollut happirikas ulkoiluilma!