Viele Sonne in Virgental

Tästä se alkaa. Patikkavuosi 2013.

Otsikko kertoo kaiken eli Virgentalissa on ollut kaunis ja aurinkoinen lähes hellepäivä. Ensimmäisellä patikallamme olemme kuitenkin liikkuneet sen verran korkealla, että tuuli on viilentänyt kuumuutta tehokkaasti. Valitsimme päivän reittimme sillä ajatuksella, että otetaan rauhallisesti ja totutellaan taas alppipatikointiin. Ei vaan meinannut siltikään ruuti reisissä riittää. On se niin erilaista täällä. Olemme tänään kävelleet ihan lapsellisen vähän eli pituussunnassa vain 13km ja 900 korkeusmetriä ylös ja sama alas ja silti pisti puhalluttamaan. Onhan tässä onneksi kuitenkin kuukausi aikaa treenata!

Virgenin "keskusta" aamutunnelmissa.

Lähdimme liikkeelle aamulla vasta klo 10 aikoihin ja kolistelimme vaelluskengillämme Virgenin kirkon ohi samalla, kun paikalliset palasivat pyhäpuvuissaan sanaa kuulemasta. Toisille hengen ja toisille ruumiin ravintoa.

Patikkareissun viralliset valvojat. Näillä on enemmän

 katu-uskottavuutta kuin Poliisihallituksen lottovalvojilla.

 

Nyt sekin on sitten nähty.

 Puusta tulee vettä hanasta.

 Kaverikuvassa pisti ihan tuulettamaan. Itävalta on se kaikista mieluisin

 matkakohteemme ja syy selviää taustalta.

Nousu ensimmäiselle Gotschaunalmille (1943m) oli aika jyrkkä, mutta olihan hieno paikka.Ymmärsimme kunnolla ensimmäisen kerran minne olemme taas tulleet. Jos ihminen ei näissä maisemissa viihdy niin täytyy olla jokin rakenteellinen vika.

Vaikein ylämäki on voitettu. Nyt voi jo hymyillä.

 Ihan peruserkin lomakuva. Täällä hymytön

 vastaantulija on yhtä harvinainen kuin viiksetön turkkilainen.

Gotschaunalm on kaunis paikka.

Viinimarjamehua odotellessa

Hyvää oli ja tuli tarpeeseen.

Gotschaunalmilta matka jatkui Nilljochhüttelle, jonne johdatteli helppo lähes tasamaan polku. Korkeimmalla kohdalla käytiin juuri ennen hütteä, jolloin olimme 2100m:n korkeudessa.

"Nilljoch Hüttellä syön salaatin". Just joo.

Nilljoch Hütte näkyy, mutta suorinkin tie

tuonne vie vajaan tunnin.

Nilljoch Hüttellä henkilökunta oli jo portilla vastassa.

 "Grüss Gott, Möchten Sie Speisekarte, 

oder nur trinken, bitte?"

Hüttellä nautimme lounaan. Tänään olisimme syöneet aivan satavarmasti salaattia tms. terveellistä, mutta eipä ollut tarjolla! Valittavana oli nuudelikeitto makkaralla tai ilman makkaraa. Sen verran oli nälkä, että otimme keitot makkaralla. Isäntä kertoi, että koko Tiroli on lamaannuksissa Felbertrauenstrassen ollessa pois käytöstä maanvyörymän vuoksi. Ei tule ihmisiä niin ei kuulemma kannata kokata monenlaisia ruokia. Vähille kävijöille riittää sitten näköjään nuudelikeitto makkaralla, mutta eihän se huonoa ollut. Ja maisemat olivat sitten sitäkin hienommat!

Virgentalin pohjukka ja Prägratenin kylä. 

Ihan jännittää, tuleeko nuudelikeitto ison vai pienen Würstin kanssa.

 Toisinaan on syöty ravintoloissa, joissa on ollut vaatimattomatkin maisemat.

Hütteisännän kanssa tuli juttua siitä, että olemme Suomesta. Hän ihmetteli, että kylläpä nyt suomalaisia näkyy tiheään. Pari viikkoa sitten blogituttavamme Tiina oli ystävänsä kanssa samalla hüttellä. Kysyimme isännältä muistaako hän kaksi suomalaista rouvaa, jotka vierailivat majalla aiemmin. Hän paitsi muisti tytöt, myös korjasi että oli muuten nuoria naisia ja vieläpä oikein kauniita "very beautiful ladies". Ihminen muistaa tärkeimmät asiat! Tiinan blogiin ja vaellusjuttuihin pääset tästä.

Kamerasta löytyi "taidekuva"-toiminto.

Tässä koepala. Mitäs pidätte Virgentalista?

Obermauernin kylä on vartin kävelymatkan päässä

Virgenistä. Sielläkin on uskomattoman kauniita

vanhoja rakennuksia.

Tästä nyt kuitenkin aloitettiin ja patikkareissun jälkeen hemmottelimme itseämme ja poikkesimme Virgenin kirkon viereen Biergarteniin. Oli harvinaisen ansaittu Gösser.

Gut, Besser, Gösser!

Ei ollut ruuhkaa täälläkään.

Felbertauernin tien katkos saattaa olla

kohtalokasta monille Hohe Tauernin eteläpuolisille yrittäjille.

Kotimatkallamme näimme senkin ihmeen, että poliisipartio piti ratsiaa kylän pääraitilla! Ja ainoalla tiellä. Eipä olla tuohonkaan näissä pikkukylissä törmätty ennen. Ilmeisesti paikallisillekin se oli erikoista, sillä sen verran tiiviisti ihmiset seurasivat virkavallan touhuja parvekkeiltaan.

Millainen on sitten Virgental? Upea.

Auf Geht's!

Eli menoksi, sillä vuoret kutsuvat ja Tiroli odottaa Jaaskareita. Matkalaukut ovat nielleet aika lastin urheiluvaatteita ja niille saamme toivottavasti käyttöä tulevina viikkoina Itävallassa. Lentoreittimme menee totuttuun tapaan Frankfurtin kautta Innsbruckiin, josta otamme vuokra-auton. Ensimmäinen kohteemme on Achensee, jonka Maurach-kylään majoitumme pariksi yöksi. Toivottavasti säät sallivat tehdä jonkinlaisen vaelluksen jo siellä.

Vaeltajien odottavaista mieltä varjostaa tällä kertaa hieman K:n jalkavaivat, mutta toivomme niistä huolimatta pääsevämme hienoille näköalareiteille.

Achensee sijaitsee Inn-joen laakson tuntumassa lähellä Innsbruckia (40km). Se on kulttikohde, johon mennään katsomaan hienoa järveä, jonka ympärillä vuoret kohoavat. Toivottavasti me saamme kohota myös järven yläpuolisille rinteille ja nähdä paikkaa myös korkeammasta perspektiivistä.

Säästähän se taas on kiinni. Tirol on ennusteen mukaan tulevina päivinä epävakaisen sään aluetta, joten tutulta kuulostaa.

Matkamme pääkohteet. Aluksi Virgen ja sitten Jerzens Pitztalissa.

Itävallan vuoristotiet ovat luonnon armoilla. Kivi-, maavyöryt, katkenneet puut, ym. saattavat viivästyttää matkan tekoa. Aiemminkin olemme odotelleet jonossa, kun tiepartio on lakaissut pienehköjä maanvyörymiä tieltä. Tällä kertaa isompi luonnonilmiö vaikutti matkasuunnitelmiimme. Suorin tie tulevaan kohteeseemme Virgentalin on nyt tukossa massiivisen maavyöryn takia. Felbertauern-tunneliin johtavalle tielle valui toukokun puolivälissä sellainen määrä alppiainesta, että tietä ei saada kuntoon pitkiin aikoihin. Väliaikaista tietä kaavaillaan valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Felberntauern-tunneli on tärkeä yhdysväylä Alppien pohjois- ja eteläpuolen välillä. Nyt kun tunneli on pois käytöstä, ovat muut Alppien ylityskohteet suuremman kuormituksen kohteena. Vaihtoehtoina ovat Brennerin sola Italian kautta, Grossglocknerin alppitie, junaväylä Gasteinin laaksosta Böcksteinista Mallnitziin.

Olemme saaneet tietoa tulevasta Virgentalin majoituspaikastemme, että saamme alennusta Grossglocknerin tien tullista näyttämällä majoituksemme varausvahvistusta. Toivomme kaunista säätä, jotta Itävallan korkeimman huipun ohitus autolla näyttäisi meille myös upeita maisemia.


Laukut on nyt ladattu ja lähdön odotus kihelmöi.Ensimmäisillä alppireissuillamme saimme rokotuksen tirolilaisuuteen. Volksmusik on käsite, jota Tirolissa on vaikea sivuuttaa. Satuimme sen verran useasti elävän musiikin paikkoihin, joissa yleisö (mekin) intoutui lyömään tahtia hanuri- tai viuluvirtuoosille, että tirolaismusiikista tuli alppilomiemme symboli. Jodlaus on näille näköjään yhtä helppoa kuin meille ratiritiralla.

 Tämä on superkamaa! Tätä on Tirol.
Kuuntele linkistä mahtijodlaus!

Ensimmäisenä Alppikesänämme olimme Söllissä, jossa juhannusaattona satuimme taukopaikalle, jossa K:lle oli pesti jo valmiina. Almin emäntä valitsi orkesterinsa kokoonpanoon selvästi rytmitajuisimman percussionistin. Kun muut orkesterin jäsenet oli almin väestä pestattu esitykseen, niin meille muille kolmelle jäi tanssijoiden ja taputtajien osa.

 Pocahontas ja soittimensa. Alla ääninäyte.
 Jossakin vaiheessa K:n hiusjuuret ovat laiskistuneet tuon jälkeen.

Band standl.
 K:lla on kyllä rytmi veressä.
 Kannattaisiko ruveta ammattimaiseksi hüttemuusikoksi?