1.9.2012

Happea ja ympäristöoppia!

 
 Innsbruckiin lasketellaan meiltä päin 600m alamäkeen, 
joten Fiatimmekin selviää menomatkasta kunnialla.

Perjantain teemana oli autoilu Innsbruckiin ja hieman shoppailua. Nokialaisen navigaattori osasi opastaa erehtymättömästi valittuihin kohteisiin, joista ensimmäinen oli DEZ-ostoskeskus. Täpötäysi parkkipaikka ennusti, että muutkin olivat lähteneet kuluttamaan sadepäivää kävelemällä katon alla päämäärättömästi. Jotain pientä mukaan tarttui, mutta paras ostos oli seisallaan nautittu herkullinen hampurilainen.

Kaikille Innsbruckin kävijöille tuttuja näkymiä
Goldenes Dachl kuvan oikeassa reunassa

Näille vällyille voi istahtaa vaikka viileämmälläkin säällä.

Ajelimme sitten Innsbruckin vanhaan kaupunkiin. Tutut kujat ja kadut kuljettiin ristiin rastiin. Monta kertaa on tuossa kaupungissa käyty kuluttamassa juuri sadepäiviä, joita vaellusreissuilla tuppaa tulemaan. Sentään muutaman kerran olemme nähneet kaupungin ympäröivät upeat vuoretkin, jotka nyt taas piiloilivat pilvien takana.

Kylläpä kuva valehtelee: Näyttää ihan tasamaalta, vaikka
ylämäkeä pitäisi kuvata!

Lauantaina sai kroppa taas kaipaamaansa liikettä. Aamulla taivas pirautti vielä hieman vettä, mutta luotimme sääennusteeseen, joka lupasi loppupäiväksi sateetonta. Pilvet ovat silti jaksaneet olla alhaalla, eikä mistään voisi päätellä, että ympärillämme on yli kaksitonniset huiput.

Tämän päivän kävelylle lähdettiin suoraan kotipihasta ja auto sai lepopäivän. Kohteenamme oli Scharnitz pienen vuorinyppylän takana. Suunnistimme kylän raittia pohjoiseen kilometrin päähän Emmat-nimiseen Leutaschin osaan, josta alkoi nousu Hohe Sattelille. Talvisin kelkkailureittinä toimivaa hyvää metsätietä pitkin nousimme kevyet 400m ja olimmekin aika totaalisesti pilvessä 1500m:n korkeudessa. Reittivariaatioita olisi ollut esim. lähteä kohti Arnspitzeä (2198m) jyrkästi ylämäkeen, mutta se ei nyt huvittanut edes urheilumielessä. Sumu oli tehnyt polut liukkaaksi alempanakin ja 1800m:ssä sade oli tullut jo lumena.

Takana näkyvällä tasaisella polulla esitettiin 
"Sirkus Jaaskarit" pelleliukastelut. Iljanteinen savi oli petollista.

Häivähdys Sattelklammin jylhistä kallioista.
Korkeimman kohdan Hohe Sattelin jälkeen tie loppui ja muuttui Sattelstiegel-poluksi, joka laskeutui paikoin jyrkästi. Kulkusuunnassamme oikealla oli kartan perusteella pystysuora kallioseinämä, jonka uljas pahtaseinä  näkyi vain paikoin. Reitti olisi antanut upeat näkymät, jos näkyvyys olisi ollut parempi. Loppumatka Scharnitzin kylään oli tasamaan lompsimista. Päätimme hypätä junaan, jolla hurautimme Seefeldiin 10 km:n matkan.

 Parvekekukat Scharnitzissa

Seefeldissä nautimme keittolounaan ja parit nakit. Sitten jaksoikin kävellä loppumatkan 6km kotikylään.Vaikka kuinka kesäkausi onkin meneillään, voi täällä vuoristossa 1100m:n korkeudessa olla aika rapsakan kylmiä päiviä. Tänään vaellettiin pitkät lahkeet ja pitkähihaiset paidat yllä, jota ei ole tapahtunut ties milloin!

Seefeld on tyylikäs alppikaupunki

Vaikka korkeuseroja tämänpäiväiselle reitille ei 600m enempää kertynytkään, tuli sentään matkaa talsituksi 25km. Uhkasakkojen pelossa sanotaan nyt näin, että on ollut happirikas ulkoiluilma!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On luettu teidän jatkokertomuksen tämä osio. Pauli luki kaikki edellisetkin. Scharnitsissa ollaan kävelty, Hilu veresti vanhoja muistoja.
Nyt lähden Peräseinäjoen kaupunginosaan Sirpan näyttelyn avajaisiin.
Have fun, palataan!

Jaaskarit kirjoitti...

Tänään on pyöräilty ja pistäydyimme jopa Saksassa. Yritämme laittaa siitä lisää luettavaa Paulille, jotta sillä ei tule aika pitkäksi. Ilma oli hieno ja taisi tulla aika upeita kuvia vaikka itse sanotaankin...