Lähes normipäivä

 Yritämme pitää kiinni perinteistä.

 Alppikesä alkaa aina valokuvalla Innsbruckin lentokentältä.

 Lämpöä +25 astetta. Ihan normilämpö täällä.

Meillä on tänään ollut lähes normipäivä. Oikeastaan se alkoi jo eilisillasta, kun viime viikkojen tapaan katsoimme MM-futista seitsemän tuntia yöhön klo 01.00 saakka. Bussi Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti kahdelta eli samoilla silmillä lähdimme reissuun. Lento Frankfurtiin lähti aamulla kuudelta ja olimme nuokkuneet bussissa parin tunnin ajan niskamme lähes kipeiksi. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Lento Frankkuun kesti reilut pari tuntia ja yritimme taas nukkua vaihtelevalla menestyksellä. Eri puolella konetta istuneet pikkulapset keskustelivat karjuen omalla kielellään keskenään toinen toistaan kompaten ja kannustaen kannanottoihin. Lähellämme istuneet aikuiset kertoilivat aamulla kuuden jälkeen äänekkäästi omia ja ystäviensä asioita parin tunnin ajan, joten uni oli pätkittäistä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 Lentokapteeni yllätti meidät tänään saapumalla Inntaliin 

(laakso, jossa Innsbruck sijaitsee) lännen suunnasta. 

Aina ennen on tultu idästä. Meiltä ei kysytty tällä kertaa mitään,

 mutta olihan tuo vaihtelua normipäivään.

Tässä vaiheessa tyhmempikin tajuaa tulevansa Alpeille.

Lento Frankusta Innsbruckiin kestää 55min ja se on aina hyvin miellyttävä kokemus. Pieni potkurikone lentää ensin puoli tuntia tasankomaisemissa ja loppuajan Alppien päällä. Lennon aikana  lentohenkilökunta pyöräyttää täyden tarjoilukierroksen. Kukkaroa ei tarvitse kaivaa repusta. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

 K:lla matka sujui mukavasti, kun laski potkurin kierroksia.

 Laskut tosin sekosivat puolen tunnin lentämisen jälkeen.

Innsbruckin lentokentälle saapuminen on luksusta. Kone rullaisi varmaan laukkuhihnalle saakka, mutta ei vissiin mahdu ihan kokonaan sisälle terminaaliin ja jää muutaman metrin kentän puolelle. Muita lentoja ei tule samaan aikaan eikä kentällä ole muita matkustajia kuin meidän pieni potkurikoneellinen. Tänään katsoimme kellosta aikaa ja totesimme, että meillä meni vajaa tunti koneen laskeutumisesta siihen, kun olimme menneet bussilla hotelliin ja jättäneet laukut ja olimme Innsbruckin keskustassa Dönerillä. Se on kebap eikä olut, jos joku ei tiedä. Ei siinä mitään, sellaista se on, normipäivä.

Normipäivää Innsbruckin vanhan kaupungin kujilla

 27.06.2014 klo 12.10 olemme todistettavasti olleet Innsbruckissa.

Innjoen rannalla

Joku jäyti kuitenkin mielessämme koko päivän. Kaikki ei ollut kuitenkaan aivan normaalisti. Käveleskelimme Innsbruckin keskustassa ja saatoimme ehkä käydä jossakin biergartenissa tai ainakin kävelimme ohi hyvin läheltä. Iltapäivällä lamppu syttyi. Meillä on loma! Kesäloma Alpeilla! Ei mikään pitkä, mutta on reilu kuukausi kuitenkin tyhjää parempi. Mietimme, että huomenna aamulla lähdemme junalla Italiaan ja palaamme Innsbruckiin reilun kuukauden päästä odottamaan paluulentoa. Mukavaa. Ei siinä mitään, sellainen se on, lähes normipäivä!

Rathaus Galerien näköalaterassilla totesimme, että tästä ei tullutkaan ihan normipäivä.  

Olemme ikään kuin lomalla ja alppikesä 2014 voi alkaa!

Zillertal Bike Day

Pauli ja Saana. Viimeiset tuliaiset on Billan pussissa.

Kaunis aamu alkoi vähän haikeasti, kun ensimmäiseksi piti käydä saattelemassa viikon verran täällä olleet kaverimme kotimatkalle takaisin Suomeen. Mutta niin he lähtivät ja me jäimme tänne jatkamaan touhujamme. Kiitos vielä kerran erittäin mukavasta viikosta koko porukalle!

Sen verran kovia patikoita oli aiempina päivinä vedetty, että päätimme tänään vuokrata taas pyörät. Tosin oli täysin selvä, että tänään pysytään alhaalla laaksonpohjalla eikä lähdetä ylös vuorelle repimään. Näin myös tehtiin. Zillertalin laaksossa ei ole kovin suuria korkeuseroja kylien välillä tähän Mayrhofeniin saakka. Tästä eteenpäin on sitten jo vähän toisin, sillä laakso jatkuu aina Hintertuxiin saakka. Hintertux on sen verran korkealla, että siellä voi hiihtää nytkin. Laaksonpohjalla kulkee erittäin suosittu pyöräreitti aina laakson alkuun saakka. Zillertal alkaa Inntalista, joka kulkee itä-länsisuunnassa ja on siis jo eri laaksoa.

Matkan varrella kylissä oli upeita taloja.

Tänne kannattaisi muuttaa kukkakauppiaaksi.

Lähdettiin matkaan puoli yhdentoista aikaan ja ajateltiin pyöräillä fiiliksen mukaan. No mitenpä se fiilis olisi voinut olla huono? Kaunis ja erittäin lämmin ilma ja upeat maisemat. Vuoret kohosivat molemmin puolin ja kauniita pikkukyliä oli muutaman kilometrin välein. Matka taittui huomaamatta vaikka pyörät oli huonommat kuin viimeksi.

Mayrhofenista Zillertalin alkuun on reilun 30 km matka. Puolivälissä aloimme pohtia kuinka pitkälle ajamme. Pidimme johtokunnan kokouksen ja totesimme yksimielisesti olevamme periaatteessa näillä töin ja antaa mennä päätyyn saakka. Eli laakson ensimmäiseen kylään nimeltä Strass. Täällähän on pyöräilijällä sellainen turva, että juna eli Zillertalbahn kulkee laaksossa tiuhaan. Siihen saa pyöräilijä ottaa pyöränsä mukaan ilmaiseksi eli lähtöpaikkaan voi palata junalla tai päinvastoin. Zillertalbahn kulkee Jenbachin kylään saakka, joka on Inntalissa muutaman kilometrin verran.

Strassin raitilla. Taustalla siintää jo Inntalin vuoret.

Strassin kohdalla päätimme sitten ajella saman tien Jenbachiin saakka ja katsella vaihteeksi Inntalin vuoria. Suuret oli vuoret siinäkin laaksossa. Jenbachin kylä tosin sijaitsi sitten moottoritien väärällä puolella meidän vinkkelistä ja vähän korkealla, joten luovuimme ja käänsimme turvat toiseen suuntaan ja paluumatkalle. Schlittersin kylän järven rannalla piti jo syödä lounasta ja päätimme samalla ajaa pyörillä takaisin Mayrhofeniin.

Vuorten rinteillä oli viihtyisän näköisiä pikkukyliä.

Loppumatkasta alkoi huono ajoasento jo vähän tuntua niskan seudulla eikä se pyöräkään enää niin rasvatusti liikkunut. Tänne on tosin pientä ylämäkeä, joten ehkä se johtui siitä. Tai huono pyörä. Mutta Mayrhofeniin tultiin takaisin ja kello näytti tasan neljää. Kilometrejä oli takana noin 85 ja lämpömittari näytti 39. Siinä oli varmaan vähän liikaa. Siis lämpölukemassa.

Inntal jo poikittain edessä. Riitti niitä vuoria siihenkin laaksoon.

Aiemmin oli puhetta patikoitsijan erikoisesta rusketuksesta. Nyt siihen on saatu vähän vaihtelua. Jalkaterissä on aivan upeat sandaalien rajat.

LISÄYS: Zillertal on kuuluisa kansanmusiikkibändeistään. Tässä pienessä kylässä on joka arki-iltakin useita paikkoja, joissa paikalliset orkesterit soittavat rallejaan. Tänään käytiin tunnin verran kuuntelemassa BergCasanovas-nimistä pumppua. Oli taas menoa ja meininkiä. Mutta se pointti: VuoriCasanovien laulaja kertoi, että Mayrhofenissa oli tänään päivällä 40 astetta lämmintä. Eli aiempi epäilyni oli aiheeton.