Wanderparadies Virgental

Lähdössä tällä kertaa viimeiselle Hohe Tauern-patikalle Umbaltaliin.

Viimeiselle lomapäivällemme Virgentalissa olimme säästäneet helpon jaloittelureissun, koska tänään oli vielä paljon muutakin puuhaa. Autolla ajelimme tutulle Ströderin parkkipaikalle ja sitten Umbaltaliin ihmettelemään alaspäin virtaavaa vettä. Umbaltalissa ovat Euroopan viimeiset täysin valjastamattomat sulavien jäätikkövesien vesiputoukset ja ne tunnetaan nimellä Umbalfälle.

 "Minne tuo kaikki vesi menee? "Onkohan kukaan koskaan tutkinut

 missä kaikssa maailman paikoissa pisara vettä käy?"

 "Kuoleeko vesipisara koskaan?"

Laakso oli myös muuten kaunis. Reissun olisi voinut heittää vaikka lenkkareissa, koska yhteensä 18 km pituisella matkalla nousua tuli vain 600m. Tänään oli fyysinen vapaapäivä pakkaamisen ja muuton vuoksi.

Taisi saada jostakin vastaukset, kun jatkoi sitten eteenpäin

Virgental on vaeltajan paratiisi. Löysimme laakson talvella ihan sattumalla Google Earthia selatessa. Virgental heilahti kerralla kärkikolmikkoon meidän kokemistamme vaelluspaikoista.

Vesi on täällä ihanan väristä

Jos olemme oikein ymmärtäneet niin täällä kansanliike

 vastustaa näiden kauniiden putousten valjastamista

Virgentalissa löytyy meidän kokemuksemme mukaan paljon hyviä patikkareittejä. Pari viikkoa olemme kolunneet aika ahkerasti eri laaksoja ja hüttejä ja tarjontaa on ollut riittävästi. Täällä taviskin pääsee aika korkeisiin maisemiin suhteellisen turvallisilla reiteillä eikä tarvitse mennä mustia eli vaativia reittejä korkealle päästäkseen.

Tänään emme kiirehtineet

Hüttetarjontaa on kiitettävästi ja se on tärkeä juttu, jos et halua olla omissa eväissä. Huomasimme sen viime vuonna muuten erittäin mukavassa vaelluspaikassa Kärntenin Mallnitzissa. Siellä maisemiltaan kauniiden patikkareittien suunnitteleminen ja toteuttaminen oli vaikeampaa, kun viihtyisiä hüttejä ja almeja oli paljon vähemmän kuin täällä. "Pittäähän sitä ihimisen syyä".

Pian reitti nousi kauemmas putouksista.

 Ei tarvitse ihmetellä mistä vesi tulee?

Jos heikkouksia hakee niin täällä ei ole hissejä niitä tarvitseville. Joillekin hütteille ja reittien alkuun vievät hüttetaksit, jotka näin toimittavat hissien virkaa. Taksit näyttivät olevan normaalien rinnehissien hinnoissa ja ehkä tuollaisen taksin käyttäminen ei ole yhtä vaivatonta kuin nonstoppina pyörivän hissin. Myöskään vaellusbussit eivät mielestämme kulje yhtä tiheästi kuin jossakin muualla.

Wunderschönes Umbaltal

Ei sille mitään voi, mutta ilmat vaikuttavat aina vaellusloman onnistumiseen. Ne ovat olleet täällä loistavat. Ensimmäisellä viikolla oli pari pilvistä päivää, mutta muuten aurinko on porottanut. Majoitusemäntämme mukaan täällä on ollut jopa poikkeuksellisen kuuma. Olemme yrittäneet paeta kylän kuumutta kiipeämällä vuorelle.

Clarahütte vaurioitui pahoin lumivyöryssä 2012.

 Nyt oli kovat remontit käynnissä ja uusi hütte pitäisi olla valmis vuonna 2016. 

Clarahütte on yksi alppialueen vanhimpia hüttejä.

Pientä purtavaa ehtivät kuitenkin tarjota patikoitsijoille.

 Juustoraasteen näköinen juttu oli muuten piparjuurta, huomattiin liian myöhään.

 K:lla on tukka vieläkin pystyssä.

Paluumatkalla tervehdimme vielä tuttavaamme Grossglockneria kaukaa

Tämä rakennus oli rakennettu turvaan lumivyöryiltä.

 Huomenna siirrymme läntiseen Tiroliin ja Pitztaliin. Auto pitää palauttaa Innsbruckiin ja juuri nyt se vähän harmittaa. Päivän eräitä kohokohtia ovat olleet onnistuneen patikkareitin päättäminen autolle ja ajomatka asunnolle kauniissa Virgentalissa. Radio Tirol soittaa mukavaa poppia ja volumet ovat kaakossa. No, olemme tottuneita julkisten käyttäjiä täällä ja Pitztalissa pitäisi olla toimiva vaellusbussi, joten eiköhän me pärjätä. Blogitoimitus palaa asiaan aikanaan Pitztalista!

Puolimatkan krouvissa olemme patikoineet 188 km ja 11250 korkeusmetriä.

Kuvan jälkeen teimme patikkahistoriaa kohdallamme.

 Bootsit, sukat ja paidat pois ja otimme aurinkoa!

 Tasasimme kuuluisaa vaeltajan rusketusta upeassa paikassa.

Vielä iltapäiväkahvit Islitzer Almilla ennen automatkaa ja radio Tirolia.

 Auf Wiedersehen Virgental!

Early Birds

Lasnitzenhütteltä (1900m) näkyy Grossvenedigerille. Kuvassa oikealla.

Huippu menee juuri parahiksi pilveen, mutta melkein ehdimme näpätä täyden kuvan.

Loma on edennyt siihen vaiheeseen, että päivät etenevät jo tuttua rataa. Erittäin aikainen herätys ja pieni jaloittelu paikallisilla rinteillä. Nämä aikaiset linnut eivät ole vihaisia vaan oikein iloisia. Harvinaisen hyväntuulisia. Aurinko paistaa päivittäin, meno maistuu ja Tiroli esittää parhaita puoliaan. Joku hassu voisi kutsua tällaista lomaksi.

Lasnitzenhütteltä lähtivät juuri yövieraat, 

kun meikäläiset tulivat laaksosta aamukahville.

 Reittimme  johti meidät Muhs-Panoramawegille.

Upeat alppiruusukentät värittivät maisemaa.

Keskiviikkona patikoimme reitin Lasnitzenhütte- Bergerseehütte-Wetterkreuz ja takaisin parkkipaikalle Prägrateniin. Reissulle tuli matkaa noin 20 km, koska aikamme kuluksi palailimme aina välillä takaisin maisemia taivastelemaan. Bergerseellä piti etsiä sitä parasta valokuvauskulmaa ja kiertää järvi. Hullulla on hullun huvit. Niin, korkeusmetrithän ne oli ihan unohtua. 1200m.

 Täällä on niin kaunista, että tuntee todella olevansa

kävelyllä maisemataulussa.

Muhs Panoramawegillä saa välillä siedätyshoitoa korkeanpaikankammoon.
 Ohitimme suuren ryhmän, jonka Grüppenführer ihmetteli vauhtiamme.
 Neuvoimme häntä tutustumaan viiteen kultaiseen sääntöömme.

Bergerseehüttellä huomasimme, että meillä on unohtunut eräs tärkeä seikka vaelluslomallamme jo kuuden vuoden ajan. Hütteleimat! Täälläkin hütteiltä ja muista patikkakohteista voi saada leimoja todistukseksi suorituksistaan. Tarkastuksemme mukaan meillä olisi mahdollisuus parin viikon jälkeen Hohe Tauernin hopeiseen vaellusmitaliin. Haloo hei, siis hopeiseen!

 Saavuimme Bergerseelle, joka sattui olemaan jo sulana.

Kaikki tähänastiset korkeat järvikohteemme ovat vielä heinäkuussakin

tiukasti jään ja lumen vallassa. Kesä on myöhässä.

Kelpaisiko tämä blogi todisteeksi, että olemme tarpeeksi monilla hütteillä ja almeilla olleet? Heittäisikö tekstin Google-kääntäjään ja menisi Virgentalin Bürgermeisterin kotiin myöhään illalla vaatimaan hopeista vaellusmitalia? Jos vaativat pari Uskottua Miestä todistamaan niin kenellä olisi aikaa pikku reissuun Virgentaliin?

 Bergerseehütte 2181m. K:n vaelluskengät kastuivat,

 kun kahlasi parhaaseen valokuvauskulmaan keskelle järveä.

Kukkaketo a la Osttirol. Kuin kävelisi taulussa.

 Tällä kertaa maalari ei maalannut kumpaakaan Early Birdsiä.

Paluureittimme Wetterkreuzin kautta oli upea.

Sää kirkastui ja kukkaniityt kukoistivat.

Torstaina oli vuorossa reissu Bonn-Matreierhüttelle. Aurinko paistoi jälleen herätessämme klo 06.30, vuoret kukoistivat. Auto ajettiin Bodenalmin parkkipaikalle (1688m) ja sitten matkaan. Elämä näytti parhaita puoliaan. Ahtauduimme kaverikuvaan ja sekin meni vielä hyvin. K kysyi, että "tuliko hyvä kuva?" Vastauksena piiiiiitkä hiljaisuus. "Tuota, kameran muistikortti on tietokoneessa kämpillä.".

Nousu Bonn-Matreierhüttelle Wunalmin kautta

ei ollut ihan helppoa. Jyrkkä nousu oli tiedossa, mutta joku

pieni reittimerkki tai -maalaus olisi ollut kiva.

Early Birdsit keskustelivat sivistyneesti hetken kumpi lähtisi hakemaan kortin useita satoja metrejä alempaa ja monen kilometrin päästä. Ei sentään! Puhelimet ovat aina mukana vuorella ihan turvallisuussyistä ja niissä on kamerat. Ja nokialainen pärjää kameransa kanssa ihan OK.  Early Birdsit jatkoivat matkaansa iloisesti viserrellen. Tarkkasilmäinen lukija kyllä saattaa huomata eron aiempien kuvien ja tämän päivän kuvien kohdalla.

 Holleritauko Wunalmilla. Holunderblütensaft

 eli seljankukkamehu on loistavaa juomaa.

Nousumme kohti Bonn-Matreierhütteä koki toisen kolauksen hiukan ennen Venediger Höhenwegiä, jonne tarkoituksemme oli päästä. Reittimerkinnät katosivat totaalisesti ainakin meidän tulosuunnastamme katsottuna. Aika monta kesää olemme jo pyörineet näillä alppirinteillä, mutta tämän reitin merkinnät alhaalta tultaessa olivat varmaan surkeimmat. Kumpaakaan meitä ei ole kutsuttu Suomeen suunnistuksen mm-kisoihin, mutta oikea reitti löytyi hakemisen jälkeen. Meni vaan aikaa hukkaan ja reittiennätys jäi tekemättä.

Eselrücken 2663m.

Tästä lähti jyrkkä siksakki alas ja

taas sen jälkeen nousu vastapäiselle hüttelle.

 Jane katselee tarkkaan mihin sauvat ja monot pitää

sijoittaa alamäessä.  Tarkkana kuin ketun pesällä.

Taaskin oli lumikenttiä ylitettävänä.

Tänä vuonna lunta on paljon vielä tähänkin aikaan.

Bonn-Matreierhüttellä 2745m

Paluumatkalla päätimme alkaa uudistaa blogiamme.

 Aloitimme kuvaamalla suuren kiven ja kaukaisia vuoria.

 Aamulla tulimme kuvan vasemmasta reunasta ja mutkasimme

pienen notkon ja nousimme kuvan oikeaan reunaan. 

Sitten marssimme kuvan keskeltä tähän.

Alppiniityt kukoistavat. 

Mikä on tuo oranssi syysmaitiaisen näköinen kukka?

Tiina, katsopa alppikukkaoppaastasi!

Kesän 2013 tilastot: Patikkakilometrejä 170 ja korkeusmetrejä 10650m. Bensa maksaa 1,499e/l.

Bensan hinta Itävallassa

Aamiainen terassilla. Kuulostaa ja näyttää lomalta!

Edellisen patikkabloggauksen jälkeen olemme ottaneet rauhallisemmin sunnuntain ja maanantain. Pari lepopäivää on käytetty huoltohommiin ja pikkuvaivojen hoitamiseen. Compeedin laastariporho on taas pariakymppiä äveriäämpi, kun kävimme Matrein Bibassa ostoksilla. Ei, ei ostettu enää Twin Plackerseja.

 Kuva kertoo kaiken sunnuntaiaamumme rattoisuudesta.

Immer wieder Sonntags ja K:n supersuosikki Hansi Hinterseer.

Sunnuntaina soimme itsellemme todellisen loma-aamun ja katselimme Immer wieder Sonntags-nimisen musiikkiohjelman Saksan telkusta. Todellista saksahumppaa ja Stimmungia Freiburgin lähellä sijaitsevasta Europa Parkista, jossa aurinko paistaa näköjään aina.

Niittykukkia Gotschaunalmilla

Ei sitä sunnuntaina kuitenkaan ihan jouten oltu. Musaohjelman jälkeen lähdimme käymään välipalalla tutulla Gotschaunalmilla. Matkaa sinne tulee edestakaisin 10 km ja nousumetrejä 700. Sama kuin kävisi Turussa Denniksessä pizzalla pyhänä?

Stimmung und Ruhe. Viilistä ja lekottelua.

Snäkäriä tirolilaisittain. Juusto- ja kinkkuleivät.

Almilla oli kiva tunnelma. Juuri saapuessamme joku poislähtevä seurue viritteli moniääniset alppiserenaadit kiitokseksi tarjoilusta. Paikalliset näkyvät tietysti tuntevan kaikki toisensa ja pöydissä oli runsaasti porukkaa. Sen verran helppokulkuinen reitti almille on tietä pitkin, että jostakin pöydistä vähän väliä kajahdelleet selkäkeikkanaurut saivat selityksensä, kun näimme tarjottimella olleiden tyhjien snapsilasien määrän.

 Tämä saksalaisporukka piti hauskaa ja sai vielä

paluumatkallaankin rinteen kajahtelemaan naurusta.

Maanantaina kävimme autoilemassa vuorten toisella puolella Defereggentalissa. Ajoimme laakson päähän saakka lounaalle ja paluumatkalla joimme kakkukahvit kauniissa St. Jakobin kylässä. Ihan hieno laakso, mutta mielestämme Virgental näyttää vielä paremmalta.

Maistuvaa paakkelsia St Jakob in Defereggentalissa.

St Veit on muutaman pihan kokoinen kylä.

Asuintalomme sijaitsee BP:n bensa-asemaa vastapäätä ylhäällä rinteessä. Loman alkupäivinä ihmettelimme usein, kun naapurit tässä vieressä viettävät niin runsaasti aikaa parvekkeillaan huoltsikalle katsellen. Syy siihenkin selvisi, sillä huoltoasema on kylän vilkkain keskus. Voi tarkkailla kuka tankkaa ja kuinka paljon? Kuka tulee traktorilla ja kuka henkilöautolla?

Sunnuntaiaamuna oli huoltsikalla museotraktoreiden

kokoontumisajojen startti.

Meihin tämä huoltoaseman tarkkailuharrastus ei onneksi ole tarttunut. Se nyt vielä puuttuisi! Aikuiset ihmiset tiirailevat huoltsikalla kävijöitä! Tänään hinnat ovat muuten vaihtuneet klo 17.30 mennessä kolme kertaa. Aamulla tavallinen Super maksoi 1,469e/l, keskipäivällä 1,419e/l ja nyt iltapäivällä 1,439e/l. UltimateSuper on 10centtiä/l kalliimpaa ja sillä pääsee nopeammin, korkeammalle ja pitemmälle. Olemme lomalla ja meille riittää tavallinen Super. Diesel on maksanut oikeastaan koko ajan 1,399e/l.

Pihalla on neljä bensamittaria ja yllättävän usein syntyy tankkausjonoa. Oikeastaan ihan turhaan, sillä monesti kaksi vasemmanpuoleista mittaria olisivat vapaana, mutta autoissa on tankit oikealla. Eivät viitsi näköjään ajaa pihaan toisesta liittymästä ja tulla keula päinvastaisesta suunnasta vapaille mittareille. Ei kylän väellä näy kai sitten täällä kiire olevan ja kivahan se on jutella kavereiden kanssa tankkausvuoroa odotellessa.

"Jaa, Günther kävi tänään BP:llä näköjään rattorilla"

BP:lla on kaksi eri myyjää. Nuorehko tyttö ja vähän vanhempi mies. Voisivat olla ehkä myös sisaruksia vaikka on vähän ikäeroa. Jotenkin tuntuu, että pitää olla kolmaskin myyjä, mutta hän on ehkä lomalla. Ei tuo voi kahdella pyöriä läpi vuoden. Omistaja asuu naapuritalossa ja pyörii huoltamon pihassa aamusta alkaen, mutta ei itse ole kassan takana. Aina lippis päässä. Pihalla on sini-valkoisessa pakastimessa myynnissä jäätelöä ja muita kylmätuotteita. Pakastin jää yöksi pihalle, mutta suljetaan kylläkin Abloyn riippulukolla iltaisin klo 22.00. Pyydettäessä voimme toimittaa normaalin 95Superin päiväkohtaiset hinnat reilun viikon ajalta. Huomenna paluu arkeen. Ohjelmassa patikkaretki Kals am Grossglocknerille.

Tirol Heute

Virgental aamulla klo 07.00. Herätys. Aivan ihana aamu. Aurinko paistaa ja vuoret ympäröivät kauniina ja kirkkaina. Tänään voisi mennä kylän kivaan maauimalaan ja nauttia auringosta. Ehkä voisi jopa uida? Voisi pistäytyä uimalan kivassa Biergartenissa. Lounaalle voisi mennä toiseen kylän kahdesta ravintolasta. Ihan periaatteen vuoksi vaikka siihen, joka on auki. Sen jälkeen voisi ehkä pistäytyä kylän mukavassa Biergartenissa.

Iltapäivällä hyvä kirja asunnon aurinkoterassilla ja elämästä nautiskelua. Voisi vaikka pistäytyä jossakin välissä kylän Biergartenissa. Unohtaisi estot ja rupeaisi sosiaaliseksi . Kysyisi joltakin turistilta, että "Wie geht's" eli kuinka hurisee? Onko turistilla ollut kivaa? "Viel Spass"? Nyökkäilisi vastauksille ja naurahtaisi kohteliaasti välillä. Sitten voisi vielä ohimennen kysäistä, että alittaako turisti aina reittiopasteiden aika-arviot, mutta se on jo kielellisesti paljon haastavampaa. Pitääkö vaivata tarjoilijaa vielä kerran, jotta oikeat sanat löytyisivät? Pois lähtiessä kättelisi turistin ja kertoisi olevansa Suomesta. "Aus Finland". Tehoaa aina. Pieni, harmiton kansa, joka asuu tarpeeksi kaukana kaikesta tärkeästä. Joulupukki asuu siellä! Puhuvat hyvin saksaa. Elämä ja etenkin loma on ihanaa!

Todellisuus on toista: Viiden kilon reppu selkään ja

 22 km ja 1500 korkeusmetriä edessä.

 Bitte schön! Viel Spass!

Todellisuus on todellakin toista. Aamulla kahdeksalta kauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset, jotta nekin tulevat hoidettua ja sitten tuli persiissä vaellusmestoille. Kuinka moni kotimaassa on hoitanut viikonloppuostokset lauantaiaamuna klo 8.15. mennessä? Jääkaapituksen jälkeen äkkiä autolla Bichlin kylän parkkipaikalle (1400m), josta 09.00 lähtee päivän reisipeppujumppa käyntiin.

"Super! Olisi ollut aivan karmeaa

 mennä tänään sandaaleissa Biergarteniin!"

 Tauko. Janen oikealla puolella näkyvällä jäätiköllä

 kävimme eilen vähän käveleskelemässä.

Kohteena on Neue Sajathütte (2600m) ja etenkin sinne johtavat patikkareitit. Kartasta päätellen hienoja ja olivathan ne. Upeita. Nousureitin nimi oli Katinweg ja se kulki pientä alkupätkää lukuunottamatta avoimessa maastossa. Koko Virgental levisi allamme ja myös laakson perän korkeat huiput näkyivät koko ajan.

 "Hütte näkyy jo" Neue Sajathütte iskuetäisyydellä.

Pienen, kaukaisen ja harmittoman kansan edustaja punnertaa.

 " Ei nyt mun takia tarvi kameraa esille ottaa".

1200 metrin nousu vei aikaa 2h 10 min ja löimme reittiennusteen 50 minuutilla. Emme ole vielä päättäneet mihin käytämme sen ajan, mutta sen on punakynällä alleviivattuna henkisessä kirjanpidossa. Onhan tässä vielä lomaa.

 Näissä maisemissa tehdään varmaan patikkavaatteiden myyntikuvastot.

 Paita Budgetista 2 kpl kympillä. Housut vuonna 2007 Frankfurtista 60 euroa.

 Mitä nyt? Menikö joku pieleen? Joo, mannekiinilla on hiki! Sori!

 Neue Sajathütte 2600m. K:lla on varmaan viimeksi ollut lippis

 väärin päin päässä Kemissä Esson baarissa vuonna 1981.

Hieno päivä yllyttää hulluttelemaan aivan kuten olisi ollut vaarana Biergartenissa turistin aikaennätyksiä kysellessä. Jatkoimme Eissee Hüttelle toiseen laaksoon ja sinne kulki mukava panoraamamatie nimeltään Prägratener Höhenweg. Kiva reitti. Tuollaisista me tykätään kuin hullu puurosta. Aurinko vaan meni välillä pilveen ja aika kylmä tuuli puhalsi, joten piti vähän lisätä välillä vaatetta.

Eka hütte jää taakse. Nousureitin siksakki näkyy.

Nyt matkataan seuraavaan laaksoon Eisseehüttelle...

... joka jo siellä näkyykin.

Varmasti pisin matka kuljettiin "hütte näkyy jo" -huudosta.

Linnuntietä matka näytti lyhyeltä, mutta polut tekivät mutkia.

 "MITÄ HUUDAT SIELLÄ"?

 " No ei varmasti petä, siellä on alla ikiaikainen peruskallio!"

Näissä maisemissa vesiputoukset kohisevat sellaisella voimalla,

 että on parempi heittää pikku kivellä selkään kuin yrittää huutaa huomion saadakseen.

 Eissee Hüttellä söimme lättykeittoa. Totta, se oli varmasti lättykeittoa. Paluumatkalla parkkipaikallemme teimme vielä pienen mukavan pummin reittivalinnassa ja matka hiukan piteni. Ei ollut kyllä ihan meidän vika, koska reittiopasteet oli poistettu jonkin työmaan vuoksi. Harmitti vaan, kun sen vuoksi emme alittaneet tavoiteaikaa tarpeeksi paljon. Ei sentään, tänään on ollut hieno patikka ja olemme nauttineet siitä täysin palkein. On valokuvattu ja nautittu hienoista maisemista. Siinä ohessa tuli tassuteltua 22 km ja 1500 korkeusmetriä. Jospa vaikka huomenna sinne maauimalaan? Biergarteniin?

Jane Timmeltalissa ihailemassa 400m alempana

 Eisseehütten suunnasta putoavaa vettä.

 Täällä tuo vesi näköjään virtaa alaspäin.

Kesän 2013 saldo: 111,5 km ja 6350 korkeusmetriä. Terveisin Virgentalin Tilastokeskus. Naapurissamme on muuten vuohia ja muita tänne kuuluvia normaaleja päkäpäitä. Hauskoja, mutta pienenä harmina alamme jatkossa tilastoimaan myös asunnostamme tapettuja kärpäsiä. Eilen ja tänään yhteensä 12.

 Totaalinen Stau. Nuo ei muuten ihan oikeasti lotkauta sinulle korvaansakaan.

 Ei auta jäädä kanssamärehtimään vaan on väistettävä.

Päivän kaverikuva otettiin tietysti taas itsestäänlaukeavalla.

  Olemmeko viettäneet liikaa aikaa viime vuosina Alpeilla?