Ei pöllömpi paikka märehtiä maailman menoa?
Lauantaina teimme varmasti yhden tämän kesän upeimmista patikoista. Matkustimme aamubussilla Schlegeisspeicher-nimiselle patojärvelle ja matka bussilla kohteeseen kesti noin 50 min. Sovitaan, että tässä postauksessa kutsumme kohdetta vain järveksi, koska tuota nimeä ei varmasti pysty kirjoittamaan kahta kertaa samalla tavalla ja vielä oikein.
Tästä ei aamu hienommaksi tule
Nousupolkua Olpererhüttelle. Askel oli jostakin syystä aika kevyt.
Olpererhüttenblick oli taukopaikan nimi
Bussimatka maksoi meiltä 2,80e/hlö, koska meillä on Zillertal Mobility Ticket. Muuten reissu olisi kustantanut yhteensä yli 30 euroa. Järvi oli kauniin turkoosi, sää oli upea ja reitti mukava, joten päivästä tuli aivan mahtava. Debytanttimme oli palannut Suomeen ja meitä jopa harmitti, kun olisimme voineet Hintertuxin sijaan tulla hänen kanssaan tähän kohteeseen, jossa oli moninkertaisesti kauniimmat näkymät. Tekevälle sattuu.
"Hütte näkyy jo" Olpererhütte ylhäällä keskellä.
Olpererhütte 2389m.
Olimme taas sen verran varhaisia, että terassilla ei ollut vielä ruuhkaa.
Kahvit hörppäsimme näissä maisemissa
Bussin päätepysäkiltä nousimme ensiksi Olpererhüttelle mukavaa polkua pitkin. Nousua Olpererhüttelle tulee noin 600 metriä. Porrasmaista kiveltä kivelle astumista riittää, joten kaikki eivät ehkä pidä sitä pelkästään mukavana. Reitti on kuitenkin suosittu ja sillä kulkee paljon väkeä. Polusta huomaa, että sitä on muokattu tavispatikoitsijalle sopivaksi.
Kuvassa näkyy nyt patomuurikin
Maltoimme jopa tinkiä vauhdista ja ihastelimme maisemia
Reittillä Olpererhütteltä Friesenberghauselle
"Me olemme kuulovartiossa"
Olpererhütteltä jatkoimme matkaa Berliner Höhenwegiä pitkin Friesenberghausille. Reitti on merkitty mustaksi ja se johtuu varmasti siitä, että polku kulkee pitkiä matkoja suurten ja pienten kivilohkareiden päällä ja askelvarmuutta vaaditaan. Kapeita jyrkänteitä tai muita putoamisen kannalta vaarallisia paikkoja reitillä ei ole, joten mielestämme se sopii myös vaikka pelkäisi hiukan korkeita paikkoja. Viikkoa aiemmin reitti oli ollut paikoin lumen peitossa ja silloin se on ollut varmasti todella hankala ja hidas kulkea, kun jalan alla olevia kivilohkareita ei ole nähnyt. Nyt reitti oli lähes lumeton ja hyvä kulkea.
Taas hütte näkyy! Friesenbergsee ja hiukan oikealle Friesenberghaus.
Vielä maisemat reitiltä ennen hütteä
Friesenberghaus 2498m
No mutta siinähän on Jaaskareille vapaa pöytä!
Paluureitti kulki tuon laakson läpi
Das ist Österreich!
Und das
Nousua ja laskua meille tuli reitin aikana noin 800m ja pituutta noin 15km, joten lenkki ei ole mitenkään erityisen vaativa fyysisesti. Normipatikka. Sen sijaan tekemämme reitti oli todella kaunis! Jouduimme jopa tinkimään virallisista patikoitsijan kultaisista säännöistä, jotka voit tarkastaa tästä ja pysähtelimme vähän väliä valokuvaamaan ja ihmettelemään upeita maisemia. Ohittamaan emme toki päästäneet ketään, joku raja se olla pitää.
Takaisin järvellä yhdessä pohojalaasten ystäviemme seurassa!
