Reittien suunnittelupiste olohuoneessamme. Korkeuskäyrien laskemiseen tarvitaan jo
lasit ja tv:n kaukosäädin on tarpeellinen säätiedotusten hakemiseen.
Käytössä olisi komea kakluunikin, mutta on ollut sen verran
lämmintä, että sitä ei ole tarvittu.
Keskiviikkona ja torstaina teimme reippaat puolipäiväpatikat, koska sää on muuttunut täällä epävakaisempaan suuntaan. Päivän aikana on ollut kaikenlaista säätä ja samalla näkyvyys on muuttunut heikommaksi udun ja pilvien vuoksi. Olemme ilmeisesti vielä sen verran amatöörejä, että kauniit maisemat merkitsevät meille paljon patikkaretkillämme. Lisäksi olemme kavunneet vuoria jo nelisen viikkoa, joten se kaikkein suurin himo ylipitkiin päiväretkiin on ehkä jo vähän tyyntynyt.
Breitlahnerista aamu alkoi näissä maisemissa
Matkalla on runsaasti vesiputouksia ja puroja, joten kosteutta oli ilmassa paljon!
Tasainen laaksomaisema ennen viimeistä nousua Berlinerhüttelle
Keskiviikkona ajoimme Schlegisspeicherin bussilla Breitlahner-nimiselle pysäkille, joka on viimeinen pysäkki ennen jäätikköjärven tietullia. Pysäkiltä patikoimme Berlinerhüttelle reilun parin tunnin ajan. Nousua matkalle tulee noin 800m, mutta pituuden mittaamisen olemme lopettaneet laitteen oikkuilun vuoksi.
Taivaskin selkeni ja näimme jälleen kauniita maisemia
Berlinerhüttellä teetä ja mehua. Olemme usein ensimmäisiä "päivävieraita" hütteillä.
Yöpyjät ovat lähteneet ja hütteä siivotaan kuntoon.
Tätä pilvien ihmeellistä tanssia täällä emme väsy varmaan koskaan ihmettelemään
Reitti kulkee tuossa rinteessä, mutta on helppo ja turvallinen
Laakson läpi kuljimme takaisin Breitlahneriin
Breitlahnerista menee lähes Berlinerhüttelle saakka hiekka/soratie, joka on helppoa käveltävää. No, nousee se nyt tietty 800m korkeammalle. Aivan lopussa tulee metsäpolkua, mutta muuten saa tai joutuu kävelemään tietä pitkin. Reitti näkyi olevan erittäin suosittu ja väkeä oli todella paljon. Matkan varrella oli muutamia muitakin almeja tai hüttejä, joten Berlinerhüttelle saakka ei ole pakko kävellä virvoitusjuomia nauttimaan.
Pienistä almeista löytyy usein todellisia helmiä, joissa kaikki on laitettu
kauniiksi aivan viimeisen päälle. Klausenalm meni tähän kategoriaan.
Torstaina puolestaan hyppäsimme jälleen ihanan täpötäyteen Hintertuxin bussiin, mutta jäimme pois kyydistä Lanersbachissa Eggalmbahnin pysäkillä. Bussikyydistä porukka siirtyi hissijonoon, mutta me sen sijaan patikoimme Eggalmille vajaat 800 metriä korkeammalle. Olimme jo etukäteen päättäneet ettemme jatka siitä enää ylöspäin. Nousureitti oli oikein mukava, kunnes loppuvaiheessa taas päädyimme tarpomaan hiukkasen matkaa tietä pitkin.
Matkalla Eggalmille
Reittien varrella on tuollaisia vesipisteitä, joista tuleva vesi on juomakelpoista
Kahvin ja teen jälkeen lähdimme kulkemaan komeaa maisemareittiä kohti Brandalmia. Reitti kulki korkealla vuoren rinteessä ja sieltä oli hienot maisemat Zillertalin laaksoon. Polku on helppokulkuinen ja suositeltava kevyempi patikkareitti. Reitin alkuun pääsee siis Lanersbachista patikoiden tai sitten Eggalmbahnilla.
Mukavaa polkua kohti Brandalmia
Brandalmilta laskeuduimme Juns-nimiseen kylään ja bussin aikatauluja muistellessamme kiiruhdimme loppulaskun reitin ulkopuolella olevien peltojen poikki ja jonkun mielestä ehkä aika lujaakin. Kannattiko? Juuri se ajattelemamme bussivuoro jätetään ajamatta päivätauon vuoksi ja bussipysäkin vieressä oleva baari oli jäänyt kesälomalle päivää aiemmin. Tekevälle sattui taas ja kaikkea ei aina muista tarkastaa etukäteen. Reilut puolisen tuntia otimme aurinkoa bussipysäkillä ja laskimme Hintertuxiin meneviä ja tulevia autoja. Komeilla autoilla täällä ajelevat.
Kaunis Zillertal.
