12.2.2014

Waikiki News

 Tämä se karisti viimeisetkin unihiekat silmistä heti aamulla.

Aiemmin on tainnut tulla jo ilmi, että meillä on täällä ongelmana saada uni riittämään aamuun saakka. Tänään kuitenkin nukuimme jo kuuteen saakka aamulla, joten ehkä asia on paranemassa. Meille tuodaan sanomalehti aamuisin ja lehteä on kiva selailla aamukahvia nauttiessa. Tänään hätkähdimme uutista, jonka mukaan 10-jalkainen hai kierteleee Waikiki beachin tuntumassa ja on havaittu jo kaksi kertaa viimeisen kolmen päivän sisällä. Siis kymmenjalkainen hai! No, '10-foot' tarkoittaa ehkä kuitenkin hain pituutta ja on noin kolme metriä eurooppalaisessa mittakaavassa eikä kymmenjalkaista haita. Okei, ollaan vielä vähän aikaerosta väsyneitä.

 Upean sään ansiosta toivuimme uutisesta ja lähdimme
 Diamond Headille. Tuppasi naurattamaan.

Tällä reitillä ei tarvinnut vaelluskenkiä vaikka betonipäällystettä
ei ihan loppuun saakka riittänytkään.

Rannan yläpuolella pörrää helikopteri pitkin päivää ja K väittää nähneensä tv-ohjelman, jossa mm. juuri haiden liikkeitä tarkkaillaan koptereista uimarantojen yllä. Havaijilla tapahtui viime vuonna 14 ihmiseen kohdistunutta haihyökkäystä ja samaisen sanomalehden mukaan Mauin saarella hai oli eilen törmännyt surffilautailijaan ja pudottanut tämän mereen. Emme ylireagoi koskaan, mutta kävimme tänään asennuttamassa paikallisessa sähköliikkeessä keltaiseen Barbaraamme liiketunnistimet alapinnalle. Barbara kaikilla herkuilla.

Menomatkalla sai vielä mennä rauhassa, mutta palatessa oli jo ruuhkaa.

Tänään kävimme Diamond Headilla, joka on tulivuoren kraatteri ihan Waikikin kupeessa. Päivä oli taas aurinkoinen ja pilvetön ja huipulta oli upeat maisemat Honolulun kaupunkiin ja osaan muutakin Oahun saarta. Reitin alkuun hurautimme bussilla kymmenen minuutin matkan hotellin kulmalta. The Bus maksaa 2,50$ henkilöltä ja samaan hintaan saa käyttää lippua vielä muutaman tunnin ostamisen jälkeenkin. Vaihtoaika ilmenee lipusta.

 Kalderan muoto näkyi hyvin vähän ylempää.

Kuvauksellinen majakka

Aamuvirkut meikäläiset olivat "trail headillä" jo puoli yhdeksältä aamulla. Kävely oli alppiolosuhteisiin verrattuna tasamaata. Alkuvaihe oli päällystettyä kävelytietä ja rinteessäkin helppoa. Osa noususta kulki valaistussa tunnelissa ja viimeiset pätkät noustiin metallisia portaita pitkin. Kävely huipulle kesti puoli tuntia. Olimme tyytyväisiä aikaiseen lähtöömme, sillä paluumatkalla polku oli jo lähes mustanaan ihmisiä.

 Kyllä tuosta vedestä hain helikopterista erottaa. Miten ne muuten voi varmasti tietää,
 että kyseessä on varmuudella juuri se sama yksilö? Lehdessä lukikin, 
että ei se varmaa olekaan, sillä puuttuu vielä kattava merkitsemisjärjestelmä.

 Näköalatasanteilla on aika vähän tilaa, joten ne kaikki menijät joutuivat kyllä jonottamaan paikkaansa parhaimmille kuvausmestoille. Palatessamme alas huomasimme että parkkipaikka oli jo täynnä autoja ja uudet autolla tulleet joutuivat odottamaan jonossa vapautuvia paikkoja. Meikäläisiä bussin tuomia se ei haitannut.

Diamond Headilta oli huikeat maisemat Honoluluun

 Ja muuallekin saarelle

Täällä näyttäisi olevan pääosin amerikkalaisia, kanadalaisia ja japanilaisia turisteja. Japanilaisten kanssahan ei juuri tarvitse turista, mutta kyllä nämä jenkit ja kanadalaiset ovat small talkin mestareita. Sivusta kuunnelleena saa todistaa heidän selvittävän juuri tapaamilleen kanssaturisteille veljensä soitto- ja laulutaitoja (ei kuulemma ole kaksiset) tai taivastelevan yhdessä Nova Scotian upeita värejä johonkin vuodenaikaan. Kiitos passiivisen kielitaidon nuo jutut kyllä ymmärtää kuunnellen, mutta ihan toinen juttu olisi osallistua keskusteluun. Sitäpaitsi ainakin Janen velipojan musikaaliset kyvyt ovat ihan kehuttavat.

 Takaisin alhaalla ja Pepsi light maistui

Palasimme bussilla Waikiki beachille ja menimme heti
 testaamaan Barbaraan asennetut liiketunnistimet.

 Niinpä niin, siis monta kertaa näiden ensimmäisten päivien aikana ujoilevat Jaaskarit ovat joutuneet vastailemaan jenkkien tai kanadalaisten kaikenlaisiin kysymyksiin bussipysäkillä, rannalla tai kadulla. Suomessa jos menet oudolta ihmiseltä kyselemään jotain niin olet humalassa tai hullu, mutta nämä ne eivät ujostele. Ei siinä mitään, se on ihan hauskaa, kun alkuhämmennyksestä selviää.

"Nyt hälyttää, mutta signaali on tosi heikko. Ei Barbaran alla ole varmaan mitään isoa.
 Varmaan vaan suurehko parvi ruotsalaisia hapansilakoita".






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei aamuvirkut, houkutelevan näköisiä maisemia kyllä siellä kelpaa lenkkeillä kunhan pysytte kuivalla maalla, vedessähän on se hai vaara. "kuntoilunne" parvekkeella on Arton unelmaa.
nauttikaa lämmöstä täällä sateista ja ankeaa. L ja A

Jaaskarit kirjoitti...

Kiitos, yritämme nauttia valosta ja lämmöstä! Aika myöhään mekin hoksasimme, että kuntoilu on katseltuna paljon mukavampaa!

J & K